14. maaliskuuta 2017

Umaro

Nyt kun uutisissa on luvattu kaunista keväistä säätä koko maahan tuli oikein himo puhaltaa näppikseltä pölyt ja päivittää blogia  Tuumasta toimeen siis ja nopeasti ennenkuin inspis karkaa!

Tässäpä siis ihanainen Umaro, pitsipeitto jota himoitsin ja suunnittelin kauan ja hartaasti. Tämä projekti on ollut valmiina ja käytössä jo puolisentoista vuotta. Ja se on i-h-a-n-a! Just paras päiväunille jota varten sen alunperin halusin neuloa. Painavan peiton tunteessa on jotain niin suloisen lohduttavaa :)


malli: Umaro by Jared Flood
lanka: Drops Peak, 45 kerää(!!), 2250 grammaa
puikot: 8,0 mm
muuta: koko 165 sts, 148 cm × 198 cm, Ravelryssa täällä

Jep, peitto painaa ihan törkeästi!
Mallista sananen: itse käytin peittoon omassa mallineulekirjassani ollutta samaa kuviota ja lisäsin helmineuleiset reunukset silmämääräisesti. Helppoa ja hyvä tuli! Mutta oli siinä hommaa neulomisineen ja päättelemisineen, huh huh. Välillä meinasi alkaa sylettämään, mutta lopulta voi todeta että kyllä kannatti taas kerran nähdä vaiva.


Lankavalinnassa painoi kaksi tärkeää asiaa: sen piti olla edullista menekin vuoksi ja valmista peittoa pitäisi pystyä pesemään usein ja huoletta pesukoneessa. Dropsin Peak maksoi alessa euron kerä keväällä 2015, joten tartuin tilaisuuteen. Akryyli kuituna tuntui vieraalta, mutta näin jälkeenpäin voin olla tyytyväinen valintaan. Ei nyppyyntymistä, ei sähköisyyttä ja peitto on pyörinyt pesukoneessa jo monta kertaa ilman merkkiäkään kulumisesta. Ehkä pitäisi antaa tekokuiduille toistekin mahdollisuus.. jossain ei päällä pidettävässä projektissa?


Mulla on menossa parhaillaan jokavuotinen pastellikausi neulonnassa. Se on aina yhtä varma kevään merkki kun alkaa himoita hempeitä värejä samaan aikaan kun lumet sulaa. On se jännä miten mieli toimii, olen säälittävän ennalta-arvattava :P



Vielä loppuun yksi vähemmän hauska juttu. Viime aikoina mieltä on nimittäin vaivannut eräs asia. Asia, niin ilmiselvä mutta kumminkin ajatuksen tavoittamattomissa. Kuinka en ole ennen ajatellut kunnolla mistä villa lopulta puikoilleni päätyy? Infopätkä Australian ja Uuden-Seelannin villantuotannosta, maista joissa valtaosa neulomastamme villalangasta tuotetaan, sai palaset vihdoin loksahtamaan kohdalleen. Otin selvää asioista ja opin, että asiat on tosi, tosi huonosti. Villaa, jonka tuottamista haluaisin tukea rahallisesti, tuotetaan vain muutama hassu prosentti maailman kaikesta langasta. Inhottaa. Puistattaa. Hävettää. Rakas harrastus on saanut ikävän painolastin. Kymmenien kilojen priimalankavarastoni joka on ollut ylpeys, tuntuukin nyt jotenkin surulliselta.

Kipuilen tämän asian kanssa varmaan kauan, jotain on nyrjähtänyt päässä lopullisesti enkä voi enää olla välittämättä siitä jonka nyt tiedän. Kaikki vinkit otetaan kiitollisena vastaan, tämä kun kuitenkin on mun rakkain harrastus 

Pahoittelut masentavasta aiheesta, mietin kauan pitäisikö jättää koko juttu omaksi ongelmaksi. Mutta tosiaan kaipaisin vinkkejä jos jollain olisi niitä antaa, ja tätä kautta ajattelin josko tavoittaisin jonkun viisaamman kun omat avut ei enää riitä.

Kaikesta huolimatta oikein ihanaa kevään odotusta kaikille, halikaa toisianne!

13. kesäkuuta 2016

rustiikki

Tähän alkuun haluan kiittää kaikkia ihania kommentoijia edellisestä postauksesta. Ootte ihan parhaita, niiskis :') Tuli niin tervetullut olo ja hykerryttävän lämmin mieli jokaisen kommentin lukemisesta. Monta monta hymyä saitte aikaiseksi sellaisina päivinä, kun ei oikein muuten hymyilyttänyt. Kiitos siitä murut ♥ 



Sain muutama päivä sitten valmiiksi neuleen, jota olin pyöritellyt päässäni useamman kuukauden ja lopulta neulonut kuutisen viikkoa intensiivisesti. Se oli pitkästä aikaa sellainen projekti, ettei meinannut malttaa lopettaa neulomista ollenkaan, vaan odotti vain malttamattomasti sen valmistumista. Lanka oli ihanan kuohkeaa ja pehmeää mutta halkeili ihan hemmetisti. Lisäksi neuloin tapani mukaan pienillä puikoilla, niin ihmekös tuo kun homma ei tuntunut edistyvän :P



Valmiiksi se silti tuli epäuskosta huolimatta. Ja se on niiiin ihku :D Yhden suunnitteluvirheen tein jota kiroan nyt, ja aion korjata sen seuraavassa takissa. Joo-o, seuraavassa takissa tosiaan, puikoilla on jo roosa versio samasta neuleesta. Oon mie vähän pimee kai ;)



Niin se virhe. Halusin alunperin pitää takkia lähinnä auki, ja laskin sitä silmällä pitäen etukappaleet 5cm kapeammiksi selkäosaa. Tyhmä tyhmä tyhmä! Vaikka idea toimi paperilla hyvin, en kuitenkaan tajunnut kaavoittaessa että ilman rintamuotoiluja napittaminen ryntäiden kohdalta olisi sitten ihan silkka mahdottomuus ilman irvistävää nappilistaa. Aargh!



Kaikesta huolimatta tätä takkia tulee varmasti pidettyä paljon, mutta enimmäkseen tosiaan auki. Niinhän sen piti alunperin mennäkin että mikäs hätä tässä toisaalta ;)


malli: oma, työnimi rustiikki
lanka: Svarta Fåret Stina 8/8, väri 205, 950g
puikot: 2,5mm, 2,25mm ja 2,0mm
muuta: napit Sinellistä, Ravelryssa täällä

Houkuttaisi kirjoittaa tästä ohje. Mutta kuka hullu neuloo näin painavaa takkia itseni lisäksi? Olen vähän tärähtänyt tiheyksieni kanssa.. tosin villasta toteutettuna painon saisi varmaan puoleen, käyttämäni lanka oli aikamoista jytkyä. Mutta ihanan pehmeää!
Pitääpä miettiä. Onhan tämä nyt aika namu vaikka itse sanonkin :D


Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille! Nautiskelkaa kesästä ja kärpäsistä ja ihan kaikesta ♥ ♥ 

29. toukokuuta 2016

täällä taas

Tätä blogipostausta on puuhattu monta kuukautta. Kirjoitettu, pyyhitty pois ja muotoiltu lauseet uudestaan. Ei sitä uskoisi kuinka vaikeaa on palata linjoille ja purkaa tekstiksi mihin reilu vuosi taas humpsahti. Kun ei löydä sanoja vaikka kuinka yrittää.

Taukoilun aikana myös rima on noussut kovin korkealle. Tuntuu että nykyisin blogit on todella ammattimaisesti toteutettu ja kaikki tämmöiset vähän tavismaisemmat blogit on lopettaneet tai muuten vaan hävinneet jonnekin. Voihan se olla etten vaan löydä uusia blogeja niiden lopettaneiden tilalle, loppui se Blogilistakin enkä oikein osaa etsiä muutakaan kautta. Äippä pörrää nykyään Facebookissa kaikenmaailman käsityöryhmissä, että sinnekkö kaikki on muuttaneet? Minä jotenkin vierastan sitä Faceakin.

Olen miettinyt pitkään ja hartaasti jatkanko bloggaamista vai en. Minulta kun puuttuu joku ominaisuus joka nykyisessä sosiaalisessa mediassa on ehdottoman tarpeellinen, halu jakaa omaa arkeani joko sellaisenaan tai kermakuorrutteella. Moni visuaalisesti upea bloggaaja kun tuntuu ensinäkemältä kertovan elämästään kovin vaalenapunaisten lasien läpi kuvaten.. En minä halua! En osaa enkä halua oppia. Satunnaisesti tykkään kyllä seurata muiden blogeja ja ihailen taitoa ja paneutumista, mitä sellaisen blogin pitäminen vaatii. Vastakohtainen lähestyminen bloggaamiseen eli likapyykkivuorien kuvaaminen ja harmaista päivistä huokailu on vielä vähemmän omalla mukavuusalueella. Joten jää kysymys: olisiko tällaiselle vähän hitaanpuoleisemmin päivittyvälle kädentaitoblogille kysyntää? Toivottavasti, koska haluan ihan todella edelleen jatkaa.



Puikot on sauhunneet koko poissaolon ajan tasaiseen tahtiin. Voisi sanoa että käsityöt on pitäneen minut enempi tai vähempi järjissäni viime vuosina. Lankavarasto on myös kasvanut lähes naurettaviin mittoihin.. Suunnitelmia kun olis enempi kun sormet ehtii, tuttu ongelma varsin monelle ;)


Haluan vähän valottaa sairaushistoriaani ihan vaan sen vuoksi että minusta on inhottavaa vihjailla epäsuorasti etten ole kunnossa, vaan mielummin kerron suoraan miten asiat ovat.
Lonkkani synnynnäisen epämuodostuman aiheuttama kova kipu aloitti sairastelukierteeni talvella 2014, ja leikkausten jälkeen olen edelleen ontuva ja kipuinen. Vasta toista puolta on operoitu huonohkolla menestyksellä, ja toisen puolen fiksaus on edelleen edessä. Uutta leikkausta odotellessa siis! Lisäksi vasen käteni halvaantui osittain viime kesänä. Syytä sille ei ole löydetty, mutta kuntoutus on kovassa vauhdissa. Jotkin lihakset eivät palaudu koskaan, mutta olen jo hyväksynyt asian alkujärkytyksen jälkeen. Opettelin uudelleen neulomaan ja se sujuu lähes vanhaan malliin tyynyillä tuettuna, joten olen erittäin tyytyväinen :)



malli: Pula by Silke Ufer
lanka: Isager Strik Alpaca 2, kaksi kerää (!!)
puikot: 2,5 mm
muuta: virkatut kukat yhdistettynä ketjulla kiinnitysmekanismiksi, projekti Ravelryssa täällä




Rakas Papu väsyi taistelemaan syöpää vastaan puoli vuotta sitten, joten perheemme pieneni yhdellä jäsenellä. Menetyksen tuska oli jotain aivan uskomatonta, vieläkin tuntuu että joku iskee ilmat pihalle aika ajoin. Onnena onnettomuudessa sairaslomani antoi ainutlaatuisen mahdollisuuden viettää viimeiset kuukaudet hoitaen pientä potilasta, niistä muistoista olen äärettömän kiitollinen 


Tiesin, että tästä ensimmäisestä postauksesta tulee kerrassaan masentava, mutta kuulkaa minä pärjään ihan hyvin. Asiat voisivat olla niin paljon huonomminkin. Sairauteni ei ole hengenvaarallinen, minulla on rakkaat läheiset tukemassa ja tietysti perhe. Miksi siis vaipua epätoivoon? Elämä on ihana ja kaunis asia!

Ihanaa olla takaisin täällä :) Tavataan taas pian, sillä nyt voin luvata olevani todella back in business. Iso halaus kaikille lukijoille!

23. marraskuuta 2014

mutta hei!

Eipä se selittelemällä parane: poissa on oltu ja pitkän aikaa. Ja se syy on minulle sekä varmaan aika monelle blogin seuraajalle arvattavissa, Jatan terveys on taas tehnyt tepposet. Inhottaa, että olen ollut näin kauan poissa ja jättänyt teidät arvuuttelemaan onko täällä ero, vauva vai kuolemansairaus syynä blogin hiljaisuuteen. Hävettää. Anteeksi että tällä lailla hävisin! Olen aikonut ja meinannut kirjoittaa hirveän monesti, mutta kynnys on kasvanut ihan mammuttimaiseksi sitä mukaa kun päivät nitkuttelevat eteenpäin. Mutta aina minä tulen takaisin tänne blogiin lopulta, tämä harrastus kun on mun suurin intohimoni maailmassa.

Mitään kuolemanvakavaa hätää täällä ei ole, mutta ei tässä ihan kunnossa olla kyllä. Odotetaan taas seuraavaa erikoislääkärin vastaanottoaikaa. Välillä olen tehnyt paljonkin käsitöitä tässä välissä, joskus on ollut pidempiä taukoja. Olon mukaan. Mutta että kerrottavaa ja näytettävää olisi, nyt kun saataisiin vielä ne tänne teille saakka!

Nämä kuvat on ihan pikkuisesta mutta kivasta jämälankaprojektista, ja ne otettiin jo kesäkuussa. Halusin nämäkin julkaista vaikka aikaa on mennytkin jo niin paljon.. Ette sitten vallan säikähdä kun näette tuoreempia kuvia. Sairaus on nimittäin vienyt kiloja aika lailla, ja kuvissa ollaan vasta alkutaipaleella tähän nykyiseen painooni, johon laihtuminen (onneksi) pysähtyi.




Tämän korun valmistin kesää kuumeisesti odottaessani. Erittäin helppo toteuttaa omista jämälangoista ja pikku pyörylöiden virkkaaminen eri kokoisilla koukuilla erilaisista langoista oli hauskaa! Tämän luomuksen kasasin vaaleanpunertavan sävyisistä langoista, niitä kun tuntuu olevan joka paikka täynnä ;) Haluttaisi kokeilla samantapaisella systeemillä oikein tosi massiivista viritelmää koristeeksi tulevaisuudessa.
Tässä pääsi samalla vähän korupihtien kanssa leikkimään, ihanaa puuhaa pitkästä aikaa ♥ Palleroiset kovetin nurjalta puolelta laimennetulla erikeeperillä, tulee kivaa napakkuutta muuten pehmeään materiaaliin.




Sellaista minulle kuuluu. Paljon, muttei sitten kuitenkaan oikein mitään. Teitä on ollut kova ikävä ja toivoisinkin pääseväni taas omaan luontaisen verkkaiseen, mutta varmaan bloggausrytmiini :)

Isot halaukset kaikille, pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta!