se paras aika vuodesta

Muutama päivä sitten heräsin päiväuniltani kamalaan mörinään joka kuului sisäpihaltamme. Vilkaisu ulos kertoi että lakaisukoneet olivat heränneet talviuniltaan :) Kuljin loppupäivän vinksahtanut virne naamallani ja ajattelin että kyllä voi ihminen olla pöljä kun ilahtuu niin paljon noin typerästä asiasta. Puhdas kuiva asfaltti, polkupyörä ja pikkukengät, oi onnea!!

Kevät tuli aika haipakkaa, hirveä määrä lunta hävisi reilussa viikossa että hups vaan! Ulkona on lämmin ja lempeä tuuli lupaa vihreyttä. Puuhakkaasti olen pessyt surimman osan talvivaatteista kesäteloille ja nyt mietin sormi suussa että mitä sitä sitten pukisikaan päällensä kun ei tarvitse enää palella huulet sinisenä. Himoitsen tunikoita. Neulemekkoja. Leninkejä.

malli: Weeruska, oma malli
lanka: 7-veikka, yht. 585 g
puikot: 3,5 ja 4,0
muuta: Ravelryssa täällä

Paksuhko neulemekko valmistui hetkellisen vision&vimman johdosta pikavauhtia, paksuja lankoja on niin kiitollista neuloa! Onnistuin mielestäni tosi hyvin, tosin jos jaksaisin niin purkaisin ja aloittaisin kirjoneuleen himppasen alempaa enkä sitten kun tissikin on jo alkanut. Mutta njää, melkööt.

Mietin tuossa kuinka hirvittävän paljon kaapistani löytyy ruskean sävyisiä vaatteita. Kyllästynköhän niihin koskaan? Luokkakaverini inhoaa ruskeaa mutta on sanonut ettei ällöä sitä minun päälläni lähes ollenkaan. Jos ruskea vaan on mun värini? Vaatekaupoissakin käsi hamuaa aina maanläheisiä sävyjä. Ei kai tästä ole pakko parantua :D

No kohta ei tarvitse hamuta vaatekaupoilla enää yhtään mitään jos pikkuhiljaa ei ala kuulumaan kesätyöpaikkaa.. Jos jotain stressiä pitää elämästään löytää niin aina se on se raha! Tuntuu olevan kiven alla työpaikat nykypäivänä, kun viimeksi olin koulussa niin koskaan ei ollut vaikeuksia asian suhteen. Pitäkää peukkuja!