28. marraskuuta 2008

sormet sanoo soo soo soo, kengänkannat koo koo koo

Takkikuvia? Noup, ei vielä :( Juu-u, Jatan kohta voi olla kaikkea päivästä kahteen kuukauteen, mutta joskus ne asiat kuitenkin tapahtuvat. Joten älkee hermostuko, kyl mie tässä ku joudan :)

Muutaman viime päivän aikana olen ollut melko tunteellisessa tilassa, ja haluaisin jakaa tunteen myös teidän kanssanne jotenkin. Vilma heitti minua K-kirjaimella pyynnöstä, joten täältä pesee! Katsaus pääni sisälle ja elämääni, megatylsistymisvaroitus on annettu.

kutominen
Mulle kutominen tarkoittaa joko puikoilla neulomista tai sitten loimen ja kuteen sitoutumista. Viittaan sanalla kumpaankin! Harrastuksena ah, niin rakas ja addiktoiva, mutta ironista kyllä olen kutoja myös ammatiltani. Paukuttelen teknisiä tekstiilejä vuorotyössä jo kahdeksatta vuotta ja kaikesta narinasta huolimatta työ on ihan kivaa. Välillä tuntuu että ihan kiva ei ole sitä mitä työltäni haluan, mutta onhan mulla tämä armas harrastukseni :)

koti
Rakkain paikka maailmassa. Oma koti ei tietenkään ole ainoa kotini, äitini oma koti sekä mummola ovat ihan yhtä "koteja" minulle. Ja "melkein koteja" on tädeillä. Kyllä, meillä on melkein rasittavan tiivis suku :D Luojan kiitos siitä, jos äitini puolen suku olisi yhtään vähemmän tiivis, olisin varmasti onnettomampi ihmisenä Häippä-Isin puuttuessa sukuineen kuvioista.
Eniveis, koti on paras paikka maailmassa. Siellä on aina hyvä olla :)


Äippä, minä ja mummi Inarinjärvellä


Äiti ja mie äipän synttäreillä


koirat
Ylläripylläri, meidän karvaiset lapsemme Papu ja Laku pääsivät mukaan listalle! Olen aina ollut eläinihminen ja en osaisi elää ilman koiruuksia. Ne tuovat aina hymyn huulille ja tarjoavat pyyteetöntä rakkautta sekä seuraa päivänä kuin päivänä. Mieheke sanoo usein: "Kuinka joku voi elää ilman eläimiä?" Niinpä. Ellei ole sitten lapsia. Tai allergia ;) Kuvassa muuten minun peba ja mie valmistautumassa yövuoroon.


kirjat/kirjallisuus
Olen aina ollut kova tyttö lukemaan. Onneksi äipällä oli sopimukset monen kirjafirman kanssa kun olin pieni, ja useita kirjoja kannettiin suoraan kotiin. 80-luvun nousukautena, jolloin rahaa tuntui olevan kaikkeen ei niin välttämättömään, hyllymme täyttyivät kirjakerhojen valitsemilla niteillä. Jossain vaiheessa minäkin löysin tieni kirjojen luo ja olin täysin myyty!
Yläaste oli vaikeaa aikaa massasta poikkeavalle tytölle, kirjat ja muutama ystävä, jotka jakoivat saman intohimon kanssani, kantoivat minut tämän vaiheen ylitse. Jumankekka, silloin minä osasin vielä neuloa ja lukea samaan aikaan! Lukioajan villitys ja elämäni murrosvuodet ovat tehneet sen, etten enää osaa :( Tai sitten neulon nykyään huomattavasti haastavampia malleja :)


Minä luen vieläkin, paljon, ja laidasta laitaan kuten pienenä. Kerään kirjoja jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen, en osta opusta tietämättä mitä se on syönyt. Sitä varten on olemassa kirjastot! Viimeisin hankintani on Richard Adamsin Ruohometsän kansa. Valitsin sen aikoinaan koti-kotini hyllystä kannen perusteella, luin sen yhden yön aikana, ja katsoin lopetettuani ulos ikkunasta josta näkyi kaksi jänistä (kirjan pääolennot). Itkin hysteerisesti kunnes äiti tuli kysymään mikä on hätänä; yritä siinä nyt sitten selittää! Saas nähdä onko teos säilyttänyt tenhonsa 16 vuoden ajan ;)

Kaikkien aikojen lempikirjani on kuitenkin Sinuhe. Mitä enemmän opin elämästä, sitä enemmän kirja minulle antaa (luen Sinuhen muutaman vuoden välein uudestaan). Ja jotta ei mentäisi liian "kylttyyriselle" tasolle, niin kyllä minä luen ihan perusdekkareitakin, ja Sidney Sheldonin Sydänyön tuolla puolen oli teinille upeuden upeus, pitäis lukea uudestaan :) Sitäpaitti Kingillä on muutama ihana kirja. Että se siitä kulttuurista, nih!

kännykkä
Miten sitä ilman on voinut joskus elää? Kun muutin pois kotoa kuudentenatoista syntymäpäivänäni, elin lähes viisi vuotta ilman TVtä ja melkein saman ajan ilman kännykkää. Ei ollut rahaa ja lama oli vienyt viimeisetkin auttajilta. Hyvinhän sitä pärjäsi, käveli jopa viisi kilometriä todetakseen ettei tavoittelemani ystävä ollutkaan kotona, enkä edes osannut olla ärtynyt. Mutta nyt? No voi apua :D Jos luuri jää kerran vuodessa kotiin, on ihan raajaton olo. Pimennossa. Hukassa. Hyi!!
Kännykkä on minulle myös musiikkisoitin, olen ladannut sinne yli 300 kappaletta levyiltäni joita vaihtelen ja varioin tarpeen mukaan. Pidän siitä että kaikki tarvittava kulkee samassa paketissa, ei erilliselle MP3-soittimelle sekä kännykälle siis minulta.

kauris
Horoskooppimerkkinä siis. Elävää moista en ole tainnut koskaan edes nähdä :)
Jostain kosmisesta syystä kaikki parhaimmat ystäväni ovat aina olleet kauriita. Itse olen leijona. En edes oikeastaan usko horoskooppeihin, harvoin luen ne lehdistä ja kapinoin vastaan ajatusta, että samana aikakautena syntyneet olisivat samankaltaisia. Mutta kuten todettua, parhaimmat ystäväni ovat aina olleet horoskoopiltaan kauriita. Tai hyvin, hyvin lähellä merkin vaihtumiskohtaa.

kotiseutu
Olen syntyjäni ja asunut ensimmäiset vuoteni reippaasti napapiirin pohjoispuolella. Olen muuttanut useammin kuin muistan, ja sen vuoksi tunnen edelleen itseni todella juurettomaksi. Kadehdin ihmisiä joilla on hiekkalaatikkotoverinsa edelleen mukana elämissään, koska itse en tunne enää ainuttakaan. Elämä vie, elämä kuljettaa.. Tämän irrallisuuden jakaa aika moni lapista kotoisin oleva ihminen, koulutuksen ja työn perässä on muutettava satojen kilometrien päähän rakkaista jos haluaa selviytyä eikä jäädä vain olemaan.


Olen tyytyväinen elämääni. Silti joskus yön unettomina tunteina leikittelen ajatuksella, jos olisinkin jäänyt taksikuskin (tms) vaimoksi ja asuisin vielä siellä. Onnellisempi? En tiedä. Mutta huolettomampi? Varmasti.

kontaktit
Ihmisellä tulee olla tukiverkko. Ihmisiä joihin nojata kun asiat eivät mene hyvin, ystäviä jotka auttavat muuttopäivänä tai lapsenlikkauksessa. Koskaan ei saisi aliarvioida sitä mitä läheiset sinulle merkitsevät ja ovat. Ei ikinä.

Monesti ei osaa arvostaa asioita ennenkuin ne on menettänyt.

kesä
Ihme jos joku blogia seuraava ei sitä tiedä, olen kesäihminen! Niin kuumaksi ei kotimaassa sää pääse että tämä likka valittaisi :D Aurinko.. sitä minä palvon! Rusketun auringossa nopeasti, talvella minusta tulee vampyyri (btw, vampyyrit olivat mun idoleita alle kymmenen vanhana, senkin Christopher Lee!!)
En ikuna valita kuumaa. Koskaan ei ole liian kuuma! Paitsi ehkä sitten jos tarjoaisimme elinolosuhteet roska-auton kokoisille ötököille. Iiks!


Jatta heinäkuussa
...


...ja Jatta maaliskuussa!


kilot
Neljä vuotta sitten painoni nousi 20 kiloa elämänmullistuksen myötä. En ole edes yrittänyt saada sitä takaisin alas, tunnen että energia eikä mielenkiinto moiseen riitä. Mutta asia vaivaa minua jatkuvasti :( Hemmetin hemmetti, oikeasti; voiko olla typerämpää murehtimisenaihetta?! PÖH!


Siinäpä se, tässäpä tämä. Olisin tietty voinut vielä lisätä käsityöblogit, sillä te kaikki ihanuudet olette tehneet minusta "johonkin kuuluvan", henkilön jona olemista olen kaivannut. Olen aina halunnut sopia johonkin lokeroon. No nyt sovin, hemmetti!

19. marraskuuta 2008

nam nam

Se huutaa hep! joka jaksaa vielä yhden messupostauksen. Noh laitanhan mää sen kuiteski vaikkette jaksaiskaan :P

Kässämessut olivat taas aivan ihanat! Budjetti paukkui ja kassi imi ostoksia. Mukavia ihmisiä ja vähemmän mukavia töniviä ihmisiä.. Mihin ihmeeseen on niin kova hätä ja hoppu?

Keskityin tällä kertaa hankkimaan muiden tekemiä käsitöitä enkä niinkään materiaaleja omiini. Kammoksun edelleen kaikenlaisia pätkä/liukuvärjättyjä- sekä efektilankoja, ja ikävä kyllä monella myyjällä oli juurikin näitä tyrkyllä. En myöskään osaa ostaa lankaa ilman funktiota, yksinäiset orpokerät saavat minut ihan ahdistuneeksi. Minkäs teet kun pää sanoo "hyi en syö".

Löyty sitä lankaa silti :)


Läjässä alimmaisina messuvaatteet, ronsuslipari ja Evening Stockingsit. Ne ovat kuvassa vähän niinku selittämässä miksi käteen tarttui kaikkea kamalan samantyylistä. (öhöm..)

Kartiot ovat tweedtyyppistä Yeoman Yarnsin lankaa Biketex Oy:ltä, ihan ku mua varten hommattu (kiitos Andra!!) . Pikkuiset napit sekä pienempi maatuskapussi on Peikonpojalta, isompi matuskapussi Art Tiinalta. Joymarin ötökät, Tirppa ja Kettu veivät mun sydämeni ja hihitin Tirpalle varmaan viis minuuttia vielä kotona yksikseni. Ihku! Lakritsalompakko on Makeen tytöiltä, siinä oli kyllä kaks energiapakkausta, oikein hiki tuli katsellessa.


Katia Perut myöskin Biketexiltä, tumppua ja Mariomyssyä tulossa kunhan joululahjoista selvitään (Vilma oli taas ääntä nopeampi). Siilipussukka Art Tiinalta, hulvaton lehtileikepussukka Atelje Auli-Kristiinan tuotantoa. Hirnuin lehtileikkeitä (mm. Ostetaan tekohampaita) niin lujaa että työkaveri löysi minut kaukaa pelkän äänen perusteella. Minun kaunis, vieno nauruääneni. Kuin sumutorvi yössä :D


Käsityösaralla on vilkasta. Ripple edistyi taas puolisen kiloa ennenkuin nakkasin sen vaihteeksi telakalle.. voi juma että siitä tulee painava! Papun mielestä lattialle laitetut pehmukkeet on makoilua varten. Ilman vastaväitteitä.

Takkikuvia muuten luvassa piakkoin! Heti kun vaan aurinko, minä ja kuvaaja ollaan samassa paikassa samaan aikaan ;)