Hei se postaa sittenkin!

Ihanaa että olette kaivanneet :) Tämän päivityksen julkaiseminen on ollut todella kiven takana, lähinnä siksi etten ole tiennyt mitä kirjottaisin.. ja miten.

Elämä on hassu juttu. Se heittelee, testaa ja muotoutuu alati. Joku uskoo Jumalaan, toinen kohtaloon tai molempiin, ja kaikki me olemme mielestäni oikeassa uskoissamme niin kauan kun se noudattaa kaikkea sitä mitä itse koemme tärkeimmäksi elämässä. Tämä ihmisen elo on niin kovin lyhyt, se on ohi ennekuin huomaammekaan, ja kaikki se mitä eläessämme saamme aikaiseksi jää joko kaikumaan ikuisuuteen tai haihtuu kuin uni.

On melko irvokasta, että kun vihdoin tunnen löytäneeni polun jota haluan kulkea ja josta nautin, niin olen myös fyysisesti hauraampi kuin koskaan. Vasta muutettuani Hämeenlinnaan lääkärit ovat ottaneet sairasteluni vakavasti ja minulta on uuvuttavien tutkimusten jälkeen löydetty kilpirauhasen kasvain vajaatoiminnan lisäksi.

Olen sairastellut jo vuosia, mutta tässä asiassa kiltteyttä ei palkittu, olisi pitänyt osata lyödä nyrkkiä pöytään jo aikoja sitten jatkuvan sairasteluni johdosta. Mietin kauan mitä blogiin asiasta kirjoitan vai kirjoitanko mitään, mutta päivitysten pihtaaminen tuntui luonnottomalta itsestäni, ja vielä kamalampaa olisi ollut leikkiä onnellista pikku opiskelijaa vaikka pää ja olemus tuntuvat räjähtävän kauhusta.

Koepalojen tulokset tulevat viikon sisällä ja vaikka vaikutan seesteiseltä ulospäin, huudan kauhusta sisälläni tuloksia odotellessa. Että sellaista tänne kuuluu :) Ja se koulu, se on ihanaa, mielenkiintoista ja parasta tähänastisessa elämässäni edelleen. Häpeän sitä, etten jaksa seisoa kaikilla oppitunneillani vaan etsin aina penkin enkä ole oma aktiivinen itseni, häpeän sitä, että lääkkeitten takia olen lihonut yli 10 kiloa pikaisesti eikä minulla ole rahaa ostaa uutta toppatakkia vanhojen kiinni menemättömien tilalle, ja häpeän sitä että minulla on "vapaapassi" kun olen sairas. Suoraan sanottuna voi VITTU.


malli: Tanged Yoke Cardigan by Eunny Jang
lanka: Gjestalin Maija, 600g
puikot: 2,5
muuta: Ravelryssä täällä

No tämä neule on ollut to-do-listalla jo vuosia, langatkin oli jo ostettu, mutta toteutus antoi odotella itseään. Onneksi tein sen nyt pahimmassa pömppövatsavaiheessani, sillä koko olisi voinut olla pienempi. Aika monella on ollut ongelmia TYCin kokojen kanssa, ja suurin osa on neulonut liian suuren takin.



Malli on uskomattoman kaunis ja voin suositella sitä ihan kaikille!

Hiuksissa oleva kukka on virkattu mututuntumalla jämälangoista ja kuvastaa aika hyvin omaa tyyliäni tällä hetkellä; tyttömäisen tyttömäinen :D

Koulussa tulee sotkettua aika lailla, savi lentää tai pelti paukkuu, kovin kummoisesti ei siis oppitunneille pukeuduta :) Yritän paikata asiaa aina kun harrastan jotain muuta, esimerkiksi valokuvausta Hovikuvaajan kanssa vesisateessa!

Oh Dear!

No johan sitä soraakin niin auvoisaan eloon on vihdoin löytynyt :) Enää ei siis tarvitse pelätä kosmisten voimien kostoa, jotta jokin karman tasapaino säilyisi Jatan elämässä. Jipii?

Jokainen päivä on edelleen ihana ja iloinen, mitä nyt yhtenä päivänä sain itkupotkuraivarit pudottaessani hartaudella tehdyn lasityön betonilattialle palasiksi. Oi onneksi olen niin jäärä, että uusi työ on jo tekeillä kahta kauheammalla hartaudella ja pienillä parannuksilla varusteltuna. Taidot on vielä luonnollisesti olemattomat uusia materiaaleja työstäessä.. kyllähän se kismittää kun on tottunut vaatimaan itseltään tietynlaista työnjälkeä, kädet ovat pökkelöt ja sormet ihan nakit :D Malttia, malttia!

Kaikkein "hirveintä" on kuitenkin se että olen onnettoman hidas ja huono piirtäjä! Kauhulla katsoin kun Muodin Huipulle-ohjelmassa luonnosteltiin puolessa tunnissa iltapuku, minä saisin siinä ajassa piirrettyä ehkä hieman vartalon mallia paperille. Piiperrän ja piiperrän, piirrän yhtä kuvaa tuntitolkulla enkä silti saa kovin kummoista lopputulosta aikaiseksi. Muotoilun opiskelijat ovat järjestään todella hyviä piirtäjiä, taidetunnilla yritän aina paeta johonkin nurkkaan työskentelemään katseilta piiloon.. muiden luomukset on niin upeita!
Mutta ehkä minäkin opin, tämä piirtämisen jalo taito on tapetilla joka ikisellä kurssilla, ja niinhän se on ettei harjottelematta mitään osaakkaan.


Luonnostelua painotetaan koulussa myös tooosi paljon. Koko prosessi tuotteesta ideatasolta valmiiksi asti pitäisi olla jotenkin dokumentoituna, alussa piirroksin ja myöhemmin esim. valokuvien muodossa. Kannatetaan! Juurikin tämä asia on minulla ollut todella heikoilla kantimilla, yleensä blogissa näkyy vain valmiita juttuja eikä prosessikuvia lainkaan, jotka ovat kuitenkin mielestäni melko mielenkiintoinen ja oleellinen asia.

Yllä olevassa luonnoksessa suunniteltiin siis kuljetusarsenaalia koulutarvikkeille joita on PALJON.


Peurakangas pääsi vihdoin arvoiseensa käyttöön! Johan sitä kolmatta vuotta haudottiinkin, hyvin oli marinoitunutta :) Kukkarokehykset on ostettu Sinellistä ja liimattu Gütermannin tekstiililiimalla (joka on ihan paras liima ikuna).
Lieriössä kannan kodin ja koulun väliä kaikkia kauniita piirroksiani (möhhöh), lieriö on vahvistettu tukihuovalla.


Virkatut kukkaset koristavat luonnoskirjaani joka on vielä tällä hetkellä pelottavan tyhjä. Kahden viikon päästä sitä täytyisi jo esitellä opettajalle, iiks!

Vaatetusrintamalla on jo aikaa sitten valmistunut syksyinen pitsibolero jonka kuvaaminen on melkoisen hankalaa kun en ole koskaan päivänvalon aikaan kotosalla. Pitäis vissiin palkata joku luokkakaveri räpsimään kuvia koululla, hmm..


malli: Short and Sweet by Angela Best
lanka: Finlayson Karoliina
koukku: 2,5
muuta: nappi katajaa ja kalakoru markkinoilta, kukkanen omasta piästä
Ravelryssa täällä

Nyt taidan kaivaa vesivärit esille ja komentaa niitä käyttäytymään paremmin kuin viime kerralla, vesivärit on niin hirmuisen hankalat käyttää!

Viikonalkuja!

Sääntö on, ettei sääntöjä ole

Ensimmäiset kaksi viikkoa koulua takana ja olo on ylitsepursuavan onnellinen. Jokainen päivä on uusi ja haastava, täynnä mielenkiintoa ja oivalluksia. Tuntuu kuin voisin läkähtää ilosta! Tällaisesta en oikeastaan osannut edes uneksia, tehdä päivittäin rakastamiansa asioita polttavalla innolla ja herätä aamuisin hymy huulilla, voiko näinkin elää?!? Ja todellakin, voiko näinkin elää ilman köyhyysrajoilla kituuttamista, se jää nähtäväksi. Nyt haluan vain nauttia ja rypeä omassa onnessani niin monen vuoden etsikkoajan jälkeen.

Solahdin kouluun hyvin kaikesta panikoimisestani huolimatta, luokkani keski-ikä on 25 vuoden yläpuolella ja porukka tuntuu osaavalta ja napakalta. Odotin äärimmäisen boheemeja persoonia, mutta me ollaankin kaikki melkomoisen "taviksia" ja jollain kummallisella tavalla niin kovin samanlaisia.. Tottakai olen onnistunut määkimään viisauksiani väärissä kohdissa ja hihittelemään yksikseni, mutta sellainenhan olen, ylläripylläri :)

Nii-in, täällä leijutaan.


Kaiken ällöttävän hehkutuksen päälle uusi asuntomme on ehkä maailman paras ja maailman parhaalla paikalla, niinpä pesimisviettini ajamana innostuin vihdoin virkkaamaan erään ikuisuusprojektini loppuun. Puolitoista vuotta se otti, sekä käsittämättömät 2200 grammaa lankaa, mutta kyllä kannatti.

malli: Easy Ripple Afgan by Susan B
lanka: Novita Tennessee, yhteensä hieman alle 2200g
koukku: 3,0
muuta: huoliteltu ympäriinsä "tasaiseksi" virkkaamalla, koko 170cmx150cm
Ravelryssä täällä


Näinä hetkinä sitä on onnellinen siitä, että on niin jääräpäinen että tekee aloittamansa asiat loppuun asti. Tämä torkkupeitto vainoaa jäljelle jääneitä vielä vuosikymmeniä oman poismenoni jälkeen!


Kaikille oikein ihanaa viikonloppua ja miljardi siirappisen imelää halausta!! Yritän palata takaisin maan pinnalle ensi postaukseen mennessä ;)