Oh Dear!

No johan sitä soraakin niin auvoisaan eloon on vihdoin löytynyt :) Enää ei siis tarvitse pelätä kosmisten voimien kostoa, jotta jokin karman tasapaino säilyisi Jatan elämässä. Jipii?

Jokainen päivä on edelleen ihana ja iloinen, mitä nyt yhtenä päivänä sain itkupotkuraivarit pudottaessani hartaudella tehdyn lasityön betonilattialle palasiksi. Oi onneksi olen niin jäärä, että uusi työ on jo tekeillä kahta kauheammalla hartaudella ja pienillä parannuksilla varusteltuna. Taidot on vielä luonnollisesti olemattomat uusia materiaaleja työstäessä.. kyllähän se kismittää kun on tottunut vaatimaan itseltään tietynlaista työnjälkeä, kädet ovat pökkelöt ja sormet ihan nakit :D Malttia, malttia!

Kaikkein "hirveintä" on kuitenkin se että olen onnettoman hidas ja huono piirtäjä! Kauhulla katsoin kun Muodin Huipulle-ohjelmassa luonnosteltiin puolessa tunnissa iltapuku, minä saisin siinä ajassa piirrettyä ehkä hieman vartalon mallia paperille. Piiperrän ja piiperrän, piirrän yhtä kuvaa tuntitolkulla enkä silti saa kovin kummoista lopputulosta aikaiseksi. Muotoilun opiskelijat ovat järjestään todella hyviä piirtäjiä, taidetunnilla yritän aina paeta johonkin nurkkaan työskentelemään katseilta piiloon.. muiden luomukset on niin upeita!
Mutta ehkä minäkin opin, tämä piirtämisen jalo taito on tapetilla joka ikisellä kurssilla, ja niinhän se on ettei harjottelematta mitään osaakkaan.


Luonnostelua painotetaan koulussa myös tooosi paljon. Koko prosessi tuotteesta ideatasolta valmiiksi asti pitäisi olla jotenkin dokumentoituna, alussa piirroksin ja myöhemmin esim. valokuvien muodossa. Kannatetaan! Juurikin tämä asia on minulla ollut todella heikoilla kantimilla, yleensä blogissa näkyy vain valmiita juttuja eikä prosessikuvia lainkaan, jotka ovat kuitenkin mielestäni melko mielenkiintoinen ja oleellinen asia.

Yllä olevassa luonnoksessa suunniteltiin siis kuljetusarsenaalia koulutarvikkeille joita on PALJON.


Peurakangas pääsi vihdoin arvoiseensa käyttöön! Johan sitä kolmatta vuotta haudottiinkin, hyvin oli marinoitunutta :) Kukkarokehykset on ostettu Sinellistä ja liimattu Gütermannin tekstiililiimalla (joka on ihan paras liima ikuna).
Lieriössä kannan kodin ja koulun väliä kaikkia kauniita piirroksiani (möhhöh), lieriö on vahvistettu tukihuovalla.


Virkatut kukkaset koristavat luonnoskirjaani joka on vielä tällä hetkellä pelottavan tyhjä. Kahden viikon päästä sitä täytyisi jo esitellä opettajalle, iiks!

Vaatetusrintamalla on jo aikaa sitten valmistunut syksyinen pitsibolero jonka kuvaaminen on melkoisen hankalaa kun en ole koskaan päivänvalon aikaan kotosalla. Pitäis vissiin palkata joku luokkakaveri räpsimään kuvia koululla, hmm..


malli: Short and Sweet by Angela Best
lanka: Finlayson Karoliina
koukku: 2,5
muuta: nappi katajaa ja kalakoru markkinoilta, kukkanen omasta piästä
Ravelryssa täällä

Nyt taidan kaivaa vesivärit esille ja komentaa niitä käyttäytymään paremmin kuin viime kerralla, vesivärit on niin hirmuisen hankalat käyttää!

Viikonalkuja!

Sääntö on, ettei sääntöjä ole

Ensimmäiset kaksi viikkoa koulua takana ja olo on ylitsepursuavan onnellinen. Jokainen päivä on uusi ja haastava, täynnä mielenkiintoa ja oivalluksia. Tuntuu kuin voisin läkähtää ilosta! Tällaisesta en oikeastaan osannut edes uneksia, tehdä päivittäin rakastamiansa asioita polttavalla innolla ja herätä aamuisin hymy huulilla, voiko näinkin elää?!? Ja todellakin, voiko näinkin elää ilman köyhyysrajoilla kituuttamista, se jää nähtäväksi. Nyt haluan vain nauttia ja rypeä omassa onnessani niin monen vuoden etsikkoajan jälkeen.

Solahdin kouluun hyvin kaikesta panikoimisestani huolimatta, luokkani keski-ikä on 25 vuoden yläpuolella ja porukka tuntuu osaavalta ja napakalta. Odotin äärimmäisen boheemeja persoonia, mutta me ollaankin kaikki melkomoisen "taviksia" ja jollain kummallisella tavalla niin kovin samanlaisia.. Tottakai olen onnistunut määkimään viisauksiani väärissä kohdissa ja hihittelemään yksikseni, mutta sellainenhan olen, ylläripylläri :)

Nii-in, täällä leijutaan.


Kaiken ällöttävän hehkutuksen päälle uusi asuntomme on ehkä maailman paras ja maailman parhaalla paikalla, niinpä pesimisviettini ajamana innostuin vihdoin virkkaamaan erään ikuisuusprojektini loppuun. Puolitoista vuotta se otti, sekä käsittämättömät 2200 grammaa lankaa, mutta kyllä kannatti.

malli: Easy Ripple Afgan by Susan B
lanka: Novita Tennessee, yhteensä hieman alle 2200g
koukku: 3,0
muuta: huoliteltu ympäriinsä "tasaiseksi" virkkaamalla, koko 170cmx150cm
Ravelryssä täällä


Näinä hetkinä sitä on onnellinen siitä, että on niin jääräpäinen että tekee aloittamansa asiat loppuun asti. Tämä torkkupeitto vainoaa jäljelle jääneitä vielä vuosikymmeniä oman poismenoni jälkeen!


Kaikille oikein ihanaa viikonloppua ja miljardi siirappisen imelää halausta!! Yritän palata takaisin maan pinnalle ensi postaukseen mennessä ;)

Nyrjähtänyttä

Niin paljon asioita joita pitäisi tehdä, niin vähän aikaa! Ihmekkö tuo jos käyn ylikierroksilla, uni ei meinaa tulla öisin vaikka olen kuolemanväsynyt. Yöpöydällä on pikkuinen vihko johon raapustelen sängyssä pyöriskelyn välillä älykkäitä mietteitäni kuten "paljon joutsen painaa?" "ruuvimeisseli" ja "jakkara mukaan". Käytin toissapäivänä kaksi tuntia aikaa etsiessäni netistä, mistä saisin vielä vakkarihiusväriäni jonka maahantuonti lopetettiin. En edes löytänyt vastausta tähän naurettavaksi paisuneeseen ongelmaani, voi surkeus mitä ajantuhlausta! Plää. Oliskohan mulla jonkinlaista muuttostressiä? Muutosstressiä? ...höm :D

Onneksi on neulominen. Kuinkahan monta kertaa tänä kesänä olen vaeltanut tukka pystyssä unettomuuteen suivaantuneena sohvalle neulomaan ja rauhoittumaan? Jaa-a.. kai sitä huonompiakin vaihtoehtoja olisi, niinkuin Ostos-TV.


malli: Two-Tone Ripped Shrug by Stefanie Japel
lanka: Novita Aino, 410g
puikot: 2,5 ja 3,0
muuta: kukka virkattu mututuntumalla, neule löytyy Ravelrysta täältä

Tänä kesänä oli yhdet häät, joihin tuunasin mekon sekä neuloin tuollaisen hihattimen lämmikkeeksi. Kyllä, mulla palelee AINA. Lanka on purkuparkaa ja oli muuttunut ressu niin ohueksi, että jouduin ottamaan melkomoisen pienet puikot saadakseni peltipintaa, jota niin rakastan ;)


Mekko on tarttunut vuosia sitten mukaan Vero Modan alennusrekistä kuosinsa vuoksi ja lojunut kaapissa odottamassa tuunaajaansa. Alkuperäisessä oli kammottava kuminauhaviritteinen v-kaulus ja kummalliset liehuhihat, yritin korjata tilannetta kirpputoripitseillä ja satiininauhoilla. Tuli ihan kelpo! Ainoa miinus on mulle ihan liian lyhyt helma, istuessa ei kangasta riittäny persiin alle asti ja kuulkaa, kirkon penkki tuntui tosi kylmältä!


Jospa se jo viikon päästä nukuttaisi kun muuttorumba alkaa olla voiton puolella! Nyt taidan vielä pakata vähän enkä mieti yhtään sitä, että kello pirisee alle seitsemän tunnin päästä.. Hauassa ehtii makkaamaan!