16. syyskuuta 2011

New York cardigan

Perjantai! Mikä ihana tilaisuus nostaa jalat pöydälle, läppäri syliin ja blogata!

New York Cardigan

malli: New York Cardigan by Erin Harper
lanka: Novita Nalle, vajaa 600g
puikot: 2,0 mm ja 2,5 mm
muuta: Ravelryssa täällä

Siinä se on: pääasiallinen kesäneulomukseni! En saanut tänä vuonna ainuttakaan puuvillaneuletta puikoille :o Lankaa oli varastoissa, ideoitakin, mutta niin vain jäivät aloittamatta.

New York Cardigan

Tämän takin malli on ihana. Tein kuitenkin typeriä ratkaisuja muokatessani ohjetta ohuemmalle langalle, siksi puikoilla on jo toinen, paranneltu versio samasta ohjeesta. Tämmöisiä takkeja ei vaan koskaan ole liikaa, ainakin minun vaatekaapissani on niille ainainen tilaus :)

New York Cardigan

Neule tehdään ylhäältä alaspäin, eikä hihojen erottamisen jälkeen helmaosioon tehdä enää minkäänlaisia lisäyksiä. Sen aion seuraavaan versioon muuttaa, kylmällä ilmalla on mukavaa kääriytyä tiukemmin neuleisiin. Toistan saman vanhan virren: mulla on aina kylmä!

New York Cardigan

Muista muutoksista löytyy parempaa ja yksityiskohtaisempaa infoa Ravelrysta.

New York Cardigan

Ihanaa viikonloppua kaikille, muistakaas tekin nostaa jalat jossain välissä pöydälle :)

2. syyskuuta 2011

uusi lukukausi

Tänään oli ensimmäinen ihan oikea koulupäivä. Paljon uusia opittavia asioita, monta tehtävää täytettäväksi, haasteita. Jännittää, ei malttaisi odottaa ja kuitenkin on samalla aivan kauhuissaan. Sitä se on, minun syksyni ♥

Me and all the new stuff!

Mietin usein että on sitä melko kaukana siitä, mitä elämä oli vielä alle kolme vuotta sitten. Ja kuinka hyvin asiat nyt on. Taputan itseäni päähän kiitokseksi siitä, että uskalsin hypätä tutusta ja turvallisesta elämästä ihan vieraaseen ja tuntemattomaan.

Me & Papu

Ei tässä kyllä mistään olisi mitään tullut ilman kotijoukkojen ja lähimmäisten tukea. Muutos kun oli niin suuri ja terveyskin tuntui pettävän, että alussa mietin ihan tosissani mitä kamalaa olen oikein mennyt tekemään. Kun sain kroppani kuntoon, seurasi pää perässä, ja kaikki vaan kliseisesti loksahti paikoilleen.

Me & Papu

Halusin kirjoittaa tämän postauksen rohkaisuksi kaikille, jotka ovat joskus miettineen "pitäisikö". Vaikka oma matka on vasta alussa eikä päämäärästä haisuakaan, niin päivääkään en vaihtaisi. Kauhulla ajattelen jos en olisi lähtenytkään, juoksisin vielä sitä samaa itselleni päämäärätöntä ympyrää. Joskus kannattaa uskaltaa ja luottaa siihen, että elämä kantaa.

Kirjoitin tämän myös kiitokseksi kaikille ihanille jotka ovat tukeneet matkan varrella; pysykää siinä missä olettekin, muuta en tarvitse! Ja äipälle, tietysti, joka aina jaksaa huolehtia :) Sekä minun maailman ihanimmalle miehelle, jota ilman tässä missään ei olisi mitään järkeä.