Kaikki Hovikuvaajani Hoidokit

Minä en tainnut olla paikalla kun äidillisiä vaistoja jaettiin. Leikin pienenä vain nalleilla, ja nuket, jotka minulle erehdyksessä joku parka meni ostamaan, heitettiin milloin sateenvarjoon sidottuna katolta tai kokivat Hurjan Muodonmuutoksen Jatan kokeellisessa kauneushoitolassa. Lopputulos yleensä muistutti Picasson kubistisen kauden maalauksia tai Marilyn Mansonin musiikkivideorekvisiittaa, riippuen siitä oliko nukke kenties kauneusleikkauksen vaiko pelkän öljyvärimeikin tarpeessa. Oi noita aikoja, ihme ettei äippä kiikuttanut kallonkutistukseen :D

5.3 hovikuvaaja, paras ystäväni, sai pojan. Haluaisin olla mukana kamuni The Projektissa mahdollisimman paljon enkä vieraantua tämän suuren muutoksen myötä. Harmittavan usein lapsellisten ystävien kanssa yhteydenpito on muuttunut epäsäännölliseksi ja nyt aion tehdä työtä jotta niin ei taas kävisi. Harmi ettei tähän asiaan ole oppaita tarjolla ;)


On se sitten söpö! Hampaaton vanhan papan mutrusuu ja otsa koko ajan rypyssä. Hymyilee paljon, ihmekkös tuo kun jatkuvasti pierettää. Enempi tukkaa ku isällään, äitinsä leukakuoppa.


Pojalle oli ihan pakko-pakko tehdä jääkarhumyssy nyt lopputalveksi! Onneksi varastoissa oli vanhaa kunnon Novita Tangoa (sitä unelmanpehmeää) ja Bambinoa. Tää sitten nitkuteltiin omasta päästä samana iltana kun kuulin synnytyksen menneen hyvin. Asianmukaisesti vetistellen :) Voi NIISK!


Vilman (kiitos!!) avustuksella muutin riipukseksi kristallinallen, jonka olen saanut suunnilleen poijan kokoisena mummiltani. Käsikorun sain häneltä tänä jouluna. Pitihän nämäkin tähän mukaan ympätä ;)

HoviKissan, Santun mielestä jääkarhulakki oli ihan parhautta. Santtu on seurallisin kissaherra jonka olen koskaan tavannut ja siitä tulee varmasti HoviPojalle monen naurun aihe :)


HoviKoira Sissi taas osasi arvostaa enemmän uutta neuletakkiani, joka on niin perusmallinen, että siitä lisää Ravelryn puolella. Sissin tehtäväksi jääkin sitten kävelytukena oleminen ja kuolaus sekä ruuanmurujen imurointi.

Jospa ne minunkin äidilliset vaistoni alkaisivat tässä heräillä tämän projektin myötä! Yhtä pihalla tunnutaan olevan vieläkin, Hovikuvaaja ja minä, ei ole hössöttävintä sorttia meinaan hänkään. Jospa se siitä :)

Ihan pöllöä!

Niin menin minäkin liittymään tuohon surullisenkuuluisaan NaamaKirjaan, vaikkei mun pitänyt hankkia itselleni enää yhtään enempää aikasyöppöjä nettijuttuja. Senkin sopuli.

Kun on muuttanut niin usein kuin minä ympäri Suomenmaata, on sieltä löytynyt unohtunut tuttu jos toinenkin.. Sliipatulla, punaposkisella ensi-ihastuksella on nykyään hamppupaita ja rastat, ensimmäinen poikaystävä ei näytä muuttuneen viidessätoista vuodessa ulkonäöltään tahi sarkastisilta jutuiltaan, eikä se kadehtimani pisamanenäinen rinnakkaisluokan tyttö ole vieläkään yhtään sen vähemmän suloinen kuin ensimmäisellä luokalla.
Olen muistojen aikakoneessa, hihittelen ja haukon henkeäni vuoron perään. Mietin kenelle kaukaiselle ystävälle, kaverille tai tutulle on soveliasta lähettää kaverikutsuja, ja hieron harmaita aivosolujani saadessani kutsun ihmiseltä joka on vajonnut jonnekkin aivopoimujen uumeniin.
Voinko loukkaantua mikäli kaveripyytöni hylätään, ja vastavuoroisesti, miten hylätä kohteliaasti kaveripyyntö ihmiseltä jota en muista ja ilmeisesti siis tunne? Hmm..

Ymmärrätte varmaan miksi päivitys on vähän viipynyt, näiden tärkeiden syvällisten pohdintojen vuoksi siis. Ha ha ha.
Oikeasti tarvitsisin vähän piiskaa. Päivitykset laahaavat jäljessä, töitä on valmiina pinoksi asti, ja mulla on jopa KUVAT lähes kaikista koneella valmiina. Joululta asti. Olen saamaton :P

Silti haluan seuraavaksi postata uusimman tulokkaan koska se onnistui niiiiin hyvin. Jookoskookos?!


malli: Owls by Kate Davies
lanka: SandnesGarn Sisu 2-kertaisena, yht. 900g
puikot: 3,5 ja 4,0
muuta: Ravelryssa täällä

Tämän kanssa sain laskea, kääntää ja vääntää kaiken uusiksi, kiroilla, purkaa ja mököttää. Mutta kyllä se sisukkuus palkitaan aina vaan!


Kuten näkyy, neulepuserosta tuli jälleen näpeissäni neuletakki sekä kaarroke muuttui istutettaviksi hihoiksi. Pöllöt saivat suipommat korvat (sarvet?!?) sekä ilmettä huovasta, napeista sekä muliinilangasta.

Modauksia ohjeeseen on miljoona ja kaikki tajunnanvirralla toteutettu, mikäli haluatte ihan välttämättä kuulla hengästyttäviä muistiinpanoja tarkemmin, niin suosittelen pistäytymistä Ravelryn puolella. On meinaan kuivaa tekstiä :D


Koko neule on neulottu yhtenä kappaleena ilman saumoja, siitä olen aikas ylpeä! Vaikka onnistunut lopputulos vaatikin neljä purkua pöllökuvioon asti ja päätään raapivan miehen ihmettelyt päälle, niin opinpahan senkin jipon oikein perusteellisen perusteellisesti. Huh!


Heti kun näin neuleesta ensimmäiset toteutukset netissä, alkoi päässä soimaan Twin Peaksin tunnusmusiikki ja koko projekti muotoutui päässä valmiiksi. Pöllöille piti saada naamat ja omat ilmeet, vinksahtanutta porukkaa tanssimaan tissien päälle ja pari kuollutta yksilöä kainaloihin.


Tämä neule on omistettu David Lynchin pöllöille, tanssivalle kääpiölle, huonoryhtiselle jättiläiselle, paksuille punaisille samettiverhoille, Pölkkynaiselle ja piirakkaa popsivalle etsivälle. Sekä tietty Bobille.