13. kesäkuuta 2016

rustiikki

Tähän alkuun haluan kiittää kaikkia ihania kommentoijia edellisestä postauksesta. Ootte ihan parhaita, niiskis :') Tuli niin tervetullut olo ja hykerryttävän lämmin mieli jokaisen kommentin lukemisesta. Monta monta hymyä saitte aikaiseksi sellaisina päivinä, kun ei oikein muuten hymyilyttänyt. Kiitos siitä murut ♥ 



Sain muutama päivä sitten valmiiksi neuleen, jota olin pyöritellyt päässäni useamman kuukauden ja lopulta neulonut kuutisen viikkoa intensiivisesti. Se oli pitkästä aikaa sellainen projekti, ettei meinannut malttaa lopettaa neulomista ollenkaan, vaan odotti vain malttamattomasti sen valmistumista. Lanka oli ihanan kuohkeaa ja pehmeää mutta halkeili ihan hemmetisti. Lisäksi neuloin tapani mukaan pienillä puikoilla, niin ihmekös tuo kun homma ei tuntunut edistyvän :P



Valmiiksi se silti tuli epäuskosta huolimatta. Ja se on niiiin ihku :D Yhden suunnitteluvirheen tein jota kiroan nyt, ja aion korjata sen seuraavassa takissa. Joo-o, seuraavassa takissa tosiaan, puikoilla on jo roosa versio samasta neuleesta. Oon mie vähän pimee kai ;)



Niin se virhe. Halusin alunperin pitää takkia lähinnä auki, ja laskin sitä silmällä pitäen etukappaleet 5cm kapeammiksi selkäosaa. Tyhmä tyhmä tyhmä! Vaikka idea toimi paperilla hyvin, en kuitenkaan tajunnut kaavoittaessa että ilman rintamuotoiluja napittaminen ryntäiden kohdalta olisi sitten ihan silkka mahdottomuus ilman irvistävää nappilistaa. Aargh!



Kaikesta huolimatta tätä takkia tulee varmasti pidettyä paljon, mutta enimmäkseen tosiaan auki. Niinhän sen piti alunperin mennäkin että mikäs hätä tässä toisaalta ;)


malli: oma, työnimi rustiikki
lanka: Svarta Fåret Stina 8/8, väri 205, 950g
puikot: 2,5mm, 2,25mm ja 2,0mm
muuta: napit Sinellistä, Ravelryssa täällä

Houkuttaisi kirjoittaa tästä ohje. Mutta kuka hullu neuloo näin painavaa takkia itseni lisäksi? Olen vähän tärähtänyt tiheyksieni kanssa.. tosin villasta toteutettuna painon saisi varmaan puoleen, käyttämäni lanka oli aikamoista jytkyä. Mutta ihanan pehmeää!
Pitääpä miettiä. Onhan tämä nyt aika namu vaikka itse sanonkin :D


Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille! Nautiskelkaa kesästä ja kärpäsistä ja ihan kaikesta ♥ ♥ 

29. toukokuuta 2016

täällä taas

Tätä blogipostausta on puuhattu monta kuukautta. Kirjoitettu, pyyhitty pois ja muotoiltu lauseet uudestaan. Ei sitä uskoisi kuinka vaikeaa on palata linjoille ja purkaa tekstiksi mihin reilu vuosi taas humpsahti. Kun ei löydä sanoja vaikka kuinka yrittää.

Taukoilun aikana myös rima on noussut kovin korkealle. Tuntuu että nykyisin blogit on todella ammattimaisesti toteutettu ja kaikki tämmöiset vähän tavismaisemmat blogit on lopettaneet tai muuten vaan hävinneet jonnekin. Voihan se olla etten vaan löydä uusia blogeja niiden lopettaneiden tilalle, loppui se Blogilistakin enkä oikein osaa etsiä muutakaan kautta. Äippä pörrää nykyään Facebookissa kaikenmaailman käsityöryhmissä, että sinnekkö kaikki on muuttaneet? Minä jotenkin vierastan sitä Faceakin.

Olen miettinyt pitkään ja hartaasti jatkanko bloggaamista vai en. Minulta kun puuttuu joku ominaisuus joka nykyisessä sosiaalisessa mediassa on ehdottoman tarpeellinen, halu jakaa omaa arkeani joko sellaisenaan tai kermakuorrutteella. Moni visuaalisesti upea bloggaaja kun tuntuu ensinäkemältä kertovan elämästään kovin vaalenapunaisten lasien läpi kuvaten.. En minä halua! En osaa enkä halua oppia. Satunnaisesti tykkään kyllä seurata muiden blogeja ja ihailen taitoa ja paneutumista, mitä sellaisen blogin pitäminen vaatii. Vastakohtainen lähestyminen bloggaamiseen eli likapyykkivuorien kuvaaminen ja harmaista päivistä huokailu on vielä vähemmän omalla mukavuusalueella. Joten jää kysymys: olisiko tällaiselle vähän hitaanpuoleisemmin päivittyvälle kädentaitoblogille kysyntää? Toivottavasti, koska haluan ihan todella edelleen jatkaa.



Puikot on sauhunneet koko poissaolon ajan tasaiseen tahtiin. Lankavarasto on myös kasvanut lähes naurettaviin mittoihin.. Suunnitelmia kun olis enempi kun sormet ehtii, tuttu ongelma varsin monelle ;)


Haluan vähän valottaa tätä poissaoloani ihan vaan sen vuoksi että minusta on inhottavaa vihjailla epäsuorasti etten ole kunnossa, vaan mielummin kerron suoraan miten asiat ovat.
Lonkkani synnynnäisen epämuodostuman aiheuttama kipuilu aloitti muuta elämää hankaloittavan kierteen talvella 2014, ja leikkausten jälkeen olen edelleen ontuva ja kipuinen. Vasta toista puolta on operoitu huonohkolla menestyksellä, ja toisen puolen fiksaus on vielä edessä. Kuntoon sen pitäisi tulla, mutta asia vaatii vielä töitä ja jaksamista. Uutta leikkausta odotellessa siis!



malli: Pula by Silke Ufer
lanka: Isager Strik Alpaca 2, kaksi kerää (!!)
puikot: 2,5 mm
muuta: virkatut kukat yhdistettynä ketjulla kiinnitysmekanismiksi, projekti Ravelryssa täällä




Toinen iso mielialaani vaikuttanut mullistus tapahtui kun perheemme pieneni yhdellä jäsenellä. Rakas Papu väsyi taistelemaan syöpää vastaan puolisen vuotta sitten . Menetyksen tuska oli jotain aivan uskomatonta, vieläkin tuntuu että joku iskee ilmat pihalle aika ajoin. Onnena onnettomuudessa sairaslomani antoi ainutlaatuisen mahdollisuuden viettää viimeiset kuukaudet hoitaen pientä potilasta, niistä muistoista olen äärettömän kiitollinen 


Tiesin, että tästä ensimmäisestä postauksesta tulee kerrassaan masentava, mutta kuulkaa minä pärjään ihan hyvin. Asiat voisivat olla niin paljon huonomminkin. Sairasteluni ei ole hengenvakavaa, minulla on rakkaat läheiset tukemassa ja tietysti perhe. Miksi siis masennella liikoja? Elämä on ihana ja kaunis asia!

Ihanaa olla takaisin täällä :) Iso halaus kaikille lukijoille!