23. marraskuuta 2014

mutta hei!

Eipä se selittelemällä parane: poissa on oltu ja pitkän aikaa. Ja se syy on minulle sekä varmaan aika monelle blogin seuraajalle arvattavissa, Jatan terveys on taas tehnyt tepposet. Inhottaa, että olen ollut näin kauan poissa ja jättänyt teidät arvuuttelemaan onko täällä ero, vauva vai kuolemansairaus syynä blogin hiljaisuuteen. Hävettää. Anteeksi että tällä lailla hävisin! Olen aikonut ja meinannut kirjoittaa hirveän monesti, mutta kynnys on kasvanut ihan mammuttimaiseksi sitä mukaa kun päivät nitkuttelevat eteenpäin. Mutta aina minä tulen takaisin tänne blogiin lopulta, tämä harrastus kun on mun suurin intohimoni maailmassa.

Mitään kuolemanvakavaa hätää täällä ei ole, mutta ei tässä ihan kunnossa olla kyllä. Odotetaan taas seuraavaa erikoislääkärin vastaanottoaikaa. Välillä olen tehnyt paljonkin käsitöitä tässä välissä, joskus on ollut pidempiä taukoja. Olon mukaan. Mutta että kerrottavaa ja näytettävää olisi, nyt kun saataisiin vielä ne tänne teille saakka!

Nämä kuvat on ihan pikkuisesta mutta kivasta jämälankaprojektista, ja ne otettiin jo kesäkuussa. Halusin nämäkin julkaista vaikka aikaa on mennytkin jo niin paljon.. Ette sitten vallan säikähdä kun näette tuoreempia kuvia. Sairaus on nimittäin vienyt kiloja aika lailla, ja kuvissa ollaan vasta alkutaipaleella tähän nykyiseen painooni, johon laihtuminen (onneksi) pysähtyi.




Tämän korun valmistin kesää kuumeisesti odottaessani. Erittäin helppo toteuttaa omista jämälangoista ja pikku pyörylöiden virkkaaminen eri kokoisilla koukuilla erilaisista langoista oli hauskaa! Tämän luomuksen kasasin vaaleanpunertavan sävyisistä langoista, niitä kun tuntuu olevan joka paikka täynnä ;) Haluttaisi kokeilla samantapaisella systeemillä oikein tosi massiivista viritelmää koristeeksi tulevaisuudessa.
Tässä pääsi samalla vähän korupihtien kanssa leikkimään, ihanaa puuhaa pitkästä aikaa ♥ Palleroiset kovetin nurjalta puolelta laimennetulla erikeeperillä, tulee kivaa napakkuutta muuten pehmeään materiaaliin.




Sellaista minulle kuuluu. Paljon, muttei sitten kuitenkaan oikein mitään. Teitä on ollut kova ikävä ja toivoisinkin pääseväni taas omaan luontaisen verkkaiseen, mutta varmaan bloggausrytmiini :)

Isot halaukset kaikille, pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta!