23. marraskuuta 2009

hei se postaa sittenkin!

Ihanaa että olette kaivanneet :) Tämän päivityksen julkaiseminen on ollut todella kiven takana, lähinnä siksi etten ole tiennyt mitä kirjottaisin.. ja miten.

Elämä on hassu juttu. Se heittelee, testaa ja muotoutuu alati. Joku uskoo Jumalaan, toinen kohtaloon tai molempiin, ja kaikki me olemme mielestäni oikeassa uskoissamme niin kauan kun se noudattaa kaikkea sitä mitä itse koemme tärkeimmäksi elämässä. Tämä ihmisen elo on niin kovin lyhyt, se on ohi ennekuin huomaammekaan, ja kaikki se mitä eläessämme saamme aikaiseksi jää joko kaikumaan ikuisuuteen tai haihtuu kuin uni.

On melko irvokasta, että kun vihdoin tunnen löytäneeni polun jota haluan kulkea ja josta nautin, niin olen myös fyysisesti hauraampi kuin koskaan. Vasta muutettuani Hämeenlinnaan lääkärit ovat ottaneet sairasteluni vakavasti ja minulta on uuvuttavien tutkimusten jälkeen löydetty kilpirauhasen kasvain vajaatoiminnan lisäksi.

Olen sairastellut jo vuosia, mutta tässä asiassa kiltteyttä ei palkittu, olisi pitänyt osata lyödä nyrkkiä pöytään jo aikoja sitten jatkuvan sairasteluni johdosta. Mietin kauan mitä blogiin asiasta kirjoitan vai kirjoitanko mitään, mutta päivitysten pihtaaminen tuntui luonnottomalta itsestäni, ja vielä kamalampaa olisi ollut leikkiä onnellista pikku opiskelijaa vaikka pää ja olemus tuntuvat räjähtävän kauhusta.

Koepalojen tulokset tulevat viikon sisällä ja vaikka vaikutan seesteiseltä ulospäin, huudan kauhusta sisälläni tuloksia odotellessa. Että sellaista tänne kuuluu :) Ja se koulu, se on ihanaa, mielenkiintoista ja parasta tähänastisessa elämässäni edelleen. Häpeän sitä, etten jaksa seisoa kaikilla oppitunneillani vaan etsin aina penkin enkä ole oma aktiivinen itseni, häpeän sitä, että lääkkeitten takia olen lihonut yli 10 kiloa pikaisesti eikä minulla ole rahaa ostaa uutta toppatakkia vanhojen kiinni menemättömien tilalle, ja häpeän sitä että minulla on "vapaapassi" kun olen sairas. Suoraan sanottuna voi VITTU.

My TYC

malli: Tanged Yoke Cardigan by Eunny Jang
lanka: Gjestalin Maija, 600g
puikot: 2,5
muuta: Ravelryssä täällä

No tämä neule on ollut to-do-listalla jo vuosia, langatkin oli jo ostettu, mutta toteutus antoi odotella itseään. Onneksi tein sen nyt pahimmassa pömppövatsavaiheessani, sillä koko olisi voinut olla pienempi. Aika monella on ollut ongelmia TYCin kokojen kanssa, ja suurin osa on neulonut liian suuren takin.

My TYC

Malli on uskomattoman kaunis ja voin suositella sitä ihan kaikille!

My TYC

Hiuksissa oleva kukka on virkattu mututuntumalla jämälangoista ja kuvastaa aika hyvin omaa tyyliäni tällä hetkellä; tyttömäisen tyttömäinen :D

Koulussa tulee sotkettua aika lailla, savi lentää tai pelti paukkuu, kovin kummoisesti ei siis oppitunneille pukeuduta :) Yritän paikata asiaa aina kun harrastan jotain muuta, esimerkiksi valokuvausta Hovikuvaajan kanssa vesisateessa!

My TYC

144 kommenttia :

brita kirjoitti...

Kaikkea kivaa ja jaksamisia :\ Tosi ikäviä juttuja sulle sattunut.

Mutta neuletakki on kyllä tosi nätti ja ihanan syksyisen värinen :)

Jatta kirjoitti...

Ei tän ollu tarkoitus olla yhtään sellainen säälinkeräyspostaus, elämä on :) Ihmiselle sattuu maailmassa niin paljon pahempaakin, joskus oikein hävettää valittaa omia ongelmiaan.. Asioilla on tapana kuitenkin järjestyä parhain päin.

Kiitos kehuista, neule on oikein onnistunut minunkin mielestäni, paljon pidetty <3

Marikki kirjoitti...

Neule on tosiaan ihana!

Kilpirauhasesta löytyvä kasvain on suunnilleen paras kasvain mitä VOI löytyä, wikipedia kertoo kilpirauhassyövän selviytymisprosentiksi huikeat 98% (ja kaikella todennäköisyydellä kyseessä on vain hyvälaatuinen kasvain eikä syöpä).

Tämä siis sillä kokemuksella, että eräs perheenjäsen sairasti kilpirauhassyövän viime vuonna, ja hoito oli muihin syöpiin verrattuna äärimmäisen helppo ja tehokas ilman kurjia sivuvaikutuksia - sädehoitoa ei tarvittu ollenkaan. Ainakin meidän tapauksessa ajatus "syövästä" oli paljon pelottavampi kuin mitä todellisuus oli. Tsemppiä ja jaksamista. :)

ColibriDreams kirjoitti...

Ihana neuletakki!

Voimia ja jaksamista! Onneksi tulokset tulevat jo suht pian eikä tavi enää kovin kauaa kärvistellä epätietoisuudessa.

Anonyymi kirjoitti...

Voimia! Kiva kuulla, että koulu on edelleen parasta :) Neule on ihana!

Anu

WeirdRockStar kirjoitti...

Loistelias neule!

Ja voi vee. Toivottavasti kasvain saadaan raapaistua pois ensitilassa ja kokonaan! Kilpirauhassairaus valitettavasti tulee vaikuttamaan kaikkeen ja koko ajan. Itselläni on geneettinen ja harvinainen versio hänestä. Kilpirauhassairaus itsessään säätelee koko kropan hormonitoimintoa ja näin ollen vointi on siitä täysin riippuvainen. Ja olen ensimmäisenä myöntämässä että zumbata sitten saa itsensä puuduksiin jos mielii vyötäröä kohdistaa laisinkaan. Todistelu- influenssan ja jälkitautien aikana en jumpannut ja pieni poikani kysyi heti " miksi äidin masussa on vauva ". Mutta laardi on toisarvoista terveyden ohella. Tsemppistä ja toivottavasti toivut myös Ugrilaisesta syyllisyyden tunteista mitä tulee uuvahtamiseen. Ne viat ja puutteet tekee meistä täydellisiä.

Pikkumyy kirjoitti...

Aivan mielettömän ihana takki. Tsemppiä sairauden kanssa!

Susanna kirjoitti...

No voihan v. Ei auta kuin ajatella että vaikeuksien kautta voittoon. Sinä olet kyllä uskomattoman valoisa ja positiivinen luonne! Odotapas vain, kohta tämäkin vaikea aika on menneisyyttä ja pääset porskuttamaan täysillä!

Älä häpeä jaksamattomuutta tai sairauttasi, ei kukaan ajattele sua minään vapaapassilaisena! Ja sinä oot kaunis tyttönen!

Tsemppiä ja iso hali!

merjah kirjoitti...

Upea neule, taas kerran!

Kovasti tsemppiä sairauden kanssa, toivottavasti hoidot ovat ohi nopeaan että pääset taas nauttimaan täysillä opiskelusta ja elämästä.

Mun avomiehellä on ollut kummallisia vatsaoireita jo kauan, mutta lääkäri ei ottanut asiaa mitenkään vakavasti (eihän nyt kolmekymppiset mitään vatsatautia vakavampaa sairasta). Mä taidan seuraavaksi lähteä mukaan vaatimaan kunnollisia tutkimuksia.

Meri kirjoitti...

Upea neule, miten toi väri voi istua tohon malliin noin kauniisti, aivan huippua!
Tsemppiä, ja ei oo minnekään kiire, take it easy, tee minkä jaksat, älä enempää. Vuosia on kuule eessäpäin paljon (huhuilee täältä edempää).
Äläkä haaskaa turhaa energioita mihinkään ittes syyttelyyn. Asioita sattuu ja tapahtuu, niin se vaan on. Eteenpäin, sano mummokin lumessa ;-)

Tanja A kirjoitti...

Voimia!
Hyvä, että vihdoin tutkitiin kunnolla, että saadaan selville koko vika.
Kuten joku kirjoittikin, että vaikka olisi syöpä, niin selviytymismahdollisuusdet ovat loistavat.
Mies joutui kauan valittamaan selkäänsä, kunnes vihdoin oli jo kiire leikata. Itsekin aika monta kertaa tapasin terveysasemalla lääkärin ennen kuin menin yksityiselle ja vaiva selvisi pian.

san kirjoitti...

Olipa pysäyttävää. Piti lukea ihan kahteen kjertaan ennen kuin ymmärsi.

Asioilla on tosiaan tarkoitus lutviutua, asenteesi ainakin on kunnossa. Tsemppiä kuitenkin odotteluun ja pelkojen käsittelyyn. Ja valoa syksyyn! :)

Ja vitsit että onkin valoisa neule, tosi nätti.

Lotta kirjoitti...

Hali! Kaikki kääntyy kyllä hyväks <3. Ja neule nyt on kaunis jo valmiiks :).

berenike kirjoitti...

Näin mykistyneenä ei sanat riitä kuin toteamaan, että olet kyllä hitonmoinen taistelija-luonne, kun jaksat koulussa käydä ja NEULOA! Äidilläni todettiin kuukausi sitten sama sairaus, joten sivusta seuranneena lähetän paljon sympatiaa hänen ja itseni puolesta! Jaksamista!

Neuletakki on kyllä täydellinen alkutalven takki! Argh, minulle tuli nyt mieli alkaa neuloa jotain tooosi lämpivän värikästä!

mirzu kirjoitti...

No on kaivattu! Oon miettinyt jo, et onko mun kone rikki kun ei mitään kuulu. Mut ihana, et kaikki on pääpiirteittäin kunnossa :) Vaikka harmeja onkin matkassa.

Tosta tuli tosi kivan näkönen tosta takista. Mä ite tein saman kevät-kesällä ja kaula-aukko jäi ihan liian isoks. Ja tein tosi pienen koon vaikka oon oikeasti L melkein.

Jaksamisia ja voimia! :)

Tuulia kirjoitti...

Jaksamista ja voimia kovasti!

Ja ihana neuletakki, väri on niin ihanan pirtsakka :)

lumileopardi kirjoitti...

Voimia kaikkeen!

Älä häpeä valittamista. Itse olen omalla kohdallani huomannut, että kun vähän valittaa, pienet ja isommatkin ongelmat tuntuvat paljon helpommilta kestää.

Ja takki on tosiaan ihana niin malliltaan kuin väriltäänkin. Pitäisiköhän itsekin rohkaistua joskus kokeilemaan keltaista :)

NEULOVA ÄITI kirjoitti...

Paljon tsemppiä ja jaksamista. Pidä kiinni iloisesta asenteestasi, sillä pärjää pitkälle. :)

Ihanan neuletakin oot tehnyt. :)

laurar kirjoitti...

Voi Sua, tsempiä. Olet ajatuksissani. Neulekin on ihana!

Koukuttaja kirjoitti...

Voi Jatta, ikävää lukea näin ikäviä kuulumisia. Murheet ja huolet on aina kantajalleen isoja, vaikka ainahan maailmasta löytyy suurempaakin. Toivotaan vaan kovasti parasta.

Takki on kaunis ja tahtoisin sellaisen itsekin, mutta kun ohjeesta neulominen ei vaan tunnu onnistuvan ja nuo palmikot vaikuttavat siltä, että niitä tehdessä tulee hermoromahdus. Ehkä mäkin vielä jossain vaiheessa maltan opetella :)

Katri kirjoitti...

Hurjasti voimia ja jaksamista arkeen! Toivottavasti saat pian tietää mistä kokonaisuudessaan on kyse ja miten tästä eteenpäin. Tsemppiä kouluun, kokemuksesta tiedän, että siellä ei pääse helpolla, joten voimia tarvitaan.

Neuletakki on ihana, kuten kaikki muukin jonka puikoilta päästät :-)

Soile kirjoitti...

No voi, valinnainen kirosana tähän kohtaan. Olipa kurjia uutisia. Mutta toisaalta hyvä että vaivaan löytyy syy ja silloin sitä voidaan hoitaa.

Toivon että kaikki kääntyy parempaan suuntaan.

ullapulla kirjoitti...

voimahaleja sinnepäin! Sulle käy tosi hyvin tuommonen lämpimän keltainen väri!

Minna kirjoitti...

Hei Jatta,

takkisi on tosi kaunis.

ja haluan kertoa sinulle, että minulla on kaksi ystävää, joilta on leikattu kilpirauhasen kasvain. Toiselta noin kymmenen vuotta sitten, toiselta melkein viisitoista vuotta sitten. Ja molemmilla menee hyvin.

niin, ja minäkin olen loppuikäni thyroxin-lääkityksellä.

kannat kattoon! ja muuta vastaavaa!

Jaana kirjoitti...

Kiva, kun kerroit asiasta. Vaikka yksityisasiat saa pitää yksityisinä, on silti kiva tietää mitä tärkeille virtuaalitutuille kuuluu. Hienoa, että koulussa menee parhaalla mahdollisella tavalla ja että oot oman polkusi siellä löytänyt. Nyt vaan tsemppiä tuleviin ja toivotaan, että saat koepalojen tulokset pian. Onneks ne lienevät yleensä hyvänlaatusia, mutta kun toi penteleen kilpirauhanen vaan vaikuttaa niin kokonaisvaltaisesti oloon :( Kasvain vaan pois, niin saat varmasti entisen energiasi takaisin! Mut voimahaleja sinne!
Ja toi takki, upea! Oma vastaavani on edelleen ykkössuosikki kaikkien neuleideni joukossa :)

villapeikko kirjoitti...

Äidilläni oli kilpirauhaskasvain nuorempana, hyvälaatuinen sellainen ja leikkauksen jälkeen parani hyvin.
Jaksamista! Varmaan tosi inhottava vaihe tämä epätietoisuus, mutta uskon, että kaikki menee vielä hyvin!
Takki on kaunis!

Terhi kirjoitti...

Ihana takki, ja ihanan valoisa ihminen siellä sisällä, sopivan värin olet valinnut! :-) Minäkin olen kaivannut postauksiasi, kiva että jaksoit kirjoittaa. Aurinkoa päiviisi!

Seinäruusunen kirjoitti...

Hienoa että jaksoit purkaa oloasi myös tänne. Kyllä se jaettu huoli on vahempi huoli, saat kyllä täältä varmasti lukijoilta tukea tulevaan. Onneksi kilpirauhassyövässä on kaikista suurimmat selviytymisprosentit <3.

Ja taas niin upea neuletakki!!!

Satu kirjoitti...

Sinua on kyllä kaivattu. Toivon kovasti voimia ja uskon, että kaikki kääntyy nyt parhain päin, kun sairaus on löydetty. Ikävää, että jouduit odottamaan näinkin kauan.

Takki on tosi kaunis. Sinun käsissä syntyy aina kaikkea ihanaa.

Nina kirjoitti...

Paljon virtuaalihaleja ja jaksamista täältäkin!

Takki on ihan älyn kaunis, uskaltaiskohan sitä itsekin tehdä jonkun keltaisen neuleen? Jospa vaikka tekis ensin tuolle pienelle, sille käy mikä väri tahansa. :)

Anonyymi kirjoitti...

jaksamista. älä häpeä sairauttasi. kyllä kaikki järjestyy vielä.

Amelie kirjoitti...

Asioilla on tapana järjestyä, kun jaksaa ajatella positiivisesti. Ja omista murheista pitää puhua vaikka tuntuis, että valittaa turhasta...sillä tavalla ne pienenee edes vähäsen. Voimia ja jaksamista!

Takki on mahtavan värinen ja sopii sulle hyvin. :)

Tiina kirjoitti...

Tsemppiä, voimia ja jaksamista toivotellaan täältäkin. Kuten huomaat moni on 'hengessä' mukana jaettuasi ikävänkin uutisen. Toivottavasti saat ajatuksista iloa itsellesi. Ja asenne ratkaisee paljon!

Kauniin takin olit tehnyt ja värikin oli sinua pukeva.

Eicca kirjoitti...

Ihana kuulla pitkästä aikaa kuulumisiasi! Siltä se tosiaan joskus vaikuttaa, että jos jotain mukavaa tapahtuu, elämä ei anna nauttia siitä vaan lykkää jotain muuta siihen päälle...

Epätietoisuus terveydestä on pahinta, mitä tiedän. Kunhan saat ne lopulliset tulokset, voit keskittyä vaivan pois hoitamiseen ja elämänilosi säilyttämiseen, se on nimittäin parasta lääkettä!
Paranemisia!

Tuazophia kirjoitti...

Voi hurja, millaisia uutisia! Ei kannata yhtään häpeillä noita juttuja - ne, jotka ymmärtää, ymmärtää varmasti ja kaikki nyt ei aina ymmärrä, joten niistä ei välitetä. :)

Ihana neuletakki! Itse en ole aiemmin tykännyt keltaisesta, mutta se sattuu olemaan poikani lempiväri, joten olen itsekin hieman lämmennyt sille - näyttää poikasen yllä tosi kivalta.

Annash kirjoitti...

Oikein paljon tsemppiä! Toivottavasti koepalojen vastaukset tulee pian. Kun diagnoosi on selvillä, on helpompi käydä taistoon.

Elizabeth Zimmermannin kuolemattomin sanoin: "Knit On, with confidence and hope, through all crises."

Ja minkä upean takin olitkaan neulonut. Ihana väri ja ihana malli!

Tiina kirjoitti...

Vähän hakee sanoja... voimia koitokseen, kyllä tuollaiset aina pysäyttää ja odottaminen on ihan kamalaa. Mutta onneksi se on nyt löydetty ja pääset hoitoon.

Ja aivan ihana takki, ihan sun näköinenkin <3

anna kirjoitti...

Paljon voimia ja jaksamista sinulle. Nyt kun tiedetään, että missä on vika, niin sitä on paljon helpompi lähteä hoitamaankin :) Positiivisia ajatuksia sinulle lähettelen täältä.

anna kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Heidi kirjoitti...

Voimia sinulle! Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin.

Neule on todella kaunis! Aivan täydellisen värinen! I like!

Karoliina kirjoitti...

Voi itku. Silitän sun päätä (sili, sili).

Upea keltainen villis. Itsekin pidän tuosta väristä kovasti.

Liina kirjoitti...

Voi kurjuus! Olen itsekin elänyt tuon epätietoisuus vaiheen. Kahdesti. Ja nyt elelen kera viiden hyvälaatuisen kasvaimen (rinnoissa) kanssa. Enää ei leikata.
Voimia ja jaksamista. Tuo on rankka vaihe, eikä sitä tarvitse peitellä tai veratailla muihin. Keskity nyt vain itseesi, mutta kannattaa edes yrittää olla välillä positiivinen, jos yhtään pystyy. Mulla se auttoi ja läheisten tuki ja se ettei luovuta.
Kyllä Jatta selviytyy : )

baula kirjoitti...

Voimia Jatta! Anna anteeksi itsellesi, jos kaikkea ei jaksa.

Ihana neule, väri on niin herkku.

Vilma kirjoitti...

:( Odotellaan ja toivotaan parasta. Ihana TYC, ja se näyttää hyvältä sun päälläsi. Halauksia!

Solveig kirjoitti...

Paljon voimia. Jaksamista erityisesti epätietoisuuden kanssa.

...ja tuosta neuleesta. Aloitin ihan vasta kutomaan sitä, mutta pieleen meni. Ja purkuun. Se koko.

Kate kirjoitti...

No oli kyllä jo ikävä, ihanaa kuulla sinusta. Vetää ihan sanattomaksi tuo sairaus... ja vaikka elämä on niin välillä se on kyllä ihan pyllystä. Hyvä kuitenkin että vaiva on löytynyt ja nyt tiedetään mitä aletaan lääkitä ja hoitaa.

HIRMUISESTI tsemppiä opiskeluihin ja valoa syksyyn! Terkut ihanille koissuille ja miähellekin meidän poppoolta.

Ai niin, U P E A takki, ihan huippu!

Mari kirjoitti...

Ihana takki ja ihana tyttö! Älä häpeä mitään! Lähetän lämpimiä ajatuksia.

Anonyymi kirjoitti...

Upea neule, sopii sinulle tosi hyvin!

Tsemppiä sairastelujen kanssa. Haleja!

t. JohannaH

Sinikka kirjoitti...

Voimia ja jaksamista sinulle:) Toivottavasti et saa kauhean ikäviä uutisia,kun saat koepalojen tulokset....
Mutta neuletakki on todella ihana:)

hiisa kirjoitti...

Hei, mä hoidan miltei joka viikko duunissa potilaita kilpirauhaskasvainten poiston yhteydessä. Suurin osa on tosiaankin hyvänlaatuisia. Oireethan on aika kamalia, mutta leikkauksen jälkeen ne yleensä helpottavat. Sä et ole yksin tän asian kanssa. Jaksuja!

Sini kirjoitti...

Voimia sinulle ja jaksamisia!!
Upean värinen neule :-)

ElioS kirjoitti...

Tsemppiä! Neule on kaunis.

Marsvin kirjoitti...

Voi ihminen, olen todella pahoillani! Mulla on kaikki peukut ja varpaatkin pystyssä sen puolesta, että saat jatkaa terveenä/terveempänä intohimoasi, koulunkäyntiä ja muutenkin!

Ihan epää sanois mun poikani ja yhdyn nyt niihin sanoihin :-(

Anonyymi kirjoitti...

On niin vaikea sanoa mitään, vaikka tahtoisi. Tuollaiset uutiset hiljentävät ja pysäyttävät isojen asioiden äärelle. Tahdon toivoa Sinulle kuitenkin uskoa tätä nykyistä valoisampaan aikaan ja paljon voimia - ja samalla lupaa olla heikko. Aina ei tarvitse jaksaa ja olla urhea.

Ihana, ihana TYC ja oi, kuinka kaunis kukkanen! :)

Maaria

Pibu ja Tinde kirjoitti...

Aivan Ihana takki. Hyvä että sairasteluillesi selvisi syy ja saat itsesi kuntoon. Tsemppiä sinne ja muista ettei aina tarvi olla reipas ja iloinen. Joskus on oltava oikeus olla muutakin, jos siltä tuntuu. Kunhan ei ihan vaivu ihan kokonaan synkkyyteen, ihan vaan sillälailla hetkittäin hetkeksi :)

mari kirjoitti...

Ihanaa, kun postaat piiitkästä aikaa, tätä on todella kaivattu ;)
Ja aivan ihana neuletakki, jälleen...
Koskahan minä saisin taas itsestäni niin paljon irti, että päivittäisin blogiani?? Tarttis ottaa itseänsä niskasta kiinni =)
Jaksamisia sullen, meillä on riuduttu kokoperheen voimin viikko soffan ja sängyn pohjalla; ja tää on TYLSÄÄ! Lumisateita odotellen...

Annika kirjoitti...

Tosi kaunis neuletakki! :) Nätti malli ja ihana väri, sopii sulle tosi hyvin.

Jaksamisia, toivotaan parasta! <3

tippi kirjoitti...

Oi, pieni! Halit!!!

Ellimelli kirjoitti...

Rohkea postaus, kaunis takki. Toivottavasti uutiset koepalasta ovat hyviä. Useimmat meistä on vapaapassilaisia kukin vuorollaan, joten sellaisesta ei kannata murehtia.

Voimia ja jaksamista!

pat kirjoitti...

Beautiful Tangled Yoke!! The cables pop out so beautifully in your golden yarn - gorgeous!

Tess kirjoitti...

Paljon voimia sulle *halaus*

Älä yhtään häpeä sitä, että et jaksa ja painosi on noussut. Jos sairaus osuu kohdalla, se vain osuu. Ei sitä asiaa valitsemaan pääse. Käytä se häpeään tuhlaantuva energiakin mielummin omaan jaksamiseen, eikös juu :)

Ethän ole kauhean julma itseäsi kohtaan. Omalle kohdalle ja omaan elämään osuvat ongelmat ovat aina itselle ne suurimmat. Se on täysin luonnollista. Ainahan jollakin toisella jossakin päin maailmaa on huonommin asiat. Ei se itseä paljon lohduta silloin kuin on vaikeaa eikä se tee omasta surusta sen pienempää.

Siinä missä blogin lukijasi elävät mukana elämäsi iloissa ja onnistumisissa, miksi he eivät voisi myötäelää myös suruissa.

PS. Kaunis neuletakki :) Mie aattelin tehdä äidille samalla ohjeella. Nuo koot on vaan vähän oudot. Päädyttiin normaalia vaatekokoa pienempään, kun katsottiin noita mittoja.

Maijamirjami kirjoitti...

Neuletakki on melkein yhtä kaunis kuin Sinä! Siinä ei pienet lisäkilot haittaa mitään, kyllä sä saat ne myöhemmin pois jos ne vaivaavat paljon.

Onneksi Hämeenlinnan lääkärit olivat kuuntelevaisia ja kasvain löydettiin. Oli sitten hyvä- tai pahalaatuinen kyseessä, paljon voimia hoitoihin!

Oranssi kirjoitti...

Voi sua. Jaksuja.

Hansu kirjoitti...

Todella kaunis neuletakki! :) Voimia! Kyllä elämä hymyilee kurjuuden jälkeen. Hyvä, että oireille tuli selvyys.

Jatta kirjoitti...

Voi teitä ihania ihmisiä <3 <3 <3 Tippa linssissä luen kommenttejanne, vetää ihan sanattomaksi kuinka paljon jaksatte välittää. Nyyh ja snif!

Sairauden ennusteet ovat tosiaan hyvät, kunhan saadaan mahdollinen leikkaus suoritettua ja lääkitys haettua kohdalleen niin asioiden pitäisi siitä lutviintua :) Ainakin uskon niin! Ilmoittelen sitten ja koitan muutenkin saada blogia tiheämmin päivitettyä, on tämä sellainen henkireikä että huh huh!

Olette niin kamalan ihania ihan kaikki. Nyt pitää mennä niistämään :)

Elli ja Aura kirjoitti...

Tosi kaunis tyc! Omani kaula-aukko on hieman liian pieni (paksukaulainen minä) ja nyt napit eivät enää mene edes kiinni...

Kauheasti jaksamista! Ja kyllä, kaivattu ollaan. Hyvällä ystävällä on kilpirauhaisen vajaatoimintaa ja se on aivan älytöntä paljonko ne hormoonit vaikuttavat elämään. Mutta onneksi on lääkkeitä ja leikkauksia. Ja hyvä että löysivät kasvaimen nyt eikä vasta 15 vuoden päästä!!
Elli

Jenna kirjoitti...

Sinä kyllä paranet jo pelkästään positiivisen luonteesi ansiosta! :) Ihanan neuleen olet taas saanut aikaiseksi. Itselläni aika ei riitä kuin koulurehtäviin :( Tsemppiä suosikkibloggaajalleni!

Samma kirjoitti...

Kovasti voimia hermojaraastavan tilanteen kanssa.
Uskon, että aiheesta postaaminen ei ole ihan kaikkein helpointa, varsinkin kun ei halua kerjätä sääliä. Jaa mistäkö tiedän? No just siitä.
Kaikesta huolimatta parempaa huomista! Onneksi koulussa on kivaa.
Halaus <3

hillanen kirjoitti...

Kaikki ovat niin kauniisti sen jo sanoneet. Sairaudessa ei ole mitään häpeämistä. Jos ei jaksa, se on kehon keino kertoa, että on levättävä. Lepää siis silloin kun olet väsynyt. :) Vaikka sitten tuolilla istuen.

Mie lähetän kans voimia paljon.

AnniKainen kirjoitti...

Vetää hiljaiseksi. Ei oikein löydy edes sanoja mutta olen todella pahoillani ja haluaisin lohduttaa. Elämä osaa olla joskus niin epistä.

Mulla oli jokunen vuosi sitten saman tyylinen tilanne tai ei ihan verrannollinen mutta kuiten. Takana oli pitkä, uuvuttava ja vaikea avioero ja ositus ja elämässä piti alkaa uusi luku. Niin alkoikin; heti ensimmäiseksi todettiin nivelreuma. Se tuntui kyllä lievästi sanottuna tragikoomiselta.

Sinulla on onneksi paljon hyviä asioita ja oikea asenne, ne kantavat pitkälle. Aina ei tarvitse jaksaa ja olla urhea, saa olla myös väsynyt. Tsemppiä ja lohtuhali.

Tuo neuletakki on kuin sinä; kaunis ja aurinkoinen :)fratell

AnniKainen kirjoitti...

Ha, tuo minun kommentin lopussa oleva kirjainyhdistelmä on sanavahvistuksen kirjaimet, ei mikään piiloviesti :) Mitenkäs se tuonne joutu?

Andra kirjoitti...

Ihana neule! Just sun värinen.

Tsemppiä ja halauksia! Kaikesta huolimatta sä näytät säteilevältä kuvissa :)

joko kirjoitti...

tsemppiä kouluun ja arkeen!

kaunis takki. sekä väri että malli.

helena kirjoitti...

No voihan, tuo odottaminen se on tuskallista! Viikossa ehtii valitettavan hyvin käydä mielessään kaikki kauhuskenaariot läpi, ja moneen kertaan. Toivotaan hyviä uutisiaa. Takki on kaunis!

Laura L kirjoitti...

Jaksamista. Onneksi kukaan ei saa enempää kuin jaksaa kantaa.

Ihana takki, niin syksyisen (vaikka pitäis jo olla talvi) värinen.

WeirdRockStar kirjoitti...

Ja nyt päivän tohinat takana ennätin vasta uudelleen istumaan alas, sillä en tajunnut kertoa paria knoppia kilpirauhasbisneksistä lisää.
Sinulla siis todettiin vajaatoiminta myös. Tiesit varmasti että tämä itsessään aiheuttaa väsymystä, painon nousua, masentuneisuutta, uupumusta, kuvotuksen tunteita sun muuta. Lista on pitkä kuin nälkävuosi. Tukkasi saattaa tippua klöntteinä ja saatat saada nauttia verilöylystä kerran kuukaudessa. Anemia taas seuraa näitä verilöylyjä etc...
Ironia tässä kaikessa on että oma kroppa normaalitilanteessa puolustaa tätä hengen kotia, autoimmuunitaudissa se päin vastoin hyökkää omaa kroppaa vastaan. Siinä ei ole mitään järjen mukaista. Sitä ei voi tajuta eikä sitä pidä edes yrittää.
Lääkitys kilpirauhasen tautiin taas ottaa noin kolme kuukautta todellisesti iskeäkseen päälle ( jotta se toimisi ). Thyroxin kuitenkin on hormoni, ja tämä hormoni toimii hitaasti.
Ei tämä nyt tainnutkaan pysyä lyhyenä, mutta pointti minulla oli se että kaikki nämä uupumuksen ja väsymyksen ja painon nousun oireet ovat todellisia taudin FYYSISIÄ oireita. Ei kuulovammainenkaan kuule vaikka kuinka luukuttaisi kirkonpolttoheviä täysillä. Ei sinunkaan kuulu jaksaa pirtsakkana ja pörheänä kun on kilpirauhasen vajaatoiminta. Elimistösi on tällä hetkellä aika kovilla tämän autoimmuunitaudin tähden ja lepo saattaa olla juuri parasta mitä voit itsellesi nyt tehdä. Hitaasti kiiruhtamalla edetään nyt varmimmin.

Ja varmasti puhun nyt monen suulla ( kirjoitan siis ) kun sanon että varmasti huomaat ettet ole yksin. Meitä lienee aika suuri määrä tässä virtuaalisessa huutosakissa sun takanasi.
Jaksamisia!

Raisu kirjoitti...

Hienoa, että kirjoitit, vaikka ei varmasti ihan helppoa ollut. Minä uskon, että sairastamisiin on omalla mielialalla suuren suuri merkitys ja kirjoituksestasi päätellen, niin mietit varmaan itsekin. Mutta aina ei voi jaksaa jaksaa. On lupa myös olla hetki heikkona. Muuten se väkisin positiivisen pinkeänä oleva mieli uuvuttaa ihan täysin. Pienen notkahduksen jälkeen on helpompi taas tuijottaa keltaista pahvinpalaa ja ajatella, että kyllä tämä taas tästä :).

Jokaisella on myös oma kärsimyskäyränsä. Se mikä omassa elämässä on siihen asti ollut pahinta, on varmasti yhtä korkealla paraabelin huipulla kuin kanssaihmisen viereisessä käppyrässä. Pahin tuntuu pahimmalta oli se mitä vaan. Ja sinun pahasi tuntuu aika pahalta näin tuntemattomastakin.

Saa valittaa. Vasta sen jälkeen katse siihen keltaiseen pahviin. Omana huonona aikanani siskoni minulle sellaisen kerran postissa lähetti. Pahvi nauratti, keltainen piristi... ja nauratti. Ja nauru parantaa sitten kun on sen aika :).

Melkoinen nainen olet :D. Ja melkoinen neuletakki :).

heidi kirjoitti...

Voi Jatta!

Pieni kyynel herahti silmäkulmaan, kun luin kuulumisiasi. Miten voikin sairaus iskeä noin elämäniloiseen ihmiseen?

Häpeän tunne on ihan turhaa kaiken keskellä. Eikä ole mitään syytä. Ihanan neuleen olet jaksanut kilkutella!

Pikaista paranemista!

tikru kirjoitti...

Tsemppiä. ei sääliä :)
Ja voimia.

BTW Takki on hiano.

hanhan kirjoitti...

Voimia ja enkeleitä!

Alina kirjoitti...

Voimia ja jaksamista!

Neulominen on yks niistä asioista, jotka pitää pinnalla :)

minde kirjoitti...

Voimia ja jaksamista, jaan saman intohimon (opiskelen tekstiilimuotoilijaksi) ja saman taudin. itse lihoin vajaassa vuodessa 23kg, vieläkään en ole saanut kaikkea karistettua. kyllähän se ottaa päähän kun peilistä kattoo, mutta toisaalta on onnellinen että nyt olo kuitenkin hyvä ja toivottavasti näin jatkuukin. kyllä kaikki järjestyy, kilot ei maata kaada ja heikko saa olla kun siltä tuntuu :)

Katri kirjoitti...

Vau mikä viltsitakki ja ihan älskäristi voimia!

Rhia kirjoitti...

Oma sairauteni oli eri mutta ajatukset samoja. Häpesin jaksamattomuuttani ja sitä että mitään ei saanut aikaiseksi. Häpesin sitä että lääkitys antoi 20 lisäkiloa puolessa vuodessa. Tunsin syyllisyyttä siitä etten pystynyt hoitamaan niitä tavoitteita joita olin itselleni asettanut. Tunsin jopa syyllisyyttä sairauslomastani. Nuo tunteet ovat tunnollisen ihmisen perisynti ja niistä pitää vain opetella eroon. Kun sairastaa niin sitä sairastaa ja sillä selvä. Jos joku ei sitä ymmärrä niin se on sitten heidän ongelmansa. Mulla kesti kauan tajuta että sairaana ei tarvitse jaksaa eikä tarvitse tehdä. Sitä mennään oman kunnon ja jaksamisen ehdoilla päivä kerrallansa, ei sen perusteella mitä muut mahdollisesti tilanteesta ajattelee tai millaisia tavoitteita itse itselleen asettaa (mun tilanteessa ne oli yleensä ylimitoitettuja).
Kun oma terveys reistaa niin pitää opetella nauttimaan pienistä jutuista jotka tuovat iloa elämään, niinkuin nyt tuo kaunis neule joka istuu hienosti. Tsemppiä ja glögintuoksuista joulunodotusta sulle =)

A kirjoitti...

Hei!

Oikein paljon jaksamista! Yritän lähettää sulle täältä kaukaa voimia ja hyvää mieltä, ja kuten sanoit, niin kyllä niillä asioilla on tapana järjestyä ja tällaisessa tilanteessa niin on vaan ajateltava :)

ja upea neuletakki, jälleen kerran! <3

Anonyymi kirjoitti...

Valtavasti voimia tuon kaiken keskelle! Neule on tavattoman kaunis ja blogisi ihana.

Paula

Maiju kirjoitti...

Kirjoita kirjoita kirjoita kirjoita ! :D Tänne vaan. Antaa tulla. Lunta tupaan ja routaa porstuaan. Eikä aina tartte miettiä miten sitä kirjoittaisi kun kirjoittaa vain. Kyllä täällä luetaan. Ja mukana eletään, ainakin ajatuksella. Oli ne jutut sitten jotain aivan puutaheinää tai sitten jotain vähän vakavampaa.

Tsemppiä nyt tähän hetkeen ja toivottavasti jaksat kirjoitella jatkossa useamminkin.

benglia kirjoitti...

Mukavaa, että pääsit päivittämään kuulumisia, vaikka elämä heitteleekin. Ajattelisin kuitenkin, että olet pian voiton puolella, kun sairastelun syykin on löytynyt. Jaksamisia jatkoon!

SatuK kirjoitti...

No voi höh. Toivottavasti asiat lutviintuvat sutjakasti.

Neule on ihana!! Samoin langan sävy.

pirren kirjoitti...

Ei se ole häpeä, jos ei jaksa seistä oppituntia läpi tai tulee heikko olo. Se on häpeä, jollei sitä myönnä - edes itselleen. Itselläni sairaus vie voimat välillä aika yllättäin ja istumapaikan puutteessa olen esim. kaupassa istuskellut pakastealtaaseen nojaillen. Jos joku katsoo kieroon niin antaa katsoa :-)

Voimia tulevaan!

Villapallo kirjoitti...

En löydä oikeita sanoja, mutta haluan silti kommentoida voimia sinulle ja taivaan isän suojelusta (vaikket mihinkään uskoisikaan...;-) )

-Hanna- kirjoitti...

Tsemppistä! Kynttilän valon näkee vain pimeässä...

Kaisa kirjoitti...

Kauniita neuleita. Ja niin sinun värisiä. Tsemppiä kouluhommiin ja voimia henkilökohtaiseen elämään. Toivottavasti asiat kääntyy parhain päin. Ja vaikka ikäviä uutisia onkin, niin lienee kuitenkin helpotus, että sairastelulle löytyi syy.

verano kirjoitti...

Tsemppiä elämän haasteisiin! Eiköhän kaikki lopulta käänny oikein päin, asioilla on tapana järjestyä :)

Ihanan pirteä takki, toivottavasti sekin piristää syksyäsi. Mutta muistathan, ettei aina tarvitse jaksaa olla pirteä ja tehdä sitä sun tätä. Varsinkaan, jos on ihan todettu sairaus. Teet sen, minkä jaksat ja koitat nauttia siitä :)

Sire kirjoitti...

Todella kaunis neule ja toivottavasti lääkärit tutkivat nyt kunnolla ja saat taas omat energiasi takaisin. Värikästä syksyä!

LankaLuolan Marika kirjoitti...

Tsemppiä ja jaksua sulle!
SUPER ihana neule sulla nyt kyllä on <3

Katja kirjoitti...

Jaksamista sinulle Jatta!

KirsiÄr kirjoitti...

Voiei. Kaikkea mahdollista hyvää sulle.

(sanavahvistuksena on alloporo, heti näen silmissäni sellaisen allosauruksen ja poron risteymän...)

Krentu kirjoitti...

Hi! I have been following your blog long time for now. I understand about 50% of the finnish language but cannot speak finnish (I am an estonian).
But just wanted to wish you well and tell you, that I admire your work and family:) Get well soon!

Srinity kirjoitti...

Voi harmi kun olet joutunut tuollaiseen pyöritykseen ennen kuin ovat kunnolla tutkineet. Minulla on kokemusta tuosta parin viikon piinallisesta odotuksesta kun kymmenisen vuotta sitten odottelin tietoja koepalasta että onko minulla rintasyöpä. Se aika kyllä syö ihmistä kun pitää vaan oottaa. Onneksi ei syöpää ollut, mutta kasvain poistettiin silti varuilta.
Olet kyllä todella positiivisena pysynyt ja vaikka välillä et jaksaisikaan olla positiivinen niin se on ihan ok. Saa vituttaa kun siihen on aihetta.
Minullakin on kilpirauhasen vajaatoiminta ja aikoinaan sairastuttuani minulla oli koko ajan huono omatunto kun en jaksanut ja mikään ei innostanut. Oli vaan niin hankala hyväksyä että on sairas.
Uskon että olipa sen koepalan tulos mikä tahansa niin sinä selviät lopulta voittajana. Halauksia ja voimia!
Niin ja neule on IHANA! Ja sinä kaunis. :)

tuijam kirjoitti...

Neule on ihana, ja jos tosiaan olet 10 kiloa saanut lisää, sitä ei huomaa. Sanoisinko, että se pukee sinua :-)
Voisin kai lohduttaa ettei ihminen ole koskaan painoonsa tyytyväinen, olipa se mitä tahansa, joten pistä vaaka ja liian tiukat farkut kaappiin. Ei niitä kannata murehtia. Jos jaksat kirppareille, tee retki sinne ja ilmiömäisellä löytäjän kyvylläsi löydät kyllä sopivan takin - ainakin tuunattavaksi. Jollet peräti ompele itse.
Kannattaa lukea tuota Marikin kommenttia kuin mantraa itselleen, kilpirauhaskasvain on parasta mitä kasvaimena voi ihmisestä löytyä.
Tsemppiä hurjasti, sinun energiallasi voittaa ihan mitä tahansa!

laura kirjoitti...

Ihana villatakki ja hyvä tietää tuo kokojuttu, siis ohjeesta, en ollutkaan aikaisemmin lukenut mistään.

Paljon jaksamista.

Flikka kirjoitti...

Ikäviä uutisia, mutta mielestäni hyvä että kerroit asiasta, ei se ole todellakaan mitään säälin keräämistä vaan asioiden jakamista. Sairastuin itse keväällä rintasyöpään ja mietin pari kuukautta ennen kuin kerroin siitä blogissani. Se oli kuitenkin hyvä päätös, olen saanut tosi paljon tukea ja rohkaisevia kommentteja. Nyt olen käynyt leikkauksen jälkeen läpi rankat hoidot ja vielä edessä vuosien antihormonihoito. Mutta kuten sanoit, asioilla on tapana järjestyä, ja se on hyvä, että asia selvisi ja sille tehdään jotain. Voimia! Ja ihana villatakki muuten!

Kaisa kirjoitti...

Voimia odotukseen ja kaikkea mahdollista hyvää!! Joo, tapella pitäisi jaksaa kipeänäkin, sitä olen itse viime viikot yrittänyt harrastaa, mutta silti tuntuu ettei lääkäri ota todesta...

Takki on ihana! Itse sain valmiiksi toisen versioni, jossa tällä kertaa on palmikko oikealla puolella - kukaan ei muistaakseni ohjeessa kertonut että se pitääkin neuloa nurjalta... :p

Tsemppiä!!

Taija kirjoitti...

Voimia!

Mahtava neule, sun tekemä veriso näyttää paljon houkuttelevammalta kuin muut!

Äläkä postaustiehydestä huoli, ei se määrä vaan laatu :)

Mari kirjoitti...

Voimia Jatta! Tyc on hieno, aivan ihana väri.

Stella kirjoitti...

Voimia sulle hirmuisesti! Takki on komia! Sun blogi on aina the number One ;) *halaus*

Tiia kirjoitti...

Tiedän ainakin osittain miltä susta tuntuu. Mua heitelty lääkäriltä toiselle ja leikattu 2 kertaa tänä vuonna. Syksystä 1,5 kk mennyt sairaslomalla. Yritä siinä nyt viettää normielämää. Voimia sinulle. Lämmintä ja toivottavasti onnellista joulun odotusta!

Anonyymi kirjoitti...

Upee neule. Täällä todellakin käydään kurkkaamassa, josko on uusia postauksia tullut:)
Voimia eloon!:)

Jatta kirjoitti...

Kiitos todella, todella häkellyttävästä kommenttimäärästä. En oikein tiedä mitä odotin postaukseltani mutta tämä vetää todella sanattomaksi! Haluaisin kiittää ihan jokaista naamatusten kannustuksesta, vertaistarinoista ja vinkeistä, valitettavasti joudun sen nyt tekemään näin virtuaalisesti.

Onneksi olette olemassa ja onneksi sain murrettua korkean kynnyksen ja kerroin asiasta näinkin julkisesti vaikka se ensin kovasti arveluttikin.

Kollektiivinen halaus ihanille immeisille <3 <3 Lupaan palata asiaan pikaisesti ja hoivata itseäni neuvojen mukaisesti ;D Ja kaikille jotka itse tai joiden läheinen kamppailee sairauden kanssa; kovasti voimia! Kyllä täältä vielä noustaan :)

Madde kirjoitti...

On varmaan ihan uskomattoman piinallista oottaa tuloksia. Mutta niinku ite sanoitkin, asioilla on onneks tapana järjestyä parhain päin :)

Kahmalokaupalla voimia siulle,
ja iloista joulunodotusta!

Anonyymi kirjoitti...

Halitus ja jaksamisia piinaavaan odotteluun! Uskon ja toivon että kaikkea kamalaa seuraa jotain erityisen hyvää ja hienoa... :)

Toivottavasti jaksat jatkossakin toimia meidän muiden innoittajana! Polkuasi on mielenkiintoista seurata varsinkin kun olet uskomattoman lahjakas.

Terveiset taustalta

kramox kirjoitti...

on kaivattu kyllä <3

ehkä törmäillään hämeenlinnassa, mieki välillä siellä päin pompin :)

aivan ihana takki ja jatta <3

Heidi kirjoitti...

Tsemppiä, Jatta!

Kaikki järjestyy. Vaivaa häpeilemättä läheisiäsi ja ystäviäsi - ihmiset ovat suorastaan otettuja, kun voivat olla avuksi; on kyse sitten käytännön avusta tai olkapäänä olemisesta.

Ja ajattele mitä saatkaan aikaiseksi sillä energiamäärällä, joka sulla on käytettävissäsi, kun sairaus on saatu hoidettua, kun nytkin olet kyennyt alan vaihtoon ja muuhun vaativaan. Sitten voit ottaa tavoitteeksi vaikka maailmanrauhan :)

Kaikkea hyvää!

Usimarjaana kirjoitti...

No voihan kilpirauhanen! Sinä sentään jaksoit aiheesta postata... Hieno, että asia viimein selvisi!! Minäkin olen käynyt läpi kivisen ja monivuotisen tien hurjan väsymyksen ja muiden oiredeni takia, ja YLLÄTYS YLLÄTYS taustalla olikin se KIROTTU KILPIRAUHANEN... tosin minulla ilmeisesti vain laiska sellainen :) (tosin vasta 1 "kunnon" lääkärikäynti takana). Lääkitys alkoi 3 viikkoa sitten, piristynyt kyllä olen, muista oireista eroon pääsemistä vielä odottelen. Eipä ole Suomessa montakaan lääkäriä, jotka kyseisen elimen sairauksia osaisi kunnialla hoitaa... onneksi olin itse päättäväinen ja otin asioista selvää, näin löytyi myös sopiva lääkäri (60 km päästä). Nyt mä vuodatin sun blogiin, sori :).

Ja mun on pakko yhtyä WeirdRockStar:n sanoihin, hyvin sanottu!! :) Jos et ole vielä törmännyt, niin kannattaa käydä tutkimassa kilpirauhasfoorumia, sieltä löytyy paaaaaljon tietoa ja kokemuksia!

Isosti voimia!! <3

Annaiita kirjoitti...

Jaksamista sulle. Miehen pikkusiskolla todettiin kilrirauhasen kasvain pari kolme vuotta sitten. Kälyni on nyt aktiivisesti mukana SYLVAn toiminnassa. En tiedä onko sun juttusi mutta kurkkaa, jos kiinnostaa.

http://www.sylva.fi/fi/

TiinaK kirjoitti...

Upea neule, itsellä taitaa jäädä tekemättä langan ohuuden vuoksi, mutta muuten ponnahtaisi to-do listan kärkeen.

Kiloja tulee ja menee, niistä ei kannata liiaksi huolehtia. Näytät kauniilta! Tsemppiä!

Susa kirjoitti...

Jälleen kerran upea neule ja näyttääkin upealta päälläsi!

Voimia ja kaikkea hyvää elämääsi :)

Sini kirjoitti...

ihana neule. ja ihanaa että koulussa on mukavaa. mä oon itte niin onnellinen opinnoistani 24/7 että tulee hurjan hyvä mieli ku joku muukin on löytäny oman juttunsa.

koepalasta - en ees osaa kuvitella miten se mielessä pyörii, iteltäni poistettiin epämääränen luomi joku aika sitte ja olin siitäkin jo ihan hermostunu kun odottelin koetuloksia.

Hilmukka kirjoitti...

Sulla on ihana positiivinen asenne. Oot kaikilta kommentoijilta saanut voimia, mutta niitä lähetän mäkin ja ison määrän.

Oon siellä teidän tiloissa pyörimässä aina perjantaisin. Meitä opettaa Jari. Aivan mieletön ope! Tykkään, odotan huomista innolla kun pääsen taas sinne :).

Ani kirjoitti...

moikka,

Myötäuntoinen heipahdus täältä toiselta hämeenlinnalaiselta.
Minulta hoidettiin syöpä kilpirauhasesta kun olin 17-vuotias.

Kaksipiippuinen juttu: kilpirauhassyöpä (jos se siis sinulla sitä on, kasvainhan toki voi olla hyvänkilaatuinen) on helpoimpia hoidettavia, ei juurikaan leviä ja on ennusteeltaan erinomainen. Toisaalta taas se lääkityksen hissaileminen kohdilleen vie hetken, ja sekä liika- että vajaatoiminnassa on omat kenkkuutensa.

MUTTA: sitten kun lääkitys on kohdillaan olet taas oma itsesi :) painokin laskee ja elämä alkaa maittaa. Tiedän, että se väsymys on lamauttavaa, mutta koita jaksella! Tuo odottelu siinä se kurjin vaihe on, mutta sekin on jo meneillään ja kohta ohi!

Viliina kirjoitti...

Epätietoisuus on yleensä kaikista pahinta. Kun saa tietää mikä vaivaa, ahdistus mielestäni alkaa usein helpottaa ja ongelmaa voidaan hoitaa. Voimia, jaksamista sekä lämpimiä ajatuksia.

Sinä olet kyllä sellainen duracell-pupu ja tekijä! Tuokin takki on aivan ihana. Ehkä myös itse uskallan lisätä leijonankeltaisen ja mahdollisesti oranssin käyttööni esimerkkisi mukaisesti.Sinulla on myös aivan upea ja persoonallinen pukeutumistyyli. Minä symppaan. :)

Päivi kirjoitti...

Voi sinnuu, halitus täältäkin!

Sama sairaus on kurjistanut myös minun elämääni. Kun ennen oli hyvä muisti ja koulussakin pärjäsin tosi hyvin, niin myöhemmin sain huomata että minusta on tullut täysin tyhmä ja dementikko. Aivot kulkee ihan sumussa, jatkuva väsymys, aineenvaihdunta olematon, parikytkiloo lisää elopainoa, jne jne...
Lopulta kasvain kasvoi niin isoksi, että lääkärikin sen huomasi. Henkitorvi oli painunut mutkalle sen vuoksi, ei ihme jos jumpalla ahdisti ja yskitti.
Ekasta koepalasta ei löytynyt mitään, eikä toisestakaan. Lopulta kasvain leikattiin (oli todella kookas) ja sieltä löytyi pari mikrokarsinoomaa. Ne olivat papillaarisia, ja poistettiin leikkauksessa täysin. Ja koska olivat vain muutaman millin kokoisia, niin en tarvinnut mitään radiojodihoitoja sun muita.
Loppuikäinen lääkitys minulla on, Thyroxin ja erityisluvallinen Liothyronin. Niillä mennään, välillä huonommin ja välillä paremmin.

Tärkeintä on se, että menee voimiensa mukaan. Ja se, että pitää puolensa! Lääkäri ei asu sinun kehossasi, vaan sinä itse.
Minulle esim. sanottiin että pienempi lääkitys riittää verikokeiden takia, mutta itse säädin annosta omalla vastuulla isommaksi ja näin sain itseni edes jonkinlaiseen balanssiin.
Tämä sairaus on ihan sieltä syvältä ja vielä poikittain, mutta siitäkin selviää kun koittaa pitää mielensä pirteänä!
Ennemmin pidän tämän (vaikka se luonnettakin on muokannut ja sen mukana tuoma "erakoituminen" hukannut ystävyyssuhteitakin) kuin että ottaisin esim. pahan rintasyövän (seurannut sivusta työtoverin taistelua).

Tän sekavan sepustuksen (kuuluu taudinkuvaan ;)) päätteeksi kiitos, että avauduit. Vertaistuki ja se että huomaa meitä olevan muitakin voi osaltaan auttaa :) Minuakin.

Voimia, valoa ja iloa kaikesta huolimatta!

Äläkä pelkää leikkausta, loppujen lopuksi siitä ei tiedä nukutuksessa mitään ja jälkeenpäinkin vain se mokoma arpi kaulalla siitä muistuttaa. (Sehän vain antaa aiheen neuloa lisää ihania huiveja, jos nyt tällainen ironia sallitaan...).

Terde kirjoitti...

Hieno villatakki ja kivan elinvoimainen väri. Toivottavasti saat siitä itsellesi energiaa tarvittaessa ;-) Voimia sinulle, Terde

Katjuska kirjoitti...

Valoa ja iloa vaikeuksista huolimatta! Neulominen on parasta terapiaa ihan kaikkeen :-)

Neuletakki on ihanan värinen ja muutenkin upea!
Olen lisäksi ihastunut Mario-myssysi malliin, jos neuloisin muutaman myyjäisiin, annatko luvan? Voin liittää lapun "Design by Jatta" myssyihin kiinni. Todennäköistä on etten ehdi mitään neuloa, kun on niin monta projektia menossa ;-)

Typy kirjoitti...

Minullakin on takana kevättalvia, joina en jaksanut lähteä ulos kevätauringosta nauttimaan, vaan makasin sängyllä auringonsäteissä. Enempään en pystynyt. Tämä kaikki tapahtui kesken opintojeni. Ne olivat väkeviä riittämättömyyden ja pettymyksen tunteita. Ei tuollaisessa tilassa jaksa vaatia, vaikka hoitoa kipeästi tarvitsisikin. Väsymystä on kovin vaikea määritellä ja kuitenkin se vaikuttaa lamauttavasti. Noina epätietoisuuden vuosina kaipasin vertaistukea ja edelleenkin kroonisen sairauden kanssa eläminen vaatii sitä. On mukavaa, jos on joku jolta kysyä, jonka kanssa vaihtaa kokemuksia ja nauraa oman todellisuuden sekä ympäröivän maailman yhteentörmäyksille. Ja itkeäkin, jos tarvetta on.

Kilpirauhassairauksien sanotaan olevan kilttien ihmisten vitsaus. Minkäs sitä luonnolleen voi? Tervehtymisen myötä kiltteyden kaveriksi on löytynyt rohkeus, joka on tuonut mukanaan uutta ja jännittävää.

Voipuneena on täkeää olla itselleen lempeä ja viis veisata mitä ulkomaailma siitä ajattelee. He eivät tiedä mitä käyt läpi.

Jos kaipaat vertaiskaveria laita sähköpostia lapirouette (at)gmail.com.

Ja kaikesta huolimatta hyvää mieltä vain!

Zelda kirjoitti...

Rohkeutta ja jaksuja, toivon kaiken kääntyvän parhain päin.

Neuletakki on herkullisen ihana.

Heli: kirjoitti...

Ihana takki ja mikä väri <3

Tsemppiä ihanalle Jatalle! :) *hali*

Tiina kirjoitti...

Tsemppiä ja jaksamista elämääsi! Takki väreineen näyttää piristävältä.

Anonyymi kirjoitti...

Ihanan värinen neule, sopii ainakin sulle tosi hyvin.

Voimia ja jaksamista sulle, koitat saada itsesi taas kuntoon. Ja mä koitan pärjätä ilman kauniita kuvia ym. kun sulla on vähän pidemmät nuo blokkaus välit!!! =)

taskuissa hiekkaa kirjoitti...

hep hep Jatta,

tässä eräänä päivänä kaupan kassalla jäin ihastelemaan kaunista ja hienoa neulehuivia ja tumppuja. Sitten yhtäkkiä hokasin että nämä minä olen nähnyt jossain! Se on huikea tunne kun on seurannut jonkun tarinoita ja upeita, hienoja luomuksia blogissa ja nyt se sitten seisoo livenä edessä!

Nyt kun tulin taas tsekkaamaan blogiasi, viimeinen postauksesi nosti karvat pystyyn. Saman kokeneena ja kilpparisyövästä toistaiseksi selvinneenä tiedän tarkalleen mitä käyt läpi juuri nyt.

Meitä yhdistää kaksi asiaa, kyhmy ja sama kaupunki. Jos vaan mitenkään voin olla vertaistukenasi, vinkkaa ihmeessä!

Tsemppiä tulevaan, häntä pystyyn!!

-jii

Anonyymi kirjoitti...

Jatta ! Asenne ratkaisee ja sinulla sitä riittää.Itseltäni on poistettu kilpparit reilu puolitoista vuotta sitten ja voin kertoa, että monen huonon olon ym. vaivan syy selvisi.Kunhan diagnoosisi sekä hoitosi varmistuu suunta on varmastikkin ylös- ja eteenpäin.Jatka siis soheltamista...ihanat käsityösi tuovat piristystä ainakin minun arkeeni♥

Mju kirjoitti...

Oikein paljon jaksamista. Teet todella mahtavia käsitöitä!

beadlizard kirjoitti...

Best of luck fighting the cancer. Don't be ashamed of complaining! You need to get those icky thoughts out of your mind. I have a tumor in my eye (no fun) and my friend with the same thing complains with me and then we laugh because we've cleaned our brain-house. Radiation isn't so bad. Vitamin E oil and shea butter are really good for the healing skin. You'll get through it beautifully. I've knit SO MUCH in doctors' offices!

Thyroid is tricky. Mine is just a little off and when I started taking iodine I lost weight and got my sense of humor back. It will take a while for you to get the whole thing back in balance with the thyroid replacement medication, but you *will* feel like yourself again. Patience.

The quality of your knitting is amazing -- you make that sweater into art. Great photos, too!

Parolan asema kirjoitti...

Jos jotakin positiivista löytää niin onneksi löytyi syy asioille, niin ei tarvitse olla epätietoisuudessa. Jaksamisia! Ja olen samaa mieltä, malli, eli sinä ja kokonaisuus, olette todella kauniita! :) p.s. näin samasta koulusta pullahtaneena, sieltä muo-puolelta, niin on kyllä inspiroivaa aikaa, mahtavaa kun nautit ;)

Anonyymi kirjoitti...

Hei, mitä Sinulle kuuluu, oletko saanut vastaksen koepalasta? Minua murehduttaa. Terv. mumma Etelä-Pohjanmaalta

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos blogistasi -kovasti on ilahduttanut! Toivon sinulle pikaista paranemista ja joulurauhaa!

Henna kirjoitti...

Joulurauhaa Sinulle ja parempaa vointia, nauti rauhasta, läheisten rakkaudesta:) Enkeleitä kulkee vierelläsi.

Anonyymi kirjoitti...

En ole kuukausiin käynyt blogissa ja olin jo unohtanut nimenkin. Ensi joulun :) lahjoja miettiessäni muistin taitavan nuoren naisen, joka neuloi isoäidilleen ihanan huivin. Hakusanojen avulla löysin blogisi lopulta. Olet valtavan taitava ja nautin katsoessani käsiesi jälkiä. Rankkaa Sinulla on, joten jaksamista. Äitipuoleni juuri totesi minulle, että aina silloin tällöin elämässä tulee eteen vaikeuksia, mutta niistä sitten vain selvitään.

Katja(Katharinas Systuga) kirjoitti...

Hei Jatta!
Sä olet meidän ehdoton suosikki(tyttäreni 10v. ja minun), kukaan muu ei kudo noin ihania juttuja kuin sinä. Toivottavsti kaikki on jo kääntynyt parhain päin. Olkoon vuosi 2010 edellistä parempi eli oikein mukavaa alkavaa uutta vuotta.

Satu H kirjoitti...

voi, jatta.. jaksuja! toivottavasti kaikki menee parhain päin. *halaa* ps. kaunis neule. :)

monotema kirjoitti...

Happy New Year :-)

Heini L kirjoitti...

Voimia, haleja ja tsemppiä <3

Ihanan keltainen neule, upea!

Hyvää, toiveikasta uutta vuotta 2010!

Jenni kirjoitti...

Jatta; sinä olet silti, kaikesta lääkehöykytyksestä huolimatta ihan superkaunis. Ei varmasti ole herkkua kun olet tuollainen todellinen tahtoihminen niin yrittää hieman ottaa kevyemmin mutta eiköhän se ole ihan oikeutettua. Aina ei tarvitse seistä jos ei kertakaikkaan jaksa. Mielummin niin että istuu vielä siinä vaiheessa kun pystyy ettei tartte sitten kaatuilla ;) Pieni kevennys tähän.

Aina käyn täällä kärkkymässä kaikkea kivaa ja nättiä ja taashan sitä löytyi
Isoja jaksuhaleja =)