24. maaliskuuta 2007

nyt nyppii

Nyt pitäis keksiä joku lohduttava fraasi.. Tekevälle sattuu? Purkamalla oppii?
Eniveis laiha lohtu kun kymmenien tuntien työ osoittautuu täydeksi mörvelöksi. -ttu.


Lumikki valmiina. Ei ole Lumikista eläjäksi, istuvuus nolla ja muotolaskokset osottautui mahanpullistajiksi. Kauheinta neuleessa kuvan "kivat" nänninkohdistimet.
Kolmosen puikot ja 650 grammaa lankaa. Olis pitäny lyödä hanskat tiskiin saman tien kun matkalla alkoi epäilyttää.. Perse edellä puuhun (yötä myöten kiivetään).
Mutta se siitä. Ei ryvetä enempiä.


(kuva SK Maaliskuu 2007)


Kesä tulee! Lohtulankaa ja ohje jolla ei voi mennä pieleen: Isoäidinneliöt.

25 kommenttia :

mari kirjoitti...

Voi ei! Voin kuvitella, että *tutuskäyrä pingahti maatakiertävälle radalle kun noin isotöinen homma ei täyttänyt odotuksia! Mutta ehkä siitä vielä joku muotoutuu, kun annat sille vähän aikaa.....?
Onneksi on noin söpöjä koiria ja lankoja lohduttamassa.
:-)

Katiija kirjoitti...

voi sinuu *myötätuntoa* kirjoitin blogissani pitkän kirjoituksen pirtti/tupa-aiheesta... käy lukasee... tein itse hametta ... ja v***ksi meni, kunnes sovelsin.

Jatta kirjoitti...

mari: Jeps, Vilma jo varoittelikin purkamasta koko roskaa raivon vallassa, muhikoon aikansa vaatehuoneen uumenissa, jos siitä vielä jotain tulisi. Joskus. Pitkän ajan päästä.

katija: Kiitosta, kävin lukasemassa :) Valmista hjetta osaan jotenki soveltaa, tää nyt yritti olla olevinaan oma ohje ja metsään meni. Taidan pysytellä valmiissa ohjeissa kunnes taidot vähän karttuu lisää..

Pia kirjoitti...

Voin hyvin ymmärtää tunnettasi. Muutaman kerran on itsellekin käynyt niin, että vasta valmista työtä kokeillessa toteaa, että tämä malli ei alkuunkaan näytä samalta päällä kuin kuvassa / malli ei ollenkaan istu minulle. Työhön kulutettu aika ja vaiva harmittaa, mutta jos työ ei tunnu omalle, niin paras vaihtoehto lienee purkaa se, suoristaa langat ja yrittää paremman mallin kanssa 'onnea'. Yksi lanka ei minulla millään meinannut muotoutua sopivaksi työksi. Vasta kaksi työtä purettuani se onnistui.

Sipriina kirjoitti...

Tevrehdys, saanko mä lisätä sun napin mun blogiini, käyn aina välillä kurkkimassa sun blogia :)

Raglana kirjoitti...

Taatusti alkuperäistäkin Lumikkia sen suunnittelija on neulonut moneen kertaan. Toivottavasti inpikset pysyy kumminkin yllä.

Oikein, kesälangat esiin! Mistäs Capria? Mulla on jemmassa vuosikertalankoina vähän paria väriä.

Rieppa kirjoitti...

No voi äh, hirveän nätti paita tuossa kuvassakin (okei, nännikohdistimet hieman oudot). Itse suosin nykyään ylhäältä alaspäin yhtenä kappaleena neulottavia malleja, kun niitä voi sovittaa jatkuvasti päälle - kyseisellä tekniikalla ei tosin pysty ihan kaikkea tekemään. Mutta voimia purkamiseen, anna hetken hautua niin eiköhän tuokin lanka ole valmis uudelle yritykselle :)

k2o kirjoitti...

Pakko kommentoida, että ihan ihana toi viimenen kuva :)

uhoava gnu kirjoitti...

Tuo viimeinen kuva on tosiaan ihan uskomattoman ihana! Surrealistinen koiralanka-asetelma!

Jatta kirjoitti...

pia: Totta, ei saa jäädä tuleen makaamaan :) Eiköhän langat vielä joksikin muotoudu, pitää nyt vähän jäähdytellä.. Kiitos tsempityksestä!

sipriina: Ollos hyvä vaa!

raglana: Onneksi Bubble näyttää onnistuvan tädellisesti, muuten pääsis varmaan isompikin poru.. Ja kyllä se vaan niin on että tekemällä oppii eikä se mikä näyttää paperilla hyvältä välttämättä ole sitä kolmiulotteisena :(
Caprit on kaverin kans tilattu Lankakorista ihan just tätä projektia varten. Kiva lanka, hyvä hinta-laatusuhde. Nam.

rieppa: Totta turiset. Olis varmaan pitäny sovittaa huolella kesken neulomisen, ei olis tullu niin suurta sutta.. Laiska mikä laiska, silmukat olis pitäny päästää langalle ja kursia kappaleita kasaan :P

k2o ja uhoava: Vahingossa syntyy mun parhaat kuvat :D

Vilma kirjoitti...

Vielä tätäkin kautta osanotot; paska homma kertakaikkiaan.

Mut älä tosiaan vielä heitäkirvestä kaivoon eli vetele Lumikkia langoiks. Kun ei sitä koskaan tiiä jos vaikka intotuisit kajoomaan siihen vielä joskus ja siitä tuliskin pienellä :P säädöllä loistava.

Hienoi loihtulankoi, ja hauvat kans auttanee pääseen pahimman *tutuksen yli. Ja se yks saunanpesijä. ;)

Jatta kirjoitti...

vilma: Kismitys alkaa helpottamaan näin illan päälle. Ei Lumikissa montaa kohtaa tarvis tuunata että se olis sitä mitä pitikin, ärsyttää vaan ku neuletta pitäis katkoa keskeltä ja oon siinä hommassa vielä aika raakile. Tuulian ohjeilla varmaan onnistun, sitten kun jaksaa yrittää taas.

Pitäisköhän mennä nukkumaan? Puol seiskalta töihin meno ja yöstä katoaa yksi tunti kesäaikaan siirtymisessä. Ehdinhän mä nukkua neljä tuntia jos sammun just nyt :P En oo yhtään aamuihminen, aina ollu tämmönen iltakukkuja.

anNu kirjoitti...

Voi kurjuus, harmittaa varmasti. Sisänsä Lumikki näyttää kuvassa tosi mielenkiintoiselta, hyvältä, mutta jos ei istu päällä niin ei istu. Toivottavasti saisit sen tuunattua kuntoon, ettei neulomistyö mene hukkaan.

Lohtulankakuva on vallan ihana!

Jatta kirjoitti...

anNu: Kiitos :) Tänään ei oo yhtään niin paha mieli ku eilen!

tinna kirjoitti...

Voi harmi, harmittaa sun puolesta tuo neule kun se näyttää niin kivalta (ja aivan ihanan väriseltä!!), mutta ainahan ei voi onnistua.. Harmituksen määrä tossa vaiheessa on suuri, tiedän itsekin! (koulussakin ratkoja on yleensä mun aika läheinen ystävä) :)

Mutta kyllä sä varmasti pärjäät kun on noin IHANAN väriset lohtulangat! Mulle kans!! :)

Nuttula kirjoitti...

Voi kurjuus, jos noin työläs neule ei tunnukaan mieleiseltä. Kuvassa näyttää hyvältä, mutta itsehän sen tuntee istuuko vai ei.

Mutta nuo kuvat on ihania!! Etenkin tuo viimeinen! Ja kiva kun olit poikennut munkin blogiin :)

Jatta kirjoitti...

tinna: Tekevälle sattuu etc etc. Onneksi aina voi purkaa tai ratkoa ;)

nuttula: Kiitos! Sun blogissa olen vakiovieras, kaunista ja seesteistä.

Totoro kirjoitti...

Auts, harmin paikka. Purkaaminen on aina syvältä. Toivottavasti Lumikin saa tuunamalla kuntoon. Kauniin kolmiohuivin olet kuitenkin onnistunut suunnittelemaan, joten eiköhän se paitakin ennenpitkään luonnistuu.

Mai kirjoitti...

Hei, Sullahan on kivannäköinen blogi. Ihania kuvia!..harmittelut neuleesta, mutta kuten joku jo aiemmin mainitsi, niin muuten neule näyttää onnistuneen täydellisesti.

Pikku- Kettu kirjoitti...

Voi harmitus! Onneksi on tuollainen nappisilmä lohduttamassa. Minua aina lenkkeily ja pieni kepin heittely koiralle lohduttaa. Miten asiat voi olla huonosti, kun toisella on niin kivaa pelkän kepin kanssa? :)

ps kirjoitti...

Moi,
harmillista että noin ihanaisen näkönen tuo ei tuottanutkaan toivottua lopputulosta. Mut, nää siun kuvat on ihania, niistä tulee niin keväinen ja kepeä mieli, kun on vaalenapunaisen sävyjä just oikeessa suhteessa :).

Jatta kirjoitti...

totoro: Luotamme tuunaamiseen! Kiitos tsempityksestä :) (psst, Hayao Miyazaki taitaa myös olla sun mieleesi? Rakastan sitä äijänkäppänää :D)

mai: Kiitsa!

pikku-kettu: Nappisilmät on parhaita nappeja mielenvirkistämiseksi :) Kesä tulee ja tytöt on ihan täpinöissään, pihalla mennään ja nuuskutetaan talla pohjassa. Jos koirat osais, ne naurais koko ajan ääneen :D

ps: Kiitos kehuista! Vaaleanpunainen on kyllä pop. Kuinhan mä inhosin sitä pienenä niin paljon? Nyt en saa nähtävästi väristä tarpeekseni..

Sia kirjoitti...

Voi mikä mieletön harmistus! Sinä olet kyllä niin luova, että varmasti keksit jonkun pelastuskeinon ja koko arvokas työ saa arvoisensa käytön eikä vaan jää lojumaan vaatekaappiin muiden vaatteiden taakse. Ihanat lohtulangat olet kyllä löytänyt! Halistus ja rutistus!

MaaritH kirjoitti...

Kiitos! Koko päivänä ole mikään sujunut, mutta sitten eksyin blogiisi ja "nänninkohdistimet" kohottivat kummasti tunnelmia :D

Jatta kirjoitti...

sia: Kiitos :) Mulla on kyllä alkanut polttelemaan yks neule johon tarvisin just noi Lumikin langat.. Saas nähdä puranko..

maarith: :D Hyvä hyvä! Kyl muakin jo naurattaa koko teksti, kirjotin sen alkukantasen raivon vallassa ja nyt on vähän paremmat fiilikset. Onneksi ;)