Kiitos kaikille edellisen postauksen kommenteista, niin rakas kuin neuletakki onkin niin kyllä se on aina ilo ja riemu jakaa onnistuminen muiden kanssa :) Ihanaa että olette myös kaipailleet postauksiani, minä sontiainen en vaan ole saanut päivitettyä jo niin kovin tutuiksi käyneistä syistä..
Kesäloma oli ja meni, kaikkiaan neljään viikkoon mahtui upea reissu Madridiin äipän kanssa sekä kaksi antibioottikuuria sisältäen 14 kuumepäivää. Whii, kyllä tämä vuosi jää muistojen historiaan vuotena jolloin Jatta oli aina pipi! Kurjaahan se on, mutta asiat voisivat olla niin paljon huonomminkin, kuitenkaan mistään vakavasta kun ei ole kysymys.
Pidin lomalla aikamoisia taukoja käsitöistä ihan oman terveydentilan takia, ja keskityin sen sijaan intohimoisesti toiseen lempiharrastukseeni eli lukemiseen. Mies sanoi etten osaa tehdä mitään puoliteholla; kun aloitan jotain niin en vain osaa lopettaa. Totta. Mutta olisipa se nähnyt minut yläasteella kun kävin suihkussakin kirjan kanssa! Suihkussa en sentään ole koskaan neulonut. Vessassa kyllä, mutta silloin oli rapatauti.
Odottamaton puheripulini (haahahaa) kertoo ainakin sen, että onpa mullakin tainnut olla teitä ikävä. Pitänee postata useammin jotta palaudun taas omaksi lyhytsanaiseksi itsekseni. No ja sitä neulontaa!!
Kesä on ollut loppujen lopuksi melko viileä, joten sain taas hyvän tekosyyn vaatettaa toista "lastani" viileyttä vastaan. Neuleesta tuli melko napakka, selkeä harjoituskappale, mutta ajanee asiansa. Ja ehkäpä nyt kaikki näkevät että Papu on tyttö jolla vaan sattuu olemaan pojan nimi :D Miten vielä saadaan ihmiset uskomaan että koira on 7 vuotta eikä pentu.. hmm..
malli: omalanka: Novita Tennessee, 136 gpuikot: 2,5Neule on oikein soma, mutta
aikaisempi pusero on huomattavasti toimivampi ja koirastakin mukavampi päällä. Onpahan ainakin varapaita jos toinen kastuu
yllättävän uimahypyn seurauksena!
Korun alla lepäilee tulevan syystakkini kangas. Hartaan harkinnan jälkeen päädyin valkopohjaiseen kankaaseen vaikka takkia täytyy varmasti pestä sekä suojasuihkuttaa jatkuvasti, mulla kun on tapana pudotella kaikki ruuat rinnuksille tai hinkuttaa itseäni jokaiseen likaiseen seinään. Kankaan houkutus oli kuintenkin ihan liian suuri..
Hauskinta tulevassa takissa on mielestäni se, että tarpeeksi ohutta VALKOISTA vuoritikkiä löytyi vasta Madridista. Hohoo.
Koru on myös saalis Espanjan reissultamme ja jo nyt niin kovin rakas.
Jotain oleellista tämän kesän kulusta kertoo myös se, että "punainen vaiheeni" iski kunnolla käyntiin vasta nyt syksyn lähestyessä. Vähän myöhässä mennään.. Toivottavasti ei sekoiteta kärpässieneen syksyllä.
Kuvassa myös sukkaa joka on jo toinen tuleva pari omalla ohjeella. Olen aika into piukeana mallin suhteen :)
Kattokaa ny ku mää löysin Aarikan korusetin kirpputorilta kahdella eurolla! Kuminauhat piti vaihtaa ja spraylakkasin helmet myös uudelleen, mutta muuten ihan priimakunnossa. Jei!
Ruusun tahdon ojentaa äipälle kiitokseksi upeasta ja ikimuistoisesta matkasta sekä tädilleni, joka on asunut Madridissa jo yli kymmenen vuotta. Kiitos! Ensi kesänä uudestaan vähän vähemmillä kuumepäivillä :D