23. huhtikuuta 2007

purkua ja parkua

Slipari etenee periaatteella "kaksi askelta eteen, yksi taakse". Ei se mitään, pääasia että tulos on mieluinen ja valmis neule ei jää pitämättömäksi.

No okei, jos ihan rehellisiä ollaan niin meinaa se alahuuli välillä väpättää kun taas kerran teen tekemättömäksi kahden illan uurastusta. Manaan omaa neuroottisuuttani, sitä miksi jokin asia näyttää paperilla paremmalta kuin luonnossa, ja taas kerran omaa neuroottisuuttani.


Kohta saisin aloittaa kauluskavennukset. Siis ellen pura. Olen miettiny ja suunnitellu kuinka saisin koko homman hoidettua pyörönä, mutta en ole törmänny vastaavaan netin syövereissä. Eunnyn Deep V Argyle Vest neulotaan tasona kainaloista ylöspäin, kaulus kyllä leikataan auki jälkikäteen.. Ideoita? Uskaltaisko vaan kokeilla? Loistava taitoni sössiä kaikessa edes vähän saisi kyllä ehkä liian hyvän tilaisuuden iskeä..

Nuttulan pyynnöstä vielä koiria. Joko tursuaa korvista? :D

22 kommenttia :

muoriska kirjoitti...

Jos koirista kysyt, niin ei.. Saa niitä toistekin näytellä.
Upea astelma.

villaa ylle kirjoitti...

Ihanat hauvat:) Kuvat sekä elävistä että lohdutusdogeista ilahduttavat.
Voisiko ajatella että neuloisit sliparin pyörönä ja tekisit hiha-aukkojen kohdalle ns. steekit, eli neuloisit esim. 1ruskea, 1 vaaleanpunainen ruutukuosia esim. 6-8 silmukan matkalta. tämä steek sitten leikataan auki. Puuvillalangasta kun on kyse, täytyy varmaan ommella koneella muutamaan otteeseen ennenkuin leikkaa. En ole kokeillut ja kutoisin itse varmaan edestakaisin. Jännä nähdä mihin päädyt.

Kanerva kirjoitti...

Ihania koiria! Mieletön ikävä omaa vähkyä.

Mielenkiinnolla odotan millainen sliparista tulee.

Tiina kirjoitti...

Eunny kyllä nimenomaan neuloi tuon sliparin pyörönä http://www.eunnyjang.com/knit/2006/01/finishing_the_argyle.html

Ei kun kokeilemaan. Kirjoneuletta tasona, ei kiitos minulle ainakaan. Ei ainakaan mitään noin isoa. Sukan kantapää ehkä just vielä menee.

Jatta kirjoitti...

muoriska: No hyvä ettei tursua korvista. Ainakaan kaikilla ;)

villaa ylle: Näin ajattelinkin tehdä, ja nyt olen varma kun katsoin Tiinan linkin. Huh! Helpotti.

kanerva: Kyllä mullakin haluttais joskus toimittaa koirat lomalle.. Mut oma äiti ei siihen suostuis, ei sillä ole noille riiviöille aikaa :) Meitä on kuitenkin yleensä kaksi ja kädet silti täynnä.

tiina: Kiitos! Siis miten mulla on menny toi ohi?! Olin ihan varma että homma menee tasona kun näin tämän Steeking
Miksiköhän nainen on moiseen ratkaisuun päätynyt.. No tää on nyt selvä mulle, kiitos vielä!!

Jatta kirjoitti...

peppu, meni lörinäksi.

steeking

Maud kirjoitti...

DeepV on neuloppu pyörönä ylös asti, ja onnistui oikein hyvin sillä tavalla. Steeksit kaikkiin aukkoihin vaan! Slipari näyttää todella hyvältä tässä vaiheessa.

tinna kirjoitti...

Siis tuosta neuleesta tulee UPEA. Yritähän olla purkamatta liikaa :) Mä en ainakaan ikinä kyllästy sun koiriin, on ne niin ihania! :) En oikeen ymmärrä, miksi tää sun kommentointilaatikko ei näy mulaa kunnolla, tulee vaan puolikas näkyviin ja on aika vaikea kirjottaa kun en nää puolia tekstistä! eikä sitä oikeen saa suurennettua.. hmmmm?

Kiko kirjoitti...

Minusta koirasi ovat ihania.

Steeking on kokeilemisen arvoinen asia (sanoo hän, joka ei ole kokeillut). Joka tapauksessa siitä vaan, kyllä se varmasti sujuu!

amelie kirjoitti...

Purkaminen vaan vahvistaa luonnetta. Minäki oon tässä kerjenny purkaa yhden neuletakin, neuloa samasta langasta puoli hihaa, purkaa sen ja neuloa uuden hihan. Joka kuulemma näyttää pyyhkeeltä. :D

Teidän koirulit on kyllä lahjakkaita tuossa tuijottamisessa. Pikkuveikan hauva ei kykene samanlaiseen.

Puikot solmussa kirjoitti...

Slipa näyttää jo nyt vallan hurmaavalta!
Tuo 'steeking' tuntuu kyllä alussa pelottavalta, leikata nyt juuri neulottua! Hullua! Omassa Deep vestissäni nuo leikkaukset ovat kyllä kestäneet. Tiedä sitten kuinka puuvillalanka käyttäytyy? Toivottavasti hyvin.
Ja noi sun koirat, voih. Lutusia kavereita. Ilmeistä voisi päätellä niiden olevan vähän velmuja....

tiinamaria kirjoitti...

Voi ei, koirakuume kasvaa. Kohta kolme vuotta ilman karvakaveria alkaa olla liikaa :( Mites vaikeat noi teidän veijarit on ollut kouluttaa, luonnetta niiltä ei varmaan ainakaan puutu?
Ja jottei tulis ihan neuleton kommentti, niin tuo slipari näyttää ihanalta!

Jatta kirjoitti...

maud: Ai ai söör ;)

tinna: No hö. Mulle se näkyy ihan normaalina, mikähän siinä mättää..
Ja juu, en pura liikaa. Paitsi että nyt haluttais taas purkaa.

kiko: Pitäähän sitä kerran kokeilla miten käy.. Ompelukoneelle kyllä tulee tarvetta, kammoan purkautumisvaaroja.

amelie: Pyyhkeeltä? Voi kun kauniisti sanottu :D Kyllä purkaminen luonnetta kasvattaa, nyt teen sitä jopa herkemmin ku ennen.. Joskus en ihan pikkujuttujen takia moiseen ryhtyny.
Koirien tuijotus on varmaan geeneissä :) Ei vaan, ollaan rohkaistu niitä katsekontaktiin ihan pienistä alkaen, tykkään kun koira tuntuu "kuuntelevan". Tajuskohan tuosta mitään..

puikot solmussa: Slipari on kyllä mieluinen jo nyt, vuosia oon haaveillu tuommoisesta mut on jääny väliin kun en ole haltsannu kirjoneuletta.
Koirat on kyllä velmuja :) Mustamerkkinen on vähän häslä ja jopa höntti, ruskea taas aina älykäs ja arvokas käytökseltään. Niin erilaisia mutta kuitenkin samanlaisia..

tiinamaria: Saa täällä kommentoida muustakin kun neuleista ;)
Parsoneiden koulutus on kyllä aikaavievää hommaa, en suosittele rotua ainakaan ensimmäiseksi koiraksi. Omistajien pitäisi myös olla valmiita uhraamaan koirille melko monta tuntia päivästä. Mikäli koiran kanssa ei touhuta tarpeeksi se keksii kyllä itse tekemistä (tuhoaa paikkoja, haukkuu jne). Seurakoirarotuinen on siinä mielessä niin helppo, se on tyytyväinen siitä kun saa olla omistajansa kanssa samassa paikassa, sitä ei tarvitse erikseen vielä viihdyttää.
Ja miksi tämä paasaus? Joskus mietin että olisin voinut valita helpomminkin. Kun olen kipeä tai väsynyt on vaan pakko jaksaa hoitaa koirat. Silti en vaihtaisi koiria mihinkään koskaan ikinä :) Harmi vaan russelit ovat olleet viime vuosina ns. muotirotu, sitä otetaan perheisiin joissa koiraa ei ehditä kouluttaa ja huoltaa. Sitten ne oirehtivat puremalla perheenjäseniä (varsinkin lapsia), riehumalla ja muuta semmosta mukavaa. Moni päätyy piikille tai kiertoon "luonnevikaisina". Russelin elinikäodotus on kuitenkin melko korkea, 15 vuotta.
Ja en yhtään väitä että olisit tämmöinen ihminen!! Lähipiiristä löytyy vaan niin monta surullista esimerkkitapausta että oikein v*tuttaa. Kaadoin sen nyt sitten sun niskaan, sori..

Kamicha kirjoitti...

Puuvilla ei todellakaan kestä ompelematta leikattuja aukkoja! En luottaisi puuvillaneuleen tpauksessa myöskään käsin vahvistettuihin tai virkkaamalla vahvistettuihin aukkoihin, sillä lankahan ei huovu yhtään ja siten itsekseen "liimaudu" kiinni. Mutta ompelukonekäsittely on minusta mainettaan helpompi homma, kaksi norjalaistyyppistä neuletta olen tehnyt tuolla tekniikalla. Toinen neule oli jopa epäortodoksisesti puuvillaa.

Leikkuuvaran leveydeksi riittää neljä silmukkaa, kun aukkoihin tulee koneommel. Tällöinhän ei ole tarve (eikä puuvillan tapauksessa tietenkään voikaan) luottaa siihen, että reunat huopuvat. Kavennukset tehdään ihan kiinni leikkuuvaraan kirjoneuleeseen, näin taisi olla Eunnyn ohjeessakin.

neuletta|o|x|o|neuletta

Tuo kuvio on esittävinään sitä, miten olen leikkuuvarat ja aukot tehnyt, pystyviiva on silmukkarivi, o on tiheä konetikki kaksin- tai kolminkertaisena; jos koneessa on eteen-taakse-eteen -joustotikki, niin tuo toimii hyvin. Ja x:stä leikataan. Reunimmaiset silmukat ovat silmukoiden poimimista varten.

Muttamutta! En ole koskaan tehnyt auki leikattavia, koneompeleella vahvistettuja aukkoja voimakkaasti muotoiltuun, istuvaan neuleeseen. Noissa norskipaidoissa oli kummassakin pudotettu hihaistutus, johon ei kohdistu isompaa rasitusta käytössä - eikä isompia vaatimuksia muotoilussa, sillä hiha-aukko ja hihan yläosa olivat lähes muotoilemattomia.

Eihän sliparin etusivukappaleet ja takakappale niin isoja pintoja ole, kyllä ne edestakaisneuleenakin menee. Leikattua kaula-aukkoa tai hihapyöriöitä ei paljon jälkikäteen muutella, jos muotoilut eivät menneetkään kohdalleen.

Minusta tuo neulepinta näyttää aivan 100% herrrrrrkulliselta! Ja koirat on ihkuja!

Kamicha kirjoitti...

Vähän tarkennan tuota yhtä kappaletta:

Tuo kuvio on esittävinään sitä, miten olen leikkuuvarat ja aukot tehnyt, pystyviiva on leikkuuvaran silmukkarivi, o on tiheä konetikki kaksin- tai kolminkertaisena; jos koneessa on eteen-taakse-eteen -joustotikki, niin tuo toimii hyvin. Ja x:stä leikataan. Reunimmaiset silmukat ovat silmukoiden poimimista varten tai ompeluvara. Norskeissa ei silmukoita poimittu leikkuuvaralta, vaan hiha ommeltiin leikkuuvaraan kiinni ja pieneksi hupuksi koneommellun reunan päälle.

Nuttula kirjoitti...

Nuo koirat on niin mainioita, niin mainioita, ei niihin voi kyllästyä. Meidän koirasta ei saa koskaan tuollaista tuijotuskuvaa, se alkaa heti väpättää ja hötkytä. Nuo pikkukoirarodut on kyllä tosi energisiä ja siinä mielessä vaativia, kyllä meidänkin koirulin kanssa tuli eräskin koirakoulutunti vietettyä, vaikka en ole varma huomaako sitä, sen verran jääräpää tyyppi välillä on :) Meillä oli myös aiemmin kaksi koiraa, ja olivat varsinainen parivaljakko! Nyt on sitten enää vanha herra.

Ja neule näyttää todella taidokkaalta ja kanuniilta, varmasti tulee olemaan vaivansa väärti.

Jatta kirjoitti...

kamicha: Kiitos tyhjentävistä neuvoista! Jotenkin noin sen itsekkin ajattelin, aion ommella koneella oikein kunnon tikkaukset (tulee varmaan nurjalle tosi rumaa jälkeä :D) siksakkia ja suoraa. Leikkuu- ja ompeluvaraksi jätin neljä silmukkaa, oon alkoittanu pääntiekavennukset 5 cm sitten, nyt just kavensin toista hihapyöriötä ekan kerran ja tulin tähän koneelle keräämään lisää itseluottamusta jatkaakseni. Uusia rohkeudenkeräyksiä tarvitsen ennen leikkausta.. sit myöhemmin :)

nuttula: Meiän koiruleista Papu kestää paikallaan oloa useita minuutteja, agilityssa opittuja välttämättömyyksiä.. Mutta Laku, aah mikä hötkyvötky, eikä olla edes jaksettu pitkää paikkaa sille opettaa. Pääasia että koirat osaa perusasiat jotta niiden kanssa on hyvä elää. Ollaan mekin käyty ihan yksityisvastaanotolla vetämisestä, ulos mentäessä mulla on naruissa kaks hinkuvaa ja vinkuvaa hurttaa ensimmäiset 10 minuuttia.. Sitten kun saadaan alkuhöyry puhkuttua pihalle niin osataan taas käyttäytyä ja korvatkin löytyy. Koirakouluttajan kommentti mun useimpiin kysymyksiin oli "hei, se on PARSONI" ;)
Pinseri oli meilläkin harkinnassa kakkoskoiraksi, mutta Papun emä sai sopivasti pentuja ja niin meille muutti sitten "aito" sisko, Laku. Pinserit osaa varmasti olla ihan yhtä jääriä ku russelit :D Mites se yks poliisikoirankouluttaja totesi.. "Palveluskoirarodut oppivat kerrasta että esim autosta ei tulla ulos ilman lupaa ja noudattavat sitä lakina. Russelit taas kyllä oppivat kerrasta, mutta ne kokeilevat aina välillä onko lakiin tullut muutoksia." ..heillä oli russeli jota koulutettiin huumekoiraksi rajalle, on kuulemma näppärä koira siihen hommaan.

Tulipa taas paasaus! :D

Iippa kirjoitti...

Upea neule ja tosi suloiset koirat! :)

näppi kirjoitti...

Slipoverisi on aivan IHANA! älä vain pura sitä. odotan innolla valmista työtä.

Kate kirjoitti...

Voi kuinka ihana kuva teidän hauveleista, tuosta voi aistia sen että sekunnin murto-osassa kuvan oton jälkeen ne pomppasivat luoksesi katsomaan että mitä mammalla on kädessä :)

Ja entäs sitten nuo työt mitä teet, voi kuolaus sentään. Itse en edes haaveile tekeväni mitään tuollaisia kirjoneuleita mutta tosi kiva noin kaunista työtä on katsella! Jään siis roikkumaan edelleen tänne 'kateellisten' joukkoon.

ps. Me ollaan muuten tuttuja, jollei kellot muuten soi niin kysy Vilmalta ;)... niin ja se kyläilykutsu on edelleen voimassa.

tiinamaria kirjoitti...

Aika paljon mulla on jo taustaa parsoneista, joten toi paasaus oli aika tuttua ;) Mut mä ymmärrän sua, onhan se huono rodun maineellekin, kun otetaan koira tajuamatta ettei se ole ihan helpoimmasta päästä. Olenkin harrastanut tässä itsetutkiskelua, että onko minusta tuon rodun yksilön emännäksi. Ensimmäinen karvaturri kun oli kultainennoutaja ja luonteeltaan aivan näydellinen yksilö, sen olisi vaikka saanut laittaa solmuun :D Että minkä vaan rodun kanssa voi tulla alkushokki, kun se ei olekaan niin helppo koulutettava kuin Niki oli. Jotenkin olen vain nyt tykästynyt terriereihin, joista parsonin lisäksi mm. norfolk on ollut "tutkimuksen" alaisena.

Jatta kirjoitti...

iippa: :)

näppi, en pura enää, nyt näyttää jo siltä että vois kohta tulla valmistakin..

kate: Heiii! Moiii! Tunnistin kyllä :D Heti vastavierailulle, hips..

tiinamaria: Oikee asenne sulta ainakin löytyy :) Russeli on mulle sopiva siksi, etten tykkää liian pehmeistä koirista, näiden rakkaus on ansaittava mun mielestä luonne on lähempänä kissaa kuin koiraa. Loukkaantuvatkin niin helposti ;) Tervetuloa vaan terroristikerhoon jos niin päätät!