25. maaliskuuta 2009

kaikki hovikuvaajani hoidokit

Minä en tainnut olla paikalla kun äidillisiä vaistoja jaettiin. Leikin pienenä vain nalleilla, ja nuket, jotka minulle erehdyksessä joku parka meni ostamaan, heitettiin milloin sateenvarjoon sidottuna katolta tai kokivat Hurjan Muodonmuutoksen Jatan kokeellisessa kauneushoitolassa. Lopputulos yleensä muistutti Picasson kubistisen kauden maalauksia tai Marilyn Mansonin musiikkivideorekvisiittaa, riippuen siitä oliko nukke kenties kauneusleikkauksen vaiko pelkän öljyvärimeikin tarpeessa. Oi noita aikoja, ihme ettei äippä kiikuttanut kallonkutistukseen :D

5.3 hovikuvaaja, paras ystäväni, sai pojan. Haluaisin olla mukana kamuni The Projektissa mahdollisimman paljon enkä vieraantua tämän suuren muutoksen myötä. Harmittavan usein lapsellisten ystävien kanssa yhteydenpito on muuttunut epäsäännölliseksi ja nyt aion tehdä työtä jotta niin ei taas kävisi. Harmi ettei tähän asiaan ole oppaita tarjolla ;)

Poika and me

On se sitten söpö! Hampaaton vanhan papan mutrusuu ja otsa koko ajan rypyssä. Hymyilee paljon, ihmekkös tuo kun jatkuvasti pierettää. Enempi tukkaa ku isällään, äitinsä leukakuoppa.

Poika!

Pojalle oli ihan pakko-pakko tehdä jääkarhumyssy nyt lopputalveksi! Onneksi varastoissa oli vanhaa kunnon Novita Tangoa (sitä unelmanpehmeää) ja Bambinoa. Tää sitten nitkuteltiin omasta päästä samana iltana kun kuulin synnytyksen menneen hyvin. Asianmukaisesti vetistellen :) Voi NIISK!

Sparkle!

Vilman (kiitos!!) avustuksella muutin riipukseksi kristallinallen, jonka olen saanut suunnilleen poijan kokoisena mummiltani. Käsikorun sain häneltä tänä jouluna. Pitihän nämäkin tähän mukaan ympätä ;)


HoviKissan, Santun mielestä jääkarhulakki oli ihan parhautta. Santtu on seurallisin kissaherra jonka olen koskaan tavannut ja siitä tulee varmasti HoviPojalle monen naurun aihe :)

Just a Cardigan and Sissi

HoviKoira Sissi taas osasi arvostaa enemmän uutta neuletakkiani, joka on niin perusmallinen, että siitä lisää Ravelryn puolella. Sissin tehtäväksi jääkin sitten kävelytukena oleminen ja kuolaus sekä ruuanmurujen imurointi.

Jospa ne minunkin äidilliset vaistoni alkaisivat tässä heräillä tämän projektin myötä! Yhtä pihalla tunnutaan olevan vieläkin, Hovikuvaaja ja minä, ei ole hössöttävintä sorttia meinaan hänkään. Jospa se siitä :)

26 kommenttia :

-iinu- kirjoitti...

Voi miten nuo vaavikuvat aina herkistää mielen...ihana, ja oot neulonut niin suloisen pipon pikkuiselle...kyllä nyt kelpaa!

Ja korusi ovat tosi kauniit:)

Marsvin kirjoitti...

Kaek on buenoa! Takkikin olisi ansainnut ihan laveamman esittelyn. Tai ainakin se vetoketjun ompeleminen. Siis miten!? ;D
Ihana ihmisentaimi, onnea hovikuvaajalle ja sulle "tätiytymisestä"!

Merith kirjoitti...

Mie olen kans tässä pohtinu, että koska se hössötys alkaa, kun olen ollut näemmä samanlainen nukeilla leikkijä kuin sinä pienenä;) Minulla sentään jo kaks lasta, enkä koskaan ole käsittänyt miten nukeilla pitäis leikkiä. Jospa tämä uuden vuoden aattona syntynyt neiti sitten parantaisi senkin puutteen:D Todella komea nuori herra ystävälläsi, ja miten hienon lakin hän sai. Ihanaa!

Villa Lankala kirjoitti...

Ihana jääkarhupipa! Nauttikaa pikkusesta, sillä kohta se menee inttiin;-). Meilläkin oli pari vuotta sitten pojan vaunut pihalla samalla paikalla johon poika nykyään parkkeeraa kevarinsa. Nyyh!

Elli ja Aura kirjoitti...

Ihana pikkuihminen ja söpö jääkarhuhattu :D Ja neulekin on hieno!
Elli

marke kirjoitti...

Ihana pieni pappa.... kuule minusta tuntuu, että se "vietti" on jo viennyt sinut....;DDDD

Jatta kirjoitti...

-iinu- Kiitokset! Poju on kyllä söötti, ei yhtään niin ruttuinen kuin monet muut syntyessään ;D

Marsvin: Noku mulla nyt on näitä juttuja vähän läjäksi asti postaamatta niin ajattelin tommosen tavallisemman neuleen jättää vähemmälle.. seli seli :P Arvaa oliko se vetoketju yks kerpele! Mutta selätinpä, Hovikuvaaja luuli ostoneuleeksi kun oli kuulemma niin siististi ommeltu. Whoa!

Merith: Joo, nuket oli kyllä ihan parhaimpia testipilotteja monissa hulluissa jutuissa.. Ei kai se ole niin vakavaa :D Onnea vaan nukkeleikkeihin, barbit menee mulla just just jos saan vaan pukea niitä enkä leikkiä olleskaan :o

Villa Lankala: Aika menee kyllä hurjaa vauhtia, kohta tuokin varmaan muuttaa kotoa.. Ja kuinka karusti sitä huomaa oman vanhenemisensa lasten kasvusta! Hui ;D

Elli: Kiitos! Oikein onnistunut setti tuo onkin vaikken vauvaa olekkaan designannut :D

Jatta kirjoitti...

marke: Voi iiks, ei kai.. Älä vaan kerro mun miehekkeelle ettei vielä kovin innostus!

Samma kirjoitti...

Ihana pikkumies ja pipo <3
Eikä kaikilla tarvii olla mitään superhoivaviettiä, ei mullakaan kauheesti ollu ennen kun oli pakko ;)

PIPER kirjoitti...

Hitsi kun söpö pipa! eikä kyllä pojussakaan ole moitteen sijaa :)

PinkSircus kirjoitti...

Ihana vauva, hauva ja kisu. Kaikki kuvat niin hellyyttäviä :)

Srinity kirjoitti...

Onnittelyt Hovikuvaajalle Hovipojan syntymästä! On suloinen kuin mikä! Söpö pipo. :)

Anonyymi kirjoitti...

Suloinen vauva, sulosen kissa, suloinen koira, iiihanat neuleet, kauniit korut.... mutta tuo paita!!! Mistä olet löytänyt noin upean paidan?

kyselee Maarit

ps. Kyllä äitifiilikset yleensä viimeistään oman lapsen myötä tulevat. Mä en ole myöskään koskaan ollut mikään vauvahössöttäjä, mutta kyllä taas eilen tuntui niin kovin äidiltä, kun ojensin 7-vuotiasta esikoista **ttu-sanan käytöstä... se on se äitiyden toinen puoli ;)

Kaisa kirjoitti...

Ihania hoidokkeja hovikuvaajallasi. Ja hatunnosto sille ajatukselle, että lapsi ei muuta yhteydenpitoa ainakaan vähäisemmäksi!

Vilma kirjoitti...

Söpö jääkarhupipa, ja pikkumies sen sisällä myös. Välitäpä onnittelut koko perheelle.

Ei kai sitä tartte niin kauheesti hössöttää, vaikka lapsen saiskin. Saati sit täti-ihmisen siinä vierellä. :) Ei kaiken oo pakko olla vaaleanpunaista hörsöä ja ihanaa, ruisleipä on joskus paljon makeampaa herkkua ku höttönen marenki. :D

Laura L kirjoitti...

Enpä ole minäkään ollut koskaan mikään hoivaaja enkä hössöttäjä, nyt kuitenkin hoivatyössä ja kummipoikakin on kovin tärkeä. Jokaiseen tilanteeseen kasvaa aina ajan myötä. =)

Jatta kirjoitti...

Samma: Niin kai se on :) Jos laps olis tullakseen niin kyllä se toivotettaisiin tervetulleeksi, mutta en minä kyllä vielä yrittämään alkais.. On kai tässä vielä aikaa?

PIPER: Poju on kyllä oikein hienosti haudottu yksilö :D

Pink Sircus: Yltiösöpöysvaroitus! ;D

Srinity: Onnittelut menee kyllä varmasti perille, kiitokset :D

Maarit: Pusero on Seppälän alerekistä joulualeista, ei niitä varmaan enää saa mistään :( Se on kyllä ihana paita mutta jotenki omituisen hiostava..? Että älä kovin kadehdi :)

Kai se äitijuttu on sitten ihan mun omassa päässä, kiva kuulla vertaistarinoita!

Kaisa: Yritystä tulee löytymään, se on varma!

Vilma: Välitetään varmasti! Kyllä mä tiesin että sä ymmärrät tän hössötysjutun, voiko sen paremmin sanoiksi pukea ku teit!

Laura L: Niinhän se elämä muokkaa.. pitää vain itse yrittää kasvaa mukana :)

Heidi kirjoitti...

mä veikkaan et jos saisin oma lapsen, niin pelkäisin koko ajan et teenkö jotain väärin, mut kun sisko sai lapsen kaikki ihmetteli kun uskalsin häntä retuutella ja tiesin just mitä piti tehdä ;D

puppana kirjoitti...

Ihana vaavi ja hänen pipo!Kauniita koruja ja hiano takki!Voiskohan nää kehuilut jo lopettaa?=)

Susanna kirjoitti...

Ihana vaavi :).

Jo se että tiedostat riskin etääntymisestä auttaa, ettei niin käy. Ei se ystävä mihkään siitä muutu, vaikka päälimmäisenä voikin olla uusia murheita/onnen aiheita, siellä alla on kuitenkin se sama paras ystävä.

Eikä kaikkien tarvi hössää lapsista, eikä kaikkien tarvi lapsia tehdäkään, jos ei siltä tunnu. Ja voi olla erinomainen vanhempi vaikkei yhtään hössäis :D

sannero kirjoitti...

voi kuinka söpö, ja jääkarhulakki sopii kuin valettu :)

Mulla on mennyt ihan toisin päin kun on pienestä pitäen ollut hirmuinen hoivavietti. Mutta jos tässä vielä odotella jaksaisi, vuoden tai kymmenenkin... :D

amma kirjoitti...

Ihania hoidokkeja =)
"Meillä" ois kiitosta sulle tarjolla =)

SatuK kirjoitti...

Oi vauvaa!

Kävin kurkkaamassa takkikuvia. Hienoja oli.

Jatta kirjoitti...

Heidi: Kyllä mullakin hirvittää aina pientä vauvaa sylissä pitäessä että pää retkahtaa tai jotain muuta kamalaa, otteista on varmuus kaukana! Sitten kun vauva vähän kasvaa ja pääkin pysyy pystyssä niin minäkin tiedän jostain jo jotain ;D

puppana: No ei kannata ku niistä tulee mulle niin hyvä mieli! :)

Susanna: Juu, ongelman myöntäminen on ensimmäinen osa paranemisprosessia vai miten se meni :) Yritän kyllä niiiin kovasti! Ja eihän se ihminen mihinkään muutu, eiköhän meillä riitä yhteistä höpötettävää ja vähemmän sitä hössötettävää :D

sannero: No joo, kyllä saatkin odottaa!! Niin että pidäppäs se vaavikuume hallinnassa :D

amma: Lämpimästi kiitän kovin!

SatuK: Kiitos, olis pitäny varmaan blogata takki vähän paremmin, hmm.. ;)

Christina kirjoitti...

Voi mumeli miten suloinen pieni jääkarhun poika! Suuta vetää hymyyn täällä ihan väkisin. Miekin oon nalletyyppi, sain nallen viimeksikin synttärilahjaksi, sellasen ison. Sen nimi on Nappi ja lapset aina kärttää että "puhuta" sitä ja sitten mie esitän Nallen kanssa Nallea. Nyt lähdenkin kurkkaamaan ravelryyn...

Satu H kirjoitti...

suloinen vaavi. :) ihanat korut.