uusi lukukausi

Tänään oli ensimmäinen ihan oikea koulupäivä. Paljon uusia opittavia asioita, monta tehtävää täytettäväksi, haasteita. Jännittää, ei malttaisi odottaa ja kuitenkin on samalla aivan kauhuissaan. Sitä se on, minun syksyni ♥

Mietin usein että on sitä melko kaukana siitä, mitä elämä oli vielä alle kolme vuotta sitten. Ja kuinka hyvin asiat nyt on. Taputan itseäni päähän kiitokseksi siitä, että uskalsin hypätä tutusta ja turvallisesta elämästä ihan vieraaseen ja tuntemattomaan.

Ei tässä kyllä mistään olisi mitään tullut ilman kotijoukkojen ja lähimmäisten tukea. Muutos kun oli niin suuri ja terveyskin tuntui pettävän, että alussa mietin ihan tosissani mitä kamalaa olen oikein mennyt tekemään. Kun sain kroppani kuntoon, seurasi pää perässä, ja kaikki vaan kliseisesti loksahti paikoilleen.

Halusin kirjoittaa tämän postauksen rohkaisuksi kaikille, jotka ovat joskus miettineen "pitäisikö". Vaikka oma matka on vasta alussa eikä päämäärästä haisuakaan, niin päivääkään en vaihtaisi. Kauhulla ajattelen jos en olisi lähtenytkään, juoksisin vielä sitä samaa itselleni päämäärätöntä ympyrää. Joskus kannattaa uskaltaa ja luottaa siihen, että elämä kantaa.

Kirjoitin tämän myös kiitokseksi kaikille ihanille jotka ovat tukeneet matkan varrella; pysykää siinä missä olettekin, muuta en tarvitse! Ja äipälle, tietysti, joka aina jaksaa huolehtia :) Sekä minun maailman ihanimmalle miehelle, jota ilman tässä missään ei olisi mitään järkeä.