ihan pöllöä!

Niin menin minäkin liittymään tuohon surullisenkuuluisaan NaamaKirjaan, vaikkei mun pitänyt hankkia itselleni enää yhtään enempää aikasyöppöjä nettijuttuja. Senkin sopuli.

Kun on muuttanut niin usein kuin minä ympäri Suomenmaata, on sieltä löytynyt unohtunut tuttu jos toinenkin.. Sliipatulla, punaposkisella ensi-ihastuksella on nykyään hamppupaita ja rastat, ensimmäinen poikaystävä ei näytä muuttuneen viidessätoista vuodessa ulkonäöltään tahi sarkastisilta jutuiltaan, eikä se kadehtimani pisamanenäinen rinnakkaisluokan tyttö ole vieläkään yhtään sen vähemmän suloinen kuin ensimmäisellä luokalla.
Olen muistojen aikakoneessa, hihittelen ja haukon henkeäni vuoron perään. Mietin kenelle kaukaiselle ystävälle, kaverille tai tutulle on soveliasta lähettää kaverikutsuja, ja hieron harmaita aivosolujani saadessani kutsun ihmiseltä joka on vajonnut jonnekkin aivopoimujen uumeniin.
Voinko loukkaantua mikäli kaveripyytöni hylätään, ja vastavuoroisesti, miten hylätä kohteliaasti kaveripyyntö ihmiseltä jota en muista ja ilmeisesti siis tunne? Hmm..

Ymmärrätte varmaan miksi päivitys on vähän viipynyt, näiden tärkeiden syvällisten pohdintojen vuoksi siis. Ha ha ha.
Oikeasti tarvitsisin vähän piiskaa. Päivitykset laahaavat jäljessä, töitä on valmiina pinoksi asti, ja mulla on jopa KUVAT lähes kaikista koneella valmiina. Joululta asti. Olen saamaton :P

Silti haluan seuraavaksi postata uusimman tulokkaan koska se onnistui niiiiin hyvin. Jookoskookos?!

malli: Owls by Kate Davies
lanka: SandnesGarn Sisu 2-kertaisena, yht. 900g
puikot: 3,5 ja 4,0
muuta: Ravelryssa täällä

Tämän kanssa sain laskea, kääntää ja vääntää kaiken uusiksi, kiroilla, purkaa ja mököttää. Mutta kyllä se sisukkuus palkitaan aina vaan!

Kuten näkyy, neulepuserosta tuli jälleen näpeissäni neuletakki sekä kaarroke muuttui istutettaviksi hihoiksi. Pöllöt saivat suipommat korvat (sarvet?!?) sekä ilmettä huovasta, napeista sekä muliinilangasta.

Modauksia ohjeeseen on miljoona ja kaikki tajunnanvirralla toteutettu, mikäli haluatte ihan välttämättä kuulla hengästyttäviä muistiinpanoja tarkemmin, niin suosittelen pistäytymistä Ravelryn puolella. On meinaan kuivaa tekstiä :D

Koko neule on neulottu yhtenä kappaleena ilman saumoja, siitä olen aikas ylpeä! Vaikka onnistunut lopputulos vaatikin neljä purkua pöllökuvioon asti ja päätään raapivan miehen ihmettelyt päälle, niin opinpahan senkin jipon oikein perusteellisen perusteellisesti. Huh!

Heti kun näin neuleesta ensimmäiset toteutukset netissä, alkoi päässä soimaan Twin Peaksin tunnusmusiikki ja koko projekti muotoutui päässä valmiiksi. Pöllöille piti saada naamat ja omat ilmeet, vinksahtanutta porukkaa tanssimaan tissien päälle ja pari kuollutta yksilöä kainaloihin.

Tämä neule on omistettu David Lynchin pöllöille, tanssivalle kääpiölle, huonoryhtiselle jättiläiselle, paksuille punaisille samettiverhoille, Pölkkynaiselle ja piirakkaa popsivalle etsivälle. Sekä tietty Bobille.