23. marraskuuta 2014

mutta hei!

Eipä se selittelemällä parane: poissa on oltu ja pitkän aikaa. Ja se syy on minulle sekä varmaan aika monelle blogin seuraajalle arvattavissa, Jatan terveys on taas tehnyt tepposet. Inhottaa, että olen ollut näin kauan poissa ja jättänyt teidät arvuuttelemaan onko täällä ero, vauva vai kuolemansairaus syynä blogin hiljaisuuteen. Hävettää. Anteeksi että tällä lailla hävisin! Olen aikonut ja meinannut kirjoittaa hirveän monesti, mutta kynnys on kasvanut ihan mammuttimaiseksi sitä mukaa kun päivät nitkuttelevat eteenpäin. Mutta aina minä tulen takaisin tänne blogiin lopulta, tämä harrastus kun on mun suurin intohimoni maailmassa.

Mitään kuolemanvakavaa hätää täällä ei ole, mutta ei tässä ihan kunnossa olla kyllä. Odotetaan taas seuraavaa erikoislääkärin vastaanottoaikaa. Välillä olen tehnyt paljonkin käsitöitä tässä välissä, joskus on ollut pidempiä taukoja. Olon mukaan. Mutta että kerrottavaa ja näytettävää olisi, nyt kun saataisiin vielä ne tänne teille saakka!

Nämä kuvat on ihan pikkuisesta mutta kivasta jämälankaprojektista, ja ne otettiin jo kesäkuussa. Halusin nämäkin julkaista vaikka aikaa on mennytkin jo niin paljon.. Ette sitten vallan säikähdä kun näette tuoreempia kuvia. Sairaus on nimittäin vienyt kiloja aika lailla, ja kuvissa ollaan vasta alkutaipaleella tähän nykyiseen painooni, johon laihtuminen (onneksi) pysähtyi.




Tämän korun valmistin kesää kuumeisesti odottaessani. Erittäin helppo toteuttaa omista jämälangoista ja pikku pyörylöiden virkkaaminen eri kokoisilla koukuilla erilaisista langoista oli hauskaa! Tämän luomuksen kasasin vaaleanpunertavan sävyisistä langoista, niitä kun tuntuu olevan joka paikka täynnä ;) Haluttaisi kokeilla samantapaisella systeemillä oikein tosi massiivista viritelmää koristeeksi tulevaisuudessa.
Tässä pääsi samalla vähän korupihtien kanssa leikkimään, ihanaa puuhaa pitkästä aikaa ♥ Palleroiset kovetin nurjalta puolelta laimennetulla erikeeperillä, tulee kivaa napakkuutta muuten pehmeään materiaaliin.




Sellaista minulle kuuluu. Paljon, muttei sitten kuitenkaan oikein mitään. Teitä on ollut kova ikävä ja toivoisinkin pääseväni taas omaan luontaisen verkkaiseen, mutta varmaan bloggausrytmiini :)

Isot halaukset kaikille, pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta!

8. maaliskuuta 2014

viuh!

Lisäsin tuossa sivupalkkiin linkin vuoden 2014 galleriaan. Hertsinjurddeli se on jo yhdeksäs blogin historiassa :O Mihin aika oikein katoaa?! Ja tämä talvikin näyttäisi olevan jo ohi, mitä täällä oikein tapahtuu?

Pakko myöntää, että talvettomuus on ollut mielestäni aivan mahtava juttu. Joka maaliskuu teen hidasta kuolemaa, pää ja kroppa ei vaan kestä talven loppumattoman tuntuista pituutta ja kylmyyttä. Sairastan paljon ja hartaasti (okei, olen ehtinyt tätäkin ihan tarpeeksi) ja haluan ainoastaan nukkua, syödä ja mököttää. Oikeastikohan tämä jää väliin tänä vuonna? En uskalla vielä ihan varmana iloita, mutta sillai hiljaa ja varovasti kuitenkin :)


malli: vanha kunnon Mario ja perustumput, koristeina Rusetit
lanka: myssyyn ja tumppuihin Garnstudio Drops Andes, 250 g
rusetteihin Svarta Fåret Candy, isoon 40 g pieniin 20 g
puikot: myssy ja lapaset 5,0 mm, rusetit 1,5 mm
muuta: Ravelryssa täällä

Näissä kuvissa on vielä kunnolla lunta ja pakkasta rapiat -25 astetta. Vähän meinaa nenä punottaa :D

Tumput on uusintaotto viimetalvisille, olivat vähän liian paksut ja kittanat käytössä sitten kuitenkin. Nyt on vartta ja tilaa harotella sormia! Ja on se muuten jännä etten lämpiä kiilallisille peukaloille tumpuissa.. jotenkin tää karvalakkiversio vaan istuu omaan käteen justiinsa parhaiten, niin mitäpä sitä sitten turhia kikkailemaan.


(takki saatu blogin kautta, SheInside)


Miten se muuten on mahdollista, että aina sitä muka tarvitsee lisää tumppuja, pipoja ja huiveja? Niitä kun löytyy ennestään jo "ihan muutama". Eteisen korkea lipasto on sullottu täyteen, ja silti sukellan siellä epätoivoissani harva se päivä. Vihreä ja musta setti on varmaan ne akuuteimmat puutteet. Puolukkapuuro ja auringonkeltainen ne himotuimmat. Jep, ei lopu tekeminen ainakaan kesken ;)




Ainoa mikä tässä peruuntuneessa talvessa harmittaa, on justiinsa neulehommat. Edellisen postauksen pipo-ohje, kaksi villatakkia, pörhöpaita, nelisen asustesettiä ja neulemekko jäänevät keskeneräisinä odottelemaan ensi sesonkia. Päässä pyörii jo villisti kesäisiä neuleita ja puuvillalankoja, haluttaisi vaihtaa lennosta suoraan seuraavaan sesonkiin. Muuten tuloksena on helteille valmistuva villapomppa, ja vastaavasti ensilumille puuvillamekko. Toisaalta se taas olisi kyllä niin perusJattaa kun olla vain voi :D


Ihanaa kevään odotusta kaikille 

17. tammikuuta 2014

vielä lisää pompuloita

Tällaisilla pakkasilla sitä on melkomoisen onnellinen että osaa neuloa. Ja että neuloo ja on neulonut.


malli: oma
lanka: Garnstudio Drops Andes, himppasen alle 200 g ilman tupsua
puikot: 5,5 mm
muuta: Ravelryssa täällä

Tämä setti syntyi jo joulukuussa ja kuvatkin on vielä lumettomia. Jännän nopeasti se talvi tuli sitten kuitenkin!



Lanka on ihanaista alpakkaa jota ostin jo viime vuonna. Se on niin paksua, etten ole löytänyt mieleistä mallia hatulle mistään valmiina. Piti sitten tehdä oma, ja tulipa aika kiva! Muutamaa pikku muutosta tämä vielä kaipaa, ajattelin neuloa toisen mokoman ja kirjoitella ohjeen siinä samalla ylös.



Olen tässä taivastellut ohjeen kirjoittamisen vaikeutta ainakin omalla kohdallani. Harvoin selviän kertaneulomalla, istuvuusasiat on melkein pakko ratkaista kokeilemalla ja sitten epäonnistuessa tai säätäessä purkamalla ja tekemällä uudelleen. Tämäkin pipo neulottiin viitisen kertaa.. Onneksi oli paksua lankaa, ei tärväytynyt montaakaan iltaa :P Miten kummassa suunnittelijat näkevät sen neuleen valmiina jo kirjoittaessaan?! Minen ainakaan näe. Mallineuleen käyttäytyminenkin valmiissa työssä on aina yhtä mystinen juttu. Toimii tai ei toimi. Useimmiten ei.

(takki saatu, SheInside)


Ehkäpä se ohjeen kirjoittamisen ja suunnittelun vaikeus on ihan vain omien korvieni välissä. Eipä sen lopulta niin väliksi, pääasia että saa pähkäillessään käytellä puikkoja. Näin talvisin neulomisessa kun on ihan omanlaisensa viehätys. Työpäivän jälkeen on niin taivaallista istahtaa neuleen ja teekupin kanssa nollaamaan päivää 

Nauttikaahan lumesta ja talvesta! Ja viikonlopusta. Ja elämästä ja kaikesta :) Pus!