26. huhtikuuta 2007

hei, me leikataan

Onko sanalle steeking suomenkielistä vastinetta? No sitä minä kuitenkin eilen harrastin, oli mitä oli.


Tässäpä näkyy sliparin yläosa oletettuine kaula- ja hiha-aukkoineen. Tein neljän silmukan leikkuuvarat, puuvillalangalla on pakko ottaa varman päälle. Tässä vaiheessa mies kysyi olenko mahdollisesti tehnyt jättimäisen pääsiäismunan ensi vuotta varten.


Ommellaan, surrur-siksakkia. Puolataan kolmesti lisää alalankaa ja ommellaan vielä varmuuden vuoksi vähän lisää.


Leikataan rouheasti siksakkausten välistä. Tämä kannattaa tehdä vauhdilla tai menee pupu pöksyyn.


Oho, sehän kestää vaikka vähän venyttelis :o

Jos haluat tietää aiheesta lisää, niin tutustu Eunnyn kaikenkattavaan tutoriaaliin Steeking Chronicles. Mie meen poimimaan silmukoita, tittidii..

30 kommenttia :

Jonna kirjoitti...

Mie sanon vaan että wau :)

villaa ylle kirjoitti...

Onpa siistin näköistä... ja silmukat pysyvät varmasti kurissa:)

Petra kirjoitti...

Jep, WAU sanon minäkin!
Kaunista kirjoneulettta, loistavaa hahmotuskykyä... Tosta tulee hieno!

Vilma kirjoitti...

Ooo, rohkee ja taitava! I salute you! :)

Anonyymi kirjoitti...

Voi hyvänen aika sentään! Tosiaan taidokasta! Hieno ja ihana tulee sliparista ja ihan tosta vaan! Vau!

Marsvin

k2o kirjoitti...

Senkin hullu! Miten sää uskalsit leikata sen?

Kate kirjoitti...

I salute you too :)

Marika kirjoitti...

Ihan itteekin jännitti kun luin tämän postauksen !!! Upea muodonmuutos pääsiäismunasta slipariksi.... ;D

Jatta kirjoitti...

Jostain syystä alkoi haluttamaan Saludiin syömään tai sitten katsoa Gladiaattori (we mortals salute you)..
Asiaan, kyllähän tuo oli hurjan tuntuista hommaa, mut toisaalta moni on tehnyt sen mua ennenkin niin uskalsin :) Ilokseni voin myös ilmottaa että nyt kun sliparia pystyi sovittamaan, niin se istuu ku valettu! Ihanaa, onnistumista, riemua :D

villasukka kirjoitti...

Miks tuo aina, yhä edelleen näyttää niin karmaisevalta? Ehkä pitäisi tehdä kerran itse niin ei tuntuisi niin pelottavalta...

pohjis kirjoitti...

iiks! :D Mie en kyllä uskaltais... Mistä kohtaa se siksak ommel siis menee? (koitan vähän hahmottaa tätä hommaa)

ujosiili kirjoitti...

Pelkkä leikkauskuvien katsominen voittaa kamalat kauhuleffat. Oot kyl aika rohkea.

Anne kirjoitti...

Tuo on kyllä nerokasta. Hurjaa, mutta nerokasta.

Jatta kirjoitti...

Mukavaa jakaa kauhua :D Ei se muuta vaatinut kuin sokeaa uskoa ja jemmalankaa, mikäli homma olis menny pieleen olisin neulonut sliparin uudestaan kauluskavennuksista ylöspäin.

Flickrissä on nää samat kuvat suurempina jos joku haluaa tihrustaa lähempää.

joko kirjoitti...

näyttää tosi hienolta! joskus tuota täytyy kyllä kokeilla itsekin. olen vaan kauhistellut ja ihaillut aina muiden blogeissa. ei ole tänne ainakaan kantautunut steekingille suomenkielistä vastinetta.

ps kirjoitti...

Voi se on upea!!

pia kirjoitti...

Kaunis slipoveri. Tuo neuleen leikkaus on tosiaan jännää hommaa. Olen itse joskus 14 vuotta sitten tehnyt norjalaisvillatakin perinteiseen tyyliin, eli hiha-aukot ja etureuna leikataan auki. Olen käyttänyt villatakkia säännöllisen epäsäännöllisesti kaikki nämä vuodet,ja hyvin on kestänyt. Mutta riittävästi siksakkia se vaatii, että uskaltaa leikata.

Sini kirjoitti...

Hui kauhee!! Olipas pelottava kuvasarja. Mutta lopputulos näyttää tosi hyvältä :D

Maud kirjoitti...

Odotan innolla lisää kuvia! Näyttää tosi hienolta tässä vaiheessa.

Pikku- Kettu kirjoitti...

Vaudevau! Kerran se vain kirpaisee. :)

Villapallo kirjoitti...

Olet tosi rohkea!!!

Jenni kirjoitti...

Käsittämätöntä rohkeutta! Kirjoneule näyttää aivan upealta. Mistä langasta tätä taas teitkään?

Jatta kirjoitti...

Heippa taas! Resoreiden neulominen edistyy, ainoa ongelma etten taida saada kuvaajaa ennen ens perjantaita..
Reunat eivät edes yritä purkaantua, siksakkasin ehkä jopa vähän liian innokkaasti reunoja. Ihan pikkasen mua harmittaa leikkaamisessa se, ettei neuletta voi koskaan purkaa esim uusiokäyttöön, vaan se on lopullisesti tuossa. Kertakäyttökulttuuri kun ei kuitenkaan oo ihan se mun lempijuttu. Mut jos neule vaikka oliskin niin kaunis ja ihana, ettei sitä koskaan edes pohtisi purkavansa :)
Niin joo, lanka on muuten Novitan Tennesseetä. Vuosikertavärejä ja uusia, kun ei Novita pidä kovin laajoja vallikoimia kerrallaan värikartoissa, ikävä kyllä.

Kamicha kirjoitti...

Siitä tulee upea!

Sia kirjoitti...

Ugh! Peesaan muita =)

Selena kirjoitti...

Hui kamala! Mun pitäs varmaan pyytää joku rohkasemaan leikkaamaan, koska tiedän etten ensimmäisellä yrittämällä pystyis. Kauniilta kuitenkin näyttää:)! Nyt odotellaan kuvia valmiista sliparista.

Soili kirjoitti...

Upean työn olet tehnyt.Ja tuo leikkaaminen on hurjaa hommaa..... tarpeeks siksakkia vaan.Olen tehnyt norjalaisia takkeja-70 luvulla kun olivat muodissa ja leikkasin...ja leikkasin...hihihi.
Ensinmäinen kyllä peloitti.

helena kirjoitti...

Todella hienoa kirjoneuletta! Oletko Jatta jo saanut Nancy Bushin kirjan? Huomasin Marsvinin blogista että olet tilannut. Itse tilasin opuksen jo aprillipäivänä Amazonin kautta ja tässä vappupalloja puhallellessa vielä odottelen...

Jatta kirjoitti...

Vastoinkäyminen sliparissa: katkaisin ainoan 2,5 bambupyöröni kaulusresoria neuloessa :( metalliset puikot on niin lyhyitä ettei silmukat mahdu, hemmetin hemmetti! Kaikki kaupat joissa on noin pieniä puikkokokoja on bussimatkan päässä, jäänee torstaille siis..

helena: Nancy Bushit on tullu jo :) En ole viel malttanut keskittyä mitkä sukat neuloisin sieltä ensimmäiseksi, clessidrat ovat mulla nyt puikoilla seuraavaksi. Sukkakuume, sukkakuume...

Terde kirjoitti...

Wow, miten upea kirjoneule! Quaatsch, miten sä osaatkin tehdä noin makeita neuleita ;-) Ihana...Terde