5. kesäkuuta 2006

kolmas kerta toden sanoo?

Kaikki alkoi kolme vuotta sitten nuortenlehden ehkäisymainoksesta:


Tämän kuvan neule oli PAKKO saada. Mitään selvää kuvasta ei saa, se voi olla bolero, neuletakki, kietsu jne jne. Mutta mulle se oli täydellisen vihreä bolero. Aaah...
Ei muuta kuin lankajahtiin! Kaks vuotta siinä meni ennenkuin oikea väri löytyi Tallinnasta ja mukaanhan ne arvatenki lähti :)

Siinä vaiheessa bolerovillitys ei ollu vielä kunnolla rantautunu neulerintamalle joten täydellisen mallin metsästäminen vei aikaa. Ja vei... ja veeeei... Eihän siinä muu sitten auttanut kun kesäkin kolkutteli ovella kuin kehitellä oma malli. Nerokasta! Mullehan ei voi käydä siinä hyvin, joten ensimmäinen lähes valmis väkerrys koki kohtalonhetkensä langan loppuessa. Aika monet ärräpäät siinä lensi ja mieheke katteli ihmeissään kun purkasin työn apinan raivolla sillä samaisella sekunnilla. Siinä vaiheessa mallikin oli tietenkin ihan huono jo, että uus malli sitten vaan paperille ja puikoille. Perseelleenhän sekin meni, hellurei vaan ja työ purkuun.

Langat odotteli kuukauden että tämä tytteli sai taas mielenterveytensä asian tiimoilta kuntoon ja kykeni henkisesti uuteen yritykseen. Nyt ollaan taas puikoilla:


Onnistuisko se nyt? Uhkasin jo että jos nyt mennään lepikkoon niin poltan langat prkle. Ne on jo raukat ihan haperoa kaiken purkamisen ja raivoamisen jäljiltä..

Muoks: laitoinpa word verificationin päälle ettei tulis spämmivä :)

2 kommenttia :

Vilma kirjoitti...

Ihan lupaavaltahan toi kolmosversion alku näyttää, kivan näköistä mallineuletta.

Ja onpa muuten kertakaikkisen reippaan väristä lankaa; mun alko tekeen mieli Fazerin vihreitä kuulia... :D Toi keräkin on just sopivan kokoinen, varo vaan ettet epähuomiossa syö sitä, jos sattuu makeennälkä yllättään kesken neulomisen. :P

Jatta kirjoitti...

Juuh, kyllä se näyttää ihan kivalta, toivossa on hyvä elää..

Hienosti hokasit noi vihreet kuulat, oon monesti miettiny MIKSI se väri on mun mielestä niin karkkimainen.
Yritän olla syömättä lankaa :D