18. syyskuuta 2010

vanhan koiran uudet temput

Voivatkohan aivot ylikuumentua? Olen viime viikon aikana opetellut/opettelemassa niin montaa uutta eri asiaa, että suorastaan tunnen aivokuoren rutisevan järkytyksestä. Kai se kroppa yritti pistää vastaan ja sain oikein kunnon flunssan, jonka kourista alan vasta nyt nousemaan kunnon kuumepäivien jälkeen. Pöh, typerä elimistö ei ymmärrä hyvän päälle!

White ones

Merkittävin aivosolujani kutkuttava asia tällä hetkellä on kamera, kaunis ihana kamera, jonka vuosien himoamisen jälkeen vihdoin pystyin ostamaan :) Käyttäähän sitä en vielä osaa, välillä tuntuu opinko edes, mutta toivonkipinän antaa perusopintojeni valokuvauskurssi joka alkaa tietääkseni vuodenvaihteessa. Ehkäpä sitten saatte nähdä hieman parempia kuvia vaasista, jota piristin äitini virkkaamilla pitsiliinoilla! Vaasi nimittäin on ihana vaikken saanutkaan sen pintaa vangittua vanhalla pokkarillani.


Neulomisrintamallakaan en ole päässyt helpolla! Yritin neuloa perusbaskeria omalla pitsikuviollani pää täynnä räkää, ja purkuparkufestiksihän se lipsahti.. Päätin rauhoittaa tilanteen aloittamalla jonkun to-do-jonossa olevista neuletakeista, ja onnistuin valitsemaan ohjeen, joka on varmasti näistä kaikista se haastavin :D Neuleessa on kavennuksia ja lisäyksiä joista en ole koskaan aiemmin kuullutkaan, ja ensimmäiset kierrokset olivan melkoista nyhertämistä. Nyt onneksi sujuu jo huomattavasti jouhevammin, ja olen varma että takista tulee lumoava :)


Koulu antaa oman lisänsä aivokuormaan (daah, luonnollisesti), tämä vuosi on melko teoriapainotteinen. Tunnustan huonouteni Rhino 3-D-mallinnuksessa ja yritän oppia pitämään vektorigrafiikasta odottaen kuitenkin samalla salaa, että koska päästään itse asiaan eli Photoshopin opiskeluun ;D Vaivun nirvanaan kulttuurihistorian luennoilla, ja kemiapainotteisella lasitekurssilla yritän epätoivoisesti palauttaa mieleeni oppeja, joita olen käyttänyt viimeksi kymmenen vuotta sitten. Olin edellisen kerran opiskellessani hyvä matematiikassa, kemiassa ja fysiikassa, mutta joinain päivinä sitä ei ihan heti uskoisi. Kyllä se tieto vaan päästä häviää jos sitä ei käytä!

Uuden oppiminen on hauskaa. Kun sitä voisikin oppia joka päivä jotain uutta ilman tunnetta, että jotain valuu toisesta päästä sitä mukaa ulos :D Mikään ei ole mielestäni hienompaa kuin ihminen, joka kehittää itseään vielä eläkkeelläkin, voi kun itse pystyisi samaan!

kuvat pesuainemainoksista, uusi headeri sitä surullisenkuuluisaa vektorigrafiikkaa

12. syyskuuta 2010

suloinen sunnuntai

Jossain vaiheessa viime kesää sattui sellainen ihmetys, että löysin sisältäni uinuvan ompelijattaren. Ommelluthan olen koko ikäni, mutta touhu on ollut aina enemmän tai vähemmän ryppyotsaista, stressaavaa ja osittain jopa vastenmielistä. Oi sitä pilalle leikatun kankaan määrää, niitä keskenjääneitä tekeleraasuja, noita primitiivisiä kiukkukohtauksia sovitushetkinä! Olenkin ollut melko ihmeissäni, kun ompelu on rullannut viime aikoina kuin unelma ja koittanut repiä ilon irti ompelemalla kesän aikana mahdollisimman paljon.

Dress

Tämä mekko on ollut himotuimmat-listallani jo keväästä, ja löysin siihen vihdoin täydellisen kankaan Eurokankaan alelaarista pilkkahinnalla. Kangas on täyttä viskoosia, superlaskeutuvaa (ja -purkautuvaa), jonka ompelu ei ollut sitä kaikkein miellyttävintä touhua. Ja silti onnistuin! Voi riemu!

Kaavan olen muokannut niin monesta hyväksihavaitsemastani mekosta, että se on oikeastaan omani. Tällä kertaa siirsin vetoketjun selästä kylkeen ja lisäsin helmaan volyymia reippaasti viime versiosta poiketen.

Dress

Alushame on muokattu kirpparilta löytämästäni morsiuspuvun tyllihameesta, löytö jonka jälkeen pompin iloisesti päivätolkulla :D Lyhensin tyllihametta puolella ja kiinnitin sen lyhyeen alushameeseen, jotta sain sen pituuteen jolla on minulle eniten käyttöä.

Dress

Nyt kun saisi ompeluunsa vielä lisää nopeutta. Että voi ihminen olla hidas :D Mä en sitten ollenkaan ymärrä, miten Muodin huipulle- suunnittelijat vaan voivat ommella iltapuvun kahdessa päivässä, kun itse ompelen perusmekkoa valehtelematta kaksi viikkoa o_O

Noh, toisaalta sen pitääkin mennä niin, että ensin tulee taito ja varmuus, sitten vasta se nopeus. Voi kärsivällisyys, miun akilleen kantapääni, taas meitä koitellaan!

4. syyskuuta 2010

kinuskikissa

Muoks. Emmäpä me ensi vuonna olekkaan vastuussa Habitaresta, pahoittelut vikailmoituksesta!

Paluu koulun penkille oli suloinen :) Perjantaina pääsimme Habitareen katsomaan messutarjontaa sekä koulumme omaa osastoa, jonka rakentaminen on ensi vuonna meidän vastuullamme. Hui.

Kaiken kaikkiaan haastava vuosi edessä. Toivottavasti kaikki sujuu samettisesti. Meinaa silti jännittää. Aika paljonkin :) Kun ei se elämä yleensä ole pelkkää silkkiä.

Cherry & Lilja

malli:
Cherry by Anna Bell (Ravelry)
lanka: Dropsin Cotton Viscose, ~400 g
puikot: 2,5 ja 3,0 mm
muuta: Ravelryssa täällä

Tämä oli oikeastaan ainoa kesäneuleeni tänä vuonna. Malli on roikkunut tekolistalla jo iäisyyden, nyt vasta sain sen puikoille. Ja ihanasta langasta vielä! Harmittaa vaan, etten hankkinut lankaa tarpeeksi pitkähihaista versiota varten. Lyhythihainen neule kun sopii pelkästään kesäkäyttöön, ainakin tällaiselle vilukissalle.

Cherry & Lilja

Langan kiilto on omaa luokkaansa. Mutta niin on sen neulomisen hankaluuskin.. kieli keskellä suuta ja sillee ;) Vähintäänkin kuitenkin vaivan arvoista. Kinuskinen väri on niin mun juttu!

Lilja

malli:
Lilja by minä, Ravelryssa
lanka: Dropsin Cotton Viscose, jämäkerä
puikot: 2,0
koukku: 2,5
muuta: helmiä

Minun viikonloppuni jatkuu laatuaikailulla äipän synttäreitä juhliessa :) Vähintäänkin yhtä kivaa viikonlopun jatkoa kaikille!!