19. helmikuuta 2007

minnuu...

...surettaa, koska

- hihoja vaille ollut oma versio Ysoldan Lumikista sai purkutuomion huonon suunnittelun ja toteutuksen takia (just tän takia blogin nimi on mitä on)

- armasta karmiva ikävä (työharjoittelu teki meistä etäsuhteilijoita yli puoleksi vuodeksi)

- oon pipi


...hymyilyttää, koska

- uusi ja tällä kertaa huolella suunniteltu versio Lumikista on alkusella ja hyvältä näyttää!

- nurkissa pyörineet hahtuvakiekot tajusivat mitä haluavat olla isona, kiitos Paulan

- minun oma äiti on meillä nyt, se laittoi mulle vispipuuroa ja mustaviinimarjamehua pipeilyyn

- kulta tulee viikonlopuksi kotiin

6 kommenttia :

Vilma kirjoitti...

Oi ihanaa kun saat olla mamin hellässä huomassa, hoiva ja mehu auttaa varmasti! :) Sitä on nimittäin enemmänkin liikkeellä, tautia meinaan: viime yönä sain nukuttua kokonaiset neljä tuntia yskimiseltä, ja Mies kuumeilee nyt kotona. :(

Lumikki näyttää suloiselta, väri on ihan täydellinen. Tulee varmasti upea. Niisk ja köh.

Paula kirjoitti...

Hih, hassua kun oma nimi mainitaan jossain toisessa blogissa ;) Kiva että olin avuksi inspiraation tms. syntymisessä :D

Pikaista paranemista ja onnea uudelle versiolle Lumikista :)

Carita kirjoitti...

Toinen kerta toden sanoo, Lumikista tulee varmasti hieno.
Pikaista paranemista !

Jatta kirjoitti...

vilma: No voi rähmä, pikaista paranemista sinne kovasti!
Täällä on kyl mulla vähän orpo olo, iso ihminen ja ei osaa enää yksin asua :o Onneksi mamma tuli sopivasti kylään, olis kurjaa kun ei olis ketään hoitamassa. Jännä että sitä itsekkin taantuu lapsen tasolle sairastaessa, ei tosin ihan samoissa määrin ku miehet. Onneksi. Oikeesti :D

paula: Juu, oonhan mää Boogaa nähny vaikka missä, mutta sun kuvakertomus sai mut ensimmäistä kertaa tykkäämään laukusta tosissaan :) Toivottavasti neuleet nyt onnaa, muuten langat joutuu marinoitumaan siihen asti että voin taas kattoa niitä itkemättä.

carita: Kiitos! Pitää toivoa ettei se olis sittenkin se kolmas..

Sini kirjoitti...

Voih, sympatiseeraan tuota etäsuhteilua - se ei tosiaan ole kivaa. Itse pääsin vasta äskettäin puolentoista vuoden etäsuhteen jälkeen miehen kanssa saman katon alle asumaan :D

Pikaista paranemista ja onnea keskeneräisille töille!!

Jatta kirjoitti...

sini: Kiitsa :) On nää etäilyt aika hankalia, mut toisaalta täähän on onneksi vaan väliaikasta.
Onnea teille "yhteenmuutosta", mahtaa se maistua ihanalle :)