Jatta Pauliina

syksystä jouluun

2011-12-11T09:59:00.008+02:00

Aamulla avatessani silmät ensimmäinen ajatukseni oli: jouluun on kaksi viikkoa aikaa. Apua! Mihin tämä syksy on oikein kadonnut? Kyllä se aika menee nopeasti kun on kivaa :) Tai kiire :P

Meillä Hämeenlinnassa joka katu on sohjon ja jään vallassa. Ei siis kovin jouluista, vielä ainakaan. Melkein mielummin olisin pitänyt sen syksyisen kuivan kelin, josta sai vielä nauttia silloin kun nämä kuvat otettiin.

malli: New York Cardigan by Erin Harper

lanka: Opal Solids, 507g

puikot: 2,0 mm ja 2,5 mm

muuta: Ravelryssa täällä

New York cardiganin kakkosversiosta tuli täysi ykkönen! Lisäsin silmukoita etukappaleelle vielä hihojen erottamisen jälkeen, ja nyt neule on erittäin jees ;)

Tämä on oikea lohtuneule. Siihen voi kietoutua, se on lämmin ja ihanan laskeutuva ♥ Niin ja lempiväriä tietty!

Takki on sen verran ohut, että olen pitänyt sen päällä yleensä vyötä kiinnitysmekanismina. On muuten elämäni ensimmäinen neule, jonka päällä vyö tuntuu luontevalta eikä olo tunnu paksulta ;D Kuvissa kuitenkin hieno solki jonka löysin kesällä Etsystä.

Tällä hetkellä puikoilla on pari hassua joululahjaneuletta. Haluttaisi tehdä ihan kamalasti kaikkea jouluisaa! Hemmetti vie kun tämä aika menee niin nopeasti näin vanhana, lapsena siihen aattoon oli öitä jäljellä tässä vaiheessa vielä ainakin miljardi. Oi niitä aikoja ;)

aina sama juttu

2011-10-30T00:09:00.007+03:00

Joka syksy sattuu kaksi samaa asiaa. Niiden tapahtumiseen voi luottaa yhtä varmasti kuin siihen, että talvi yllättää taas suomalaiset. Toinen niistä on se, että värjään hiukseni parkuvan punaisiksi. Ja toinen on pakottava tarve neuloa uusi lörömyssy ♥

malli: oma, Rusina ;)
lanka: Debbie Bliss Cashmerino DK, 95 g

puikot: 3,5 mm

muuta: pompula jämälankaa, ei mukana myssyn kokonaispainossa

Ravelryssa täällä

Järjestelin myssylaatikkoani syyskuussa ja huomasin, että moni kiva hattu oli jäänyt pitämättä kutittavan langan vuoksi. Lahjoitin kaikki kutittavat yksilöt eteenpäin, ja päätin pyhästi neuloa tulevat seuraajat pehmoisista langoista.

Debbie Blissin lanka on autuaallisen pehmeää. Harmaata on jo varastossa, värikartasta ei valitettavasti löytynyt muita "pakko saada"-sävyjä. Hakusessa olisi kriteerit täyttävä ruskeanpunainen, tumman toffeen värinen lanka, vähän samaa sävyä kuin tuossa pilkkumekossani. Vinkkejä?

Myssy on kuin minulle tehty (hirn), palmikot ja pompulat soljuvat sukkelasti puikoilla kun neuloo itselleen tavallista paksummalla langalla. Tykkään!

Muistakaahan siirtää kelloja lähintä kesää kohti :) Ja ihan parasta sunnuntaita kaikille!

viimeinen kuiskaus

2011-10-13T08:51:00.002+03:00

Hurjaa ja vähän kurjaakin kuinka kylmäksi ilma on ulkona äitynyt. Lämpimän aurinkoisia syyspäiviä olisi saanut olla enemmänkin, näin kylmäverinen kun joutuu kiskomaan vilpoisilla ilmoilla ihan liian paljon vaatetta niskaan. Minä haluan hamekelejä! Täytynee hommata viskiä taskumattiin ja heilua mannermaisessa hiprakassa päivät läpeensä :D

malli: Whisper Cardigan by Hannah Fettig

lanka: Coats Country, 380 g

puikot: 2,0 mm ja 2,5 mm

muuta: Ravelryssa täällä

Tämä neuletakki on kuin tehty syksyä varten värinsä puolesta. Tumma ruoste, oi mikset voi löytyä jokaisesta lankavärikartasta?!

Jospa tämä olisi viimeinen neule jonka neulon tällä mallilla. Kolmas kun on. Mutta kun se nyt vaan on nautinto neuloa ohjeella jonka tietää toimivan, ei mene turhaa aikaa ihmeelliseen säätämiseen, purkamiseen ja sovitteluun.

Mekon ompelin toissakesänä ja se on vaan aina yhtä ihana ♥ Sitä osaa kummasti arvostaa kun on onnistunut keräämään arkistoon itselle muokattuja kaavoja, joilla surauttelee halutessaan varmasti istuvia vaatteita.

Voikin sitten vain ihmetellä miksei ompele useammin. Varmaan vuoteen en ole saanut konetta kunnolla edes esille, voi surku sentään.. ei kai sitä kaikkea voi aina ehtiä vaikka kuinka haluaisi.

Vaan oliskohan pitänyt sittenkin ommella himppasen pidempi helma kinttuja lämmittämään.. ;)

makeaa

2011-10-03T16:23:00.007+03:00

Satuinpa kerrankin oikeaan aikaan tv:n ääreen, kun Yle Teema näytti eilen kerrassaan hykerryttävän ihastuttavia karamelliaiheisia mainoselokuvia. Niin hellyyttävän nostalgista ja vielä makoisassa paketissa ♥

Käykää ihmeessä katsastamassa ainakin Fazerila sekä Hellas, herkkuja puoli vuosisataa jos ehditte, ovat Areenalla katsottavissa vielä reilun kolme viikkoa! Jäätelöä joka päivä oli myös niin herttaisen hassu, ja ja.. noh, katsokaa ihmeessä kaikki! oikeastaan ainoa josta en niin välittänyt oli Suurta suklaanautintoa.

Sokerista tehtyjen herkkujen katselun päätteeksi tein lisää leivosmaisia rintarosseja kauppaan. Ruskean eri sävyjen jälkeen tekee mieli leikkiä väreillä oikein kunnolla!

Aivan kuin karkin syömisen kanssa, on hankalaa lopettaa ennekuin on ihan ähkyssä ja vähän jopa paha olo :D

Näiden kanssa on lähtenyt hieman lapasesta, maailma on pullollansa erilaisia väriyhdistelmiä, ja huopaisten rintarossien kanssa ei ainakaan vielä ole nälkä lähtenyt syödessä! Sommittelen värejä ja suunnittelen jo seuraavaa yksilöä edellisen ollessa kesken.

Herkututtaako? Onneksi on jäätelöä pakastimessa, eihän siitä eilisestä ilman nameja selvitty ;)

Ihanaa ja inspiroivaa viikkoa kaikille!

New York cardigan

2011-09-16T17:12:00.004+03:00

Perjantai! Mikä ihana tilaisuus nostaa jalat pöydälle, läppäri syliin ja blogata!

malli: New York Cardigan by Erin Harper
lanka: Novita Nalle, vajaa 600g
puikot: 2,0 mm ja 2,5 mm
muuta: Ravelryssa täällä

Siinä se on: pääasiallinen kesäneulomukseni! En saanut tänä vuonna ainuttakaan puuvillaneuletta puikoille :o Lankaa oli varastoissa, ideoitakin, mutta niin vain jäivät aloittamatta.

Tämän takin malli on ihana. Tein kuitenkin typeriä ratkaisuja muokatessani ohjetta ohuemmalle langalle, siksi puikoilla on jo toinen, paranneltu versio samasta ohjeesta. Tämmöisiä takkeja ei vaan koskaan ole liikaa, ainakin minun vaatekaapissani on niille ainainen tilaus :)

Neule tehdään ylhäältä alaspäin, eikä hihojen erottamisen jälkeen helmaosioon tehdä enää minkäänlaisia lisäyksiä. Sen aion seuraavaan versioon muuttaa, kylmällä ilmalla on mukavaa kääriytyä tiukemmin neuleisiin. Toistan saman vanhan virren: mulla on aina kylmä!

Muista muutoksista löytyy parempaa ja yksityiskohtaisempaa infoa Ravelrysta.

Ihanaa viikonloppua kaikille, muistakaas tekin nostaa jalat jossain välissä pöydälle :)

uusi lukukausi

2011-09-02T20:58:00.003+03:00

Tänään oli ensimmäinen ihan oikea koulupäivä. Paljon uusia opittavia asioita, monta tehtävää täytettäväksi, haasteita. Jännittää, ei malttaisi odottaa ja kuitenkin on samalla aivan kauhuissaan. Sitä se on, minun syksyni ♥

Mietin usein että on sitä melko kaukana siitä, mitä elämä oli vielä alle kolme vuotta sitten. Ja kuinka hyvin asiat nyt on. Taputan itseäni päähän kiitokseksi siitä, että uskalsin hypätä tutusta ja turvallisesta elämästä ihan vieraaseen ja tuntemattomaan.

Ei tässä kyllä mistään olisi mitään tullut ilman kotijoukkojen ja lähimmäisten tukea. Muutos kun oli niin suuri ja terveyskin tuntui pettävän, että alussa mietin ihan tosissani mitä kamalaa olen oikein mennyt tekemään. Kun sain kroppani kuntoon, seurasi pää perässä, ja kaikki vaan kliseisesti loksahti paikoilleen.

Halusin kirjoittaa tämän postauksen rohkaisuksi kaikille, jotka ovat joskus miettineen "pitäisikö". Vaikka oma matka on vasta alussa eikä päämäärästä haisuakaan, niin päivääkään en vaihtaisi. Kauhulla ajattelen jos en olisi lähtenytkään, juoksisin vielä sitä samaa itselleni päämäärätöntä ympyrää. Joskus kannattaa uskaltaa ja luottaa siihen, että elämä kantaa.

Kirjoitin tämän myös kiitokseksi kaikille ihanille jotka ovat tukeneet matkan varrella; pysykää siinä missä olettekin, muuta en tarvitse! Ja äipälle, tietysti, joka aina jaksaa huolehtia :) Sekä minun maailman ihanimmalle miehelle, jota ilman tässä missään ei olisi mitään järkeä.

hulluna huopaan

2011-08-26T11:44:00.010+03:00

Tässä käsityöharrastuksessa on se hieno puoli, että sitä aina välillä huomaa olevansa ihan pähkinöinä johonkin uuteen juttuun. Minä päätin elvyttää vanhan rakkauteni, kirjonnan, ja yhdistää sitä tällä kertaa kankaan sijasta huopaan. Älyttömän koukuttavaa! Viuhdon neulan kanssa menemään ja kuljen kotona langanpätkiä tukan seassa.

Pitäydyin aluksi ruskean tutuissa ja turvallisissa sävyissä, ja kokeilin miten ja millä väriyhdistelmillä tulee hauskin lopputulos.

Mutta eihän siitä tullut loppua. Kun niitä on niin mahdottoman paljon! Aina kun saa yhden valmiiksi, on jo keksinyt sen seuraavan värityksen jota täytyy testata.

Nämä valmistuneet ovat rintarosseja. Tai vaikkapa pipon koristeeksi, laukkuun, minne nyt sen haluaakin kiinnittää. Ja kyllä, nämä menivät kauppaan.

Kokoa huopakorulla on 8,5 cm ja se on kevyesti täytetty. Etsystä löytyy lisää kuvia ja tietoa :)

Säädin kuviin värit mahdollisimman lähelle vastaavaa joka aiheutti sen, että taustan väri vääristyi milloin keltaiseksi ja milloin punaiseksi. Hmph. On siis opiskeltava aihetta jatkossa!

muoks: Opiskelin, otin uudet kuvat ja vaihdoin ne. Nyt on värit just eikä melkein :D

Ihanaa viikonloppua kaikille ♥

Rinkeli

2011-08-21T23:51:00.006+03:00

Ensi viikko näyttää masentavan sateiselta, joten kai se sitten syksyä tekee. Vuodenaikojen vaihtuminen ja runsaus on ihanaa, mutta kyllä kesä voisi kestää yhden kuukauden pitempään. Harmittavan nopeaa tuo ajan kuluminen joskus!

malli: Ruis
lanka: Zwerger Garn Opal Uni Solid 4 ply, 430 g
puikot: 2,0 ja 2,5 mm
muuta: Ravelryssa täällä

Syyspäivinä on kuitenkin mukavaa pukeutua söpöihin ja lämpimiin neulemekkoihin sekä paksuihin sukkahousuihin! Tosin nämä kuvat ovat heinäkuiselta reissulta Meri-Teijoon, jolle pakkasin "hieman" liian lämpimiä vaateita luvatuiksi sadepäiviksi, jotka muuntuivat mystisesti helteisiksi. En valittanut.

Koirat valittaisivat jos osaisivat järvivesien viilentymisestä. Enää ei pääse joka päivä luttaamaan ja metsästämään lumpeita.

Sesongin vaihtumista on lupa juhlistaa uusilla kengillä, mieluiten mahdollisimman monella uudella parilla kiitos :)

Ensi viikko on kesätyöviikoistani viimeinen, ja pian on taas aika palata koulun penkille. Oi ihanuutta! Ihan hassua kuinka syyslukukauden alku voi jännittää näin paljon, mutta niin se vain tekee. Ei malttaisi odottaa!

tämä on mainos

2011-08-16T21:39:00.010+03:00

Tänään on hieno päivä. Sain toteutetuksi unelman, jonka olen halunnut täyttää jo vuosia. Minulla on oma pikku putiikki täällä ♥. Ei mitään suuren suurta, itseni toteuttamista ja ilahduttamista varten perustettu. Toiveissa olisi lisätä kauppaan myös pehmeitä tuotteita kunhan aika antaa myöten.

Nimeksi valikoitui ihan oma nimeni, Jatta Pauliina, se vain tuntui omimmalta eikä vaatinut edes pohdintaa. Yritys on merkitty Kaupparekisteriin, joten kiinnostunut voi sieltä katsella lisää :)

Kauppaan listasin (näin aluksi) kiinnostuneita varten kesäkurssini satoa; keraamisia suklaariipuksia.

Kaikki korut on uunissa poltettua samotitonta savea, jotka olen lasittanut itse sekoittamillani lasitteilla. Saatavana on maitosuklaan- sekä tumman ja valkosuklaan sävyisiä koruja.

Koska korut ovat käsityötä, ne ovat kaikki hieman erilaisia. Ripustamiseen olen käyttänyt tekomokkaista nauhaa, johon olen tehnyt lukkomekanismin helmen avulla. Nyörin mitta on n. 47 cm ripustettuna.

Riipuksen tausta on polttoteknisistä syistä lasittamaton, ja siellä on oma singneeraukseni.

Korut postitan kierrätetystä pahvista tehdyissä rasioissa, ja käytän pakkaamiseen myös ympäristöystävällisiä materiaaleja.

Jos olet kiinnostunut, mutta et omista Paypalia, ota rohkeasti yhteyttä sähköpostitse!

bűbájos Budapest

2011-08-07T17:36:00.003+03:00

Toissa viikolla heitimme miehekkeen kanssa pensselit santaan, koirat hoitoon ja matkustimme kauniiseen Budapestiin.

Kaupunkimatkailu on vaan niin meidän juttu! Kaikki se arkkitehtuuri, historia ja eri kohteisiin suunnistaminen kartan kanssa.. parhautta.

Neljässä päivässä kävelimme jalat niin kipeiksi, että toipuminen otti kummaltakin monta päivää. Oli niin paljon kaikkea nähtävää! Rakastan arkkitehtuurissa eniten ornamenttista jugendia sekä eri kertaustyylejä, joita kumpaakin Budapestista löytyy runsaasti. Hotelli Gellért sekä Gerbeaud café edustavat ensimmäistä, ja huikea parlamenttitalo sekä Matiaksenkirkko jälkimmäistä tyylisuuntaa. Katselin kaikkea tätä kauneutta leuka rinnuksilla, osoittelin kaikkea ihmeissäni ja pidin muutenkin aikamoista elämää. Turistit :P

Kaikista paras juttu taisi olla kuitenkin Budapestin kylpylät! Széchenyin kylpylä oli elämyksenä aivan mahtava, ja se paras kylpylä tällaiselle pariskunnalle. Muissa kylpylöissä pääsy yrttikylpyihin ja saunoihin, tai jopa koko kylpylään, oli tarkasti jaoteltu sukupuolen mukaan. Széchenyissa saimme pärskiä ja pällistellä joka jutun, saunan ja altaan yhdessä.

Vai olikohan se paras juttu sittenkin ruoka... Budapest on jälkiruoka- ja leivoskaupunki pitkillä perinteillä, ja kun järjettömän suuri pala suklaakakkua maksaa alle kaksi euroa, voi uskoa että reissulla tuli "hieman" herkuteltua. Eivät ne pääruuatkaan huonoja olleet, teimme onnistuneita valintoja ruokapaikoiksi.
Kaikesta siitä liikunnasta huolimatta onnistuin kasvattamaan massaani kokonaisella kahdella kilolla. Eli puoli kiloa päivässä ehtaa rasvaa. Melko hyvin, eikö?

Jos neuloja ei osta reissultansa lankaa, ei se ole tainnut käydä reissussa ollenkaan ;) Voin suositella Barkan lankoja todella lämpimästi, laadukkaita luonnonkuituja edulliseen hintaan. Nettikauppa on aukeamassa syksymmällä myös englanninkielisenä, joten tilaaminen Suomeen mahdollistuu ja helpottuu huomattavasti. Kuvissa oleva lanka on Szitakötő, ohut ja pehmeä merinolanka, joka maksoi noin kuusi euroa 1300 metrin kerissä. Ostin myös neuletakillisen verran Kabala-lankaa, yli kilo kustansi noin 20 euroa. Ihastuttava kauppa kertakaikkiaan!

Jos tämän avulla ei jaksa ensi kesälomareissuun asti, niin ei sitten millään. Ai että meillä oli mukavaa :)

uusinta

2011-07-17T21:34:00.004+03:00

Ihanan kamala kiire! Kesäkurssi olisi tarkoitus saada pakettiin tulevalla viikolla, ja tapojeni mukaan tiukoille vetää. Ei se mitään, kiireelle on perusteltu ja hyvä syy :) Olen ollut huolellinen, paneutunut työhön innolla ja opiskellut aiheesta paljon uutta. Vähemmällä olisin ollut nopeampi. Enpäs kuitenkaan malttanut enkä mahtanut itselleni mitään, olen virallisesti täysin höyrähtänyt keramiikkaan ♥

Näiden uusien rakkauslapsieni valmistumista ja kuvausta odotellessa ajattelin antaa vanhalle, aikoja sitten valmistuneelle virkkuulle ansaitsemansa postauksen.

malli: Short and Sweet by Angela Best
lanka: Oy Finlayson Ab Karoliina, 170 g
koukku: 2,5 mm
muuta: Ravelryssa täällä

Tämä pieni virkkuu valmistui jo kaksi vuotta sitten, mutta jäi koulunaloituksen jaloissa vallan kuvaamatta. Aika vähän olen käyttänytkin, kilpirauhasvaivojen tuomat lisäkilot eivät antaneet armoa ja takki tuntuu oikean kokoiselta uudestaan vasta tänä kesänä.

Tänä kesänä en ole virkannut kevään jälkeen lainkaan, hassua. Vastaan ei ole vain tullut tarpeeksi inspiroivia ohjeita tai malleja. Neulominen viehättää enemmän myös aivottomuudellaan silloin kun on niin paljon muuta mietittävää.

Toivottavasti muillakin on ollut inspiroiva ja ihana kesä! Ainoa negatiivinen asia jonka löydän uudesta keramiikkaviurahduksestani on se, etten voi pitää kynsiäni edes millin mitassa. Juuri tänään pilasin hartaudella tehdyn kulhon, kun liian pitkäksi päässyt kynsi haukkasi ja mursi palan sen reunasta. Kyllä potutti.

Jos mieheltä kysytään, niin se pahin juttu innossani on uusien harrastusvälineiden maihinnousu kotimme muutenkin rajallista säilytystilaa rohmuamaan. Kenkäkaapissakin on savea. Ja liinavaatelipastossa kipsimuotteja..

vaivatonta

2011-07-03T18:20:00.004+03:00

Viime viikot ovat olleet täynnä ihania, rauhallisia ja onnellisia päiviä. Iloisia ihmisiä, hymyileviä suita ja hyviä uutisia. Asiat ovat rullanneet painollaan, eikä huomisesta ole viitsinyt huolehtia. Olen yrittänyt nauttia joka hetkestä parhaani mukaan.

Huomenna täytyy kuitenkin yrittää palata takaisin arkeen. Olen ollut aivan liian vähän töissä talvea ajatellen. Ensi viikon vietän tiiviisti koululla, joten se ei tilannetta ainakaan auta. Aamuyöllä heräsin ahdistavaan tunteeseen, jonka jokainen stressistä kärsinyt varmasti tuntee.

Koulua on vielä kaksi vuotta jäljellä. On aika hassua panikoida jo nyt sitä valmistumisen jälkeistä aikaa. Mutta toisaalta en malttaisi odottaa, se avaa taas niin monta uutta polkua tallusteltavaksi!

Kouluhommat ovat olleet tänä kesänä paljon hauskempia kuin oletin. Paljon vaivaa, mutta ei niin paljon stressiä eikä tiukkoja määräaikoja. On voinut irroitella vähän enemmän ja tuhertaa kaikkea vähemmän oleellista.

Valusavi, kesäkurssini ydin. Ihanaa mönjää ♥

so it goes

2011-06-13T16:30:00.008+03:00

Maltoinpas istahtaa päivittämään, ensimmäinen sadepäivä pitkästä aikaa! Kyllä kesä on sitten niin minun vuodenaikani kaikkine helteineen sekä sadepäivineen.

Piipahdimme miehekkeen suvun mökillä hätäisesti viime viikolla saunomassa ja nauttimassa hellepäivästä. Samalla sain aikaiseksi räpsiä kuvat neuleesta, joka valmistui jo viime syksynä!

malli: MilleFiori Cardigan by Andrea Pomerant
lanka: Novita Tennessee, 610 g
puikot: 2,0 ja 2,5 mm
muuta: Ravelryssa täällä

Yritän tottua neuleen kirkuvaan valkoisuuteen, eikä se enää niin pahasti särjekään silmiä kuin aluksi. Mutta on se vaan silti valkoinen. Valkoinen kuin Rossin hampaat.

Takin malli on vanha ja tuttu, mukavaa neuloa kun tietää saavansa täydellistä. Väristä huolimatta Pitoneule tuolla isolla peellä!

Kaulassa minulla on yksi rakkaimmista koruistani; pieni puinen kuksa johon on kaiverrettu nimeni, tekovuosi 1983 sekä sana "kippis". Sen on tehnyt perhetuttu ja sen osti minulle rakas mummini kun olin vielä kumisaappaan kokoinen ♥

Tällä hetkellä minulla ei ole mitään kesäneuletta työn alla. Perin omituinen tunne. Neulon villaa edelleen sujuvasti. Taitaa olla ensimmäinen kesä näin päin.

voihan pastelli

2011-05-30T00:11:00.006+03:00

Olen tehnyt lähes koko viikonlopun hommia koneella. Lähinnä koulujuttuja, mutta tietysti kaikkea vähemmän tärkeää ja enemmän mukavaa kuten blogin muokkailua ;)

Aika valuu jotenkin käsistä läppärin ääressä, havahduin huomaamaan että kello on yli puolenyön ja kello pirisee iloisesti aamuvuoron merkiksi jo varttia yli viisi! Oppiikohan tästä yökukkumisesta eroon koskaan? Onneksi on lyhyt viikko edessä. Ihanat arkipyhät!

Kyllä se aika valuu käsistä maalatessakin, tai oikeastaan kaikkea sitä tehdessä, mihin oikein uppoutuu. Olen ihan rakastunut akryylimaaleihin, voisin maalailla niillä kaiket päivät! Pitäisi käydä hakemassa uusia kangaspohjia kesää varten, ulkona on älyttömän hauska maalailla.

Nämä kolme 30 x 30 cm taulua maalasin jo viime keväänä, olisin alunperin halunnut skannata ne tänne blogiin. Jälki kun on aivan eritasoista maalauksia skannatessa kuin kameralla kuvattaessa! Tarpeeksi ison skannerin uupuessa ja taulujen jo koristaessa äitini makuuhuonetta tuumasin, että kuvaaminen on ihan kelvollinen juttu :)

Maalausten värimaailma ja teema oli kurssillamme jo valmiiksi määrätty ja liittyi Morrisin arvomääritelmiin, Ittenin väriympyrään sekä luonnon ja ihmisen yhteentörmäykseen. Olen bambeihini oikein tyytyväinen. Bambit on aina pop!

syrjähyppy

2011-05-21T18:47:00.006+03:00

Tänä keväänä opintoihini olisi kuulunut reilun kahden kuukauden mittainen työharjoittelu. Päätin kuitenkin jättää harjoittelun viimeiselle vuodelle, ajalle kun asumme taas Tampereella, ja keskittyä sen sijaan sivuaineopintoihin.

Minulle oli jo koulun alussa selvää, että suoritan sivuaineopintoni tekstiilin puolella. Kaikki aiempi koulutukseni ja työkokemukseni kun on tekstiilin puolelta ja olen vielä kova tyttö neulomaan, niin valinta ei varmaan ollut yllätys kenellekään :D Ja voi että mulla oli hauskaa.

Sain oman työpöydän! Sain kutoa kangaspuilla sekä koneella! Sain hiplata lankoja koulun lankavarastolla päivittäin!

Kurssi alkoi jo virallisesti tammikuussa ja itse hyppäsin kyytiin vasta maaliskuun alusta. Sain joustoa taustani vuoksi, hieno juttu :) Mutta urakka oli kyllä aika näännyttävä ja välillä meinasi usko loppua kun työskentelin yötä päivää saadakseni muun luokan kiinni.
Lopussa kuitenkin seisoi se kuuluisa kiitos, kun urakka valmistui.

Kurssin tarkoituksena oli kutoa ja valmistaa koneellisesti kesäillan huivi oman teeman mukaisesti värinäytteineen, fiilereineen ja presentaatioineen. Kokeet kudoimme käsin kangapuissa oikean sidoksen ja laadun löytääksemme, lopullinen protohuivi valmistui hujauksessa kutomakoneella.

Oma teemani pyöri barokin, empiren ja Versaillesin suunnalla.. lyhyesti kerrottuna ;)
Koko kurssi oli niin hauska, että välillä kyseenalaistin koko linjavalintani koulun suhteen. Teki melkein mieli loikata lasin ja keramiikan puolelta vallan tekstiilin opiskelijaksi!

Valmis huivi on ihan mielettömän hieno ja ylellinen! Ehkä hienointa mitä olen kouluaikana saanut valmiiksi asti. Lasin ja keramiikan puolella haen edelleen tuntumaa materiaaleihin, pikku hiljaa se taito silläkin puolella karttuu..

Huivista tuli kertaheitolla uuden kevättakkini paras kaveri!
Halusin huiviin ihan ehdottomasti venetsialaistyyppiset päätypitsit, joita metsästin tuloksetta sieltä sun täältä. Vilma riensi apuun, kiitos vielä tätäkin kautta :)

Hassua kuinka näin intensiivisissä projekteissa alkaa elää ja hengittää teemaansa! Nyt on jotenkin vaikea ravistautua irti pitsimaailmasta, vaikka elämä tällä hetkellä on kyllä kaikkea muuta kuin silkkiä ja satiinia :D Aloitan juuri kesäopintojani keramiikan ja puun parissa, enkä malttaisi odottaa! Kun saisi vähän urakoitua sorvin ääressä ensin, jotta tohtisi taas pitää vapaapäiviä palkkatöistä. Halutaan: lottovoitto.

Hyvää viikonloppua!

oi ihana toukokuu

2011-05-01T18:15:00.017+03:00

Sen on pakko olla kevät kun Jatta virkkaa jälleen. Ja ompelee. Tai suunnittelee ja haaveilee ompelemisesta!

Sohva sai uusia tyynyjä. Ja minä sain jämälankojani hyötykäyttöön ;) Idea ihanaisesta Rose Hip-blogista.

Olen niin iloinen näin kesän lähestyessä siitä, että asumme Hämeenlinnan päätorin "yläkerrassa". Hymyilen unisesti kun aamuyöllä herään lokkien kirkaisuihin ja toria puunaavan pesuauton pörinään. Aamulla voi potkaista lipokkaat jalkaan, ja kipaista torilta tuoretta sämpylää ja kirsikoita aamupalaksi. Rakkautta!

Koiristakin on tullut ihan citykoissuja. Mikäpä siinä ollessa, kun koirapuisto on kulmilla ja lenkkipolku kulkee järven rantaa linnanpuistossa. Paljon hajuja ja katseltavaa pitkän talven jälkeen. Meidän hienopierut kun talvella pistää jarrut päälle alkulenkistä, ja jalka liikkuu ainoastaan kotia kohti. Nyt kelpaa kipittää :)

Kevät on niin ihanaa aikaa! Ja kesä. Että sitä voi taas olla ihan oksettavan onnellinen.

perillä

2011-03-14T02:16:00.007+02:00

Olen tänä viikonloppuna jostain kumman oikusta vellonut menneessä. Miettinyt missä sitä onkaan ollut ja mitä siellä tehnyt. Naureskellut ja irvistellyt. Ymmärtänyt liian kipeästi, kuinka onneton oikeasti olinkaan viimeiset vuodet entisessä työpaikassani. Ja tajunnut, kuinka hemmetin hyvin asiat nyt ovat.

Vihdoin minusta tuntuu, että olen juuri siellä missä pitääkin. Välillä tuntuu, että olen ihan eri ihminenkin kuin vain muutama vuosi sitten. Ihan hassua. Ja aika pelottavaa. Kun tarkasti miettii, tuntuu että olen elänyt hirveän monen eri ihmisen elämää. Että joissakin vaiheissa en ollut edes minä vaan joku ihan muu. Näinköhän se menee loppuiän? Kymmenen vuoden päästä en muista tätä hetkeä ja tunnetta kuin haaleasti. Mutta nyt on viimein sellainen olo, ettei ole hoppua jonnekin muualle. On niin hirmu hyvä olla :)

malli: Ruis, by mie ite
lanka: Novita Nalle, 570 g
puikot: 2,0 mm ja 2,5 mm
muuta: Ravelryssa täällä

Neulemekoissakin on hyvä olla ;) Olen nykyään ihan koukussa! Muissa vaatteissa en nykyisin oikein edes liiku. Housut, yäk :P

Kun kaupasta ei sitkeän haun jälkeenkään löytynyt ruskeaa ohuehkoa neulemekkoa, päätin neuloa sen itse. Mekko on mitoitettu istuvaksi ja siinä on lisänapakkuutta antava resori vyötäröllä. Resorissa on mukana pientä jujua kuvion muodossa, sama toistuu helman resorissa.

Kroppani vaatii edelleen istutetut hihat, joten sellaiset mekko sai. Välillä kismittää, kun jotkin ihanat ohjeet on pakko jättää suosiolla neulomatta ellei niissä ole minulle sopivaa yläosaa. Raglanilliset ohjeet saan vielä muokattua, mutta kaarrokkeet on ihan nou-nou. Juuri viime syksynä neuloin ihanaisen Acornsin valmiiksi asti vain todetakseni, että yläosa ei istunut sitten yhtään. Purkuun meni. Ja kyllä vieläkin harmittaa!

Kuvat on otettu Aulangon Ruusulaakson paviljongilla. Hämeenlinna on ihan uskomattoman kaunis kaupunki! En jaksaisi odottaa ensi kesää, kun se herää taas kunnolla eloon. Tänä kesänä en aio tehdä töitä ihan yhtä ahkerasti kuin viime vuonna, olen päättänyt suorittaa muutaman kesäkurssin koululla. Ihan mielenterveydellisistä syistä :D

Oikein ihanaa viikonalkua kaikille!

kouluisaa

2011-02-18T06:30:00.008+02:00

Kiire opintorintamalla uhkaa höllätä hieman. Muutama viime viikko on ollut ihan kammottavaa kilpajuoksua kelloa vastaan, mutta olenpas selvinnyt, perkeles :) Vieläpä kunnialla, väittäisin.

Valokuvauskurssimme lopputyönä oli tarkoitus ideoida ja toteuttaa kuvasarja omasta tuotteesta, ja kuvasarjassa tuli käyttää mielikuvamainontaa. Oma sarjani onnistui melko kivasti, mielenkiinnolla odotan minkä numeron saan. Valitettavasti opettajan ja mun persoonat ei kauhean hyvin osuneet yksiin, ja onnistuin ärsyttämään ja saamaan open karvat pystyyn kun vain suuni avasin. Ja mulla kun on valitettava tapa hermostuksissani puhua lisää, nopeammin ja yhä tyhmempiä. Kun vaan joskus osaisi olla hiljaa :D

Pyrin näillä kahdella ensimmäisellä tunnelmakuvalla luomaan leikillistä, hauskaa ja tyttömäistä tunnelmaa. Rekvisiittana Hovikuvaajalta saamani Pentikin heppa, esine jota olen himoinnut vuosia enkä koskaan kuitenkaan raaskinut ostaa. Ihana ystävä muisti :)

Leivoshuivi, röyhelöt ja lintuhäkki - kuulemma kovin Lolitamainen kombo. Tuo hame on muuten alushame :D Ommeltu viime keväänä, napakkaa puuvillaa ja Madridista asti rahjattua pitsiä. Mut on se ihan salonkikelpoinen näin kuvassa.. ulos en kyllä kehtais lähteä ;)

Viimeisessä kuvassa se itse tuote, keraaminen vati. Vati koristaa tällä hetkellä äipän olohuoneen pöytää, ja on kovin tykätty :) Tarkoituksena olisi tehdä vielä useampikin tällainen, pidän kuvioinnista tosi paljon. Kuvasta ei ehkä välity koko joka on melko suuri, halkaisija on yli 50cm.

Oikein ihanaa perjantaita kaikille! Mulla on pelkät aamuluennot tänään, ja aion sen jälkeen nauttia, nukkua ja nysvätä ihan koko viikonlopun. Olla vaan. Pus!

ihana kamala unettomuus

2011-02-10T05:06:00.008+02:00

Olen ollut aina sitä mieltä että öissä on taikaa. Rakastan sitä kun koko muu maailma nukkuu, kaikki on yöllä niin toisin.

Valvon usein öitäni ja kärsin seurauksista päivällä. Olen kuin alkkari ryyppyputkessä, imeydyn valvomiskierteeseen kuin varkain. Jossain vaiheessa muutaman tunnin nukkuminen ei enää riitä, ja saatan nukkua jopa 20 tuntia putkeen. Elän taas kuin normaalit ihmiset jonkin aikaa, kunnes kaikki alkaa alusta.

Kaikkein herkullisinta valvominen on silloin, kun herää aamuyöstä pirteänä kuin peipponen. Silloin teen yleensä parhaimmat oivallukseni ja olen jo täydessä vauhdissa kun muu maailma vasta heräilee. Kaikkein kamalinta taas on valvoa, kun ei pysty nukkumaan. Silloin kaikki on mustaa ja ahdistavaa, päivät täynnä pahaa oloa ja laahaavia askelia.

malli: "Kivi", oma malli (Kivi, Paperi & Sakset)
lanka: Novita Tempo, 260 g kauluriin ja 190 g säärystimiin
puikot: 3,5 mm ja 5,5 mm
muuta: Ravelryssa täällä

Oli syy valvomiseen mikä tahansa, niin hyvin harvoin olen siinä tilassa etten jossain vaiheessa tarttuisi neuletyöhön. Neulominen on hirmu rauhoittavaa. Se on mulle vähän niinkuin tutin syöminen vauvoille.

"I find it so much easier to be creatively free at night. Nighttime is the best time for making art. The later at night it gets the further into another world you go." -Mark Ryden-

keep calm and carry on

2011-01-29T17:54:00.006+02:00

Luonteeseeni on aina kuulunut eräänlainen periksiantamattomuus. Sisulla vaikka perse edellä puuhun, kun kerran on alotettu niin se sitten lopetetaankin. Tavallaan aika hyödyllinen juttu, mutta voishan sitä joskus edes vähän höllätä.

Tämä yhdistettynä "kunnolla tai ei ollenkaan"-luonteenpiirteeseeni saa olon välillä melko nääntyneeksi, ja olenkin miettinyt miten tästä voisi edes osittain opetella pois. Koulun aikataulu on pakottanut tekemään asioita nopeammin ja epähuolellisemmin mihin olen tottunut, ja saan harmaita hiuksia joka kerta kun on pakko hutiloida. Priorisointi, hemmetin hankalaa hommaa!

malli: "Sakset" by minä ite, Kivi, Paperi ja Sakset
lanka: Novita Tempo, kauluri 280 g, säärystimet 220 g
puikot: 3,5 mm ja 5,5 mm
muuta: Ravelryssa täällä

Kuten viime postauksessa mainitsin, olen hurahtanut kaulureihin ja säärystimiin. Ne on vaan niin mukavia, helppoja ja lämpöisiä! Tämä setti on ollut ihan hirveän kovassa käytössä, kuvissa mulla on päällä asu joka on ollut ehkä vähän ylikäytössä joulun jälkeen :D

Parhautta on säärystimet joilla voi jatkaa kengän pituutta. Ah mikä lämpö paukkupakkasilla! Ja viileässä luentosalissa.. autuutta :)

Olen yrittänyt kirjoitella ohjetta puhtaaksi tähän, edelliseen ja vielä kolmanteen settiin, joiden olisi tarkoitus ilmestyä yhtenä kompaktina ohjeena. Toivon mukaan saan sen valmiiksi parin viikon sisällä, sillä siinä on asia jonka huolellisuudessa en halua tinkiä. Tuo kouluhommaläjä tuossa pöydällä taas.. no teen minkä voin. Vaikka vähän kyllä sieppaa :)

everything is going to be amazing

2011-01-22T17:55:00.008+02:00

Viime viikolla olen angstannut kertyneistä joulukiloista, nauttinut pitkistä yöunista, opetellut meikkaamaan vähän vahvemmin ja opiskellut vaihtelevalla menestyksellä. Joillain kursseilla tunnen itseni edelleen kädettömäksi paviaaniksi, mutta en valokuvauskurssilla, en onneksi :D Minusta tuntuu että vihdoin osaan hyödyntää kameraa täysin ja ymmärrän mitä teen milloinkin. Hei hei automaattiasetukset, Jatta on nyt täysin manuaalinen.

Mutta voi suru ja murhe, kuinka olla yhtä aikaa sekä kameran edessä että takana? Vielä toistaiseksi apukuvaajalla ei riitä kärsivällisyys eikä mielenkiinto opetteluun, mutta ehkä minä sen vielä pehmitän :) Siihen asti; älkää antako satunnaisten epätarkkuuksien häiritä.

malli: Paperi by mie, Kivi, Paperi & Sakset
lanka: Novita Tempo, väri 010, kauluri 270 g, säärystimet 200 g
puikot: 3,0 ja 3,5 mm
muuta: Ravelryssa täällä

Innostuin minäkin kaulureista tänä talvena. Ne on vaan niin näppäriä! Lämmittävät sisällä ja ulkona. Langastakin melkein innostuin, mutta nyt jo voin sanoa että tuskin se vaatteissa kestäisi nyppyyntymättömänä kovin kauaa.. Asusteissa kyllä, pieni pörröisyys kun ei haittaa.

Arvata saattaa, että lanka hävisi joulun jälkeen hyllyistä kuin pieru saharaan. Kesälangat tulloo nääs! Samalla katosi myös ruskea Nalle-lanka, tätä en ihan heti anna Novitalle anteeksi :P

Juu-u, mulla on vielä monta talvineuletta puikoilla, neulon ne perinteisesti valmiiksi vasta helteillä. Ja ne kesäneuleet - ne valmistuvat sitten ensilumille :D Unorganized, toinen nimeni!

uusi vuosi, sama vanha Jatta

2011-01-06T03:48:00.007+02:00

Niin se joulu meni. Ihanasti, lämpöisesti ja tunnelmallisesti. Voin rehellisesti sanoa, että oli paras joulu ikinä :)

Joulun jälkeisenä maanataina tarvoin naama nurinpäin kohti työpaikkaa (niinkuin varmaan aika moni muukin), ja vietin myös vuodenvaihdeillan sorvin äärellä. Tarkoitukseni oli tehdä töitä vielä tämä viikko loppuun, mutta minäpä päätinkin vähän lomailla sen sijaan! Leffoja! Sohvaa! Viikonloppureissu! Ja jo tavaksi tullutta yökukkumista, en taida malttaa nukkua lainkaan koko aikana.. tai sitten ne viiden tunnin päiväunet työpäivän päätteeksi olivat virhe. Ehh :P

malli: Nejan ihastuttava Alpakkametsä
lanka: Novitan vähemmän ihastuttava Luxus Alpaca, 400 g
puikot: 3,5 mm
muuta: Ravelryssa täällä

Tämä pahaonninen neule valmistui Hiiripöllön imussa viime keväänä. Malli on ollut tekotoiveissa jo vuosia, ja ihastuttuani Novitan uuteen alpakkalankaan päätin vihdoin siirtyä haaveilusta toimintaan. Samaan aikaan harmaa Hiiripöllö alkoi osoittaa laajenemisen merkkejä. Ajattelin, että neule vain tuntuu suurelta, onhan painokin koko ajan laskenut, mutta lopulta olkapäiden roikkuessa puolihauiksessa myönsin; lanka venyy ja paukkuu ihan mahdottomasti.

Kräp vaan ja valmis Alpakkametsä koeliotukseen jonka aikana se teki uskomattoman muodonmuutoksen lyhyestä tunikasta 3/4-hihoilla mekoksi pitkillä hihoilla. Tai no, mummomekko velhohihoilla taitaa olla oikeampi nimitys siitä monsterista joka hökötys kuivuttuaan oli ;D Myttäsin koko tekeleen kaappiin kunnes kaivoin sen taas marraskuussa esille.

Lyhensin hihoja ja helmaa ja otin neuleen koekäyttöön. Leveys on passeli, mutta pituus... noh, aikamoinen perspussihan siihen on hanurista muokkautunut :D Helmakin lenkottaa epätasaisesti toiselta sivulta, mutta minkäs teet. On se silti lämmin ja pehmeä, varmasti tulee pidettyä!

Eiköhän tästäkin jotain opittu :) Ja lisää kaikkea ihanaa saan taas oppia kun koulu alkaa vihdoin maanantaina! Uusia kursseja, paljon kaikkea mielenkiintoista ja koukuttavaa luvassa. Kyllä kelpaa :)

Mahtavaa loppiaista kaikille!

I have designer bags under my eyes

2010-12-02T23:22:00.006+02:00

Olen aina rakastanut joulua. Ja jo aivan pienestä pitäen olen ollut sekä henkisesti että fyysisesti ihan piipussa marras-joulukuussa. Samalla kun nautin joulunodotuksesta, laahustan ympäriinsä väsyneenä ja kiukkuisena. Tämäkään vuosi ei ole poikkeus :P

Koulu tuntuu ensimmäistä kertaa raskaalta. Kurssien työmäärä on naurettavan suuri ja päivät pitkiä. Lisäksi pitäisi käydä töissä. Vali vali. Niri nari :D

On siellä koulussa sitten oppinutkin aika paljon. Tuntuu, että tänä syksynä enemmän kuin koko viime vuonna! Ei vain meinaa pysyä vanha pää perässä ;) Piirtäjänkin olen itsestäni löytänyt.

Enpä olisi vuosi sitten uskonut, että tykkäisin piirrellä näin paljon nykyään! Hidashan minä olen edelleen, mutta ehkä sisukkaampi. Yritän vaan hokea itselleni, että se nopeus tulee vasta taidon myötä.

Kuplakuvat ovat kaikki kokoa A3 ja ne ideoitiin yhden makrokuvan pohjalta sommittelukurssilla. Oma makrokuvani on ylimmässä kuvassa alempana, ja se on otettu vesihöyryisen liesituulettimen lasin lävitse. Hellanlevyhän se siinä! Makrokuvasta tuli tyylitellä "oma tulkinta" ja soveltaa sitä neljään eri sommitelmaan.

Nämä piirsin melko maanisesti lähes nukkumatta kahdessa vuorokaudessa, mies seurasi huolestuneena vierestä. Mulla on aina paha tapa vääntää joka asiassa nupit kaakkoon, ja tehdä täysillä tai ei ollenkaan. Mahahaavanhan siitä saa! Mutta miten sitä hillitsisi itseään? Ihan sama juttu vaikka jäätelön syönnissä. Kaikki tai ei mitään, ja sitten sitä maataan mahan vieressä sohvalla ja voidaan huonosti :D

Vielä kaksi viikkoa tiukkaa vääntöä. Eiköhän sen jaksa :)

oi jei!

2010-11-23T19:22:00.007+02:00

Eikä siis "Oij ei" ;D Uusi kamera mahdollistaa mahdottoman: täällä voi kuvata sisällä ja hämärässä, eivätkä kuvat ole ihan pikselimössömonstereita! Mies sihtasi, tarkensi ja paineli laukaisinta suvereenisti kun kamera oli ensin kiinnitetty jalustaan, kuka sitä nyt kahta kättä kaipaa. Ihan vanhanaikaista.

malli: Pilvi by minä ite (hurraa!)
lanka: Debbie Bliss Prima, 120 g + tupsu 13 g
puikot: 2,5 mm
muuta: Ravelryssa täällä

Myssyvarastoni kasvaa kasvamistaan, mutta ei siellä vieläkään taida olla ihan tarpeeksi näitä rennon löysiä lätsiä, joita tänä syksynä hingun ja himoan.

Lanka on älyttömän pehmeää, mutta melko hintavaa. Ei siis välttämättä mikään puserolankavaihtoehto numero 1. Mutta asusteissa, joo, lisää kiitos!

Messujen väliin jääminenkään ei enää harmita kovinkaan paljoa. En ole kuitenkaan uskaltanut vielä lukea blogien messupäivityksiä, kateellinen kakkiainen kun olen ;)

Äiti ja mies kiittävät toivotteluista ja voivat oikein hyvin :D Mamma klenkkaa kepeillä ja mies roikottaa kättään orankimaisesti saatuaan kyynärkipsin tilalle käsivarsiversion. Eiköhän tämä tästä. Pus!

kipsistä

2010-11-17T14:55:00.005+02:00

Viime postauksesta on kulunut tovi, ja maailma on muuttunut harmaaksi sekä sateiseksi maailman kauneimman syksyn jälkeen. Kylmää, tuulista ja valotonta. Hyh. Onneksi tulee joulu, valoa tunnelin päässä siis näkyvissä! Olen jouluihminen ällöttävyyteen asti ;)

Koulussa olemme aloittaneet monta mielenkiintoista projektia, joista yhteen liittyen olemme valaneet erilaisia kipsilaattoja kokeilumielellä. Kauniita. Valkoisia. Sileitä.

Kipsillä on ihanaa leikkiä! Aika katoaa ja mielikuvitus kirittää kokeilemaan aina vaan uusia yhdistelmiä ja tapoja valamiseen.

Kaikki kipsilaatat on valettu saven päälle, jonka pintaa olen käsitellyt erilaisin tavoin. Ylin laatoista on kuvioitu käyttämällä virkkaamaani lumihiutalemaista koristetta, keskimmäisen leimailin ompelulankapuolilla ja alinta pommitin kuviollisella napilla.

Neulekuviakin olisi otettavaksi, mutta ulkona on hirmuisen rumaa. Lisäksi apukuvaajani eli mieheke loukkasi töissä kätensä, ja kantaa kipsiä aina tammikuulle. Siihen asti joudun tyytymään jalustakuviin sisällä, harmitus sentään! Jospa nyt saisin siis viimein aikaiseksi näiden kouluprojektien purkamisen tänne blogiin. Kun olen ollut niin kovin aikaansaava tässä asiassa ;D

Loppuun viime vuotisen sulatuskurssin lasivati, jonka ideoimiseen käytin apuna koivun pintakuviointia. Haluaisin niin kovasti tehdä koululla lasitöitä enemmän, mutta helkutti että on kallista lystiä! Vasta koulussa olen oppinut ymmärtämään, mistä kauniiden lasiesineiden hinta todellisuudessa koostuu.

Viikonloppuna pääsen Helsinkiin lasikaupoille tuhlaamaan oikein urakalla lohdutukseksi siitä, etten tänä vuonna pääsekkään Tampereen käsityömessuille (tuhlaamaan oikein urakalla). Syy tähän on äitini jalkaleikkaus, menen Hkiin hoivaamaan armasta mammaa jolla on - kyllä - jalka kipsissä :)

ztuff. i has it.

2010-10-09T15:58:00.006+03:00

Välillä sitä tuntee itsensä niin säälittävän materialistiseksi. Uusi kamera aiheuttaa riemunvinkaisuja jokaisella käyttökerrallaan, uudet kengät saavat askeleisiin iloista pomppua ja tilaamani langat aiheuttavat suupielien hienoista nykimistä aina niitä silitellessäni. Osaan tosin iloita lähikaupasta ostetusta suklaalevystä samalla kapasiteetillä aina sen vääjäämättömään tuhoutumiseen saakka, joten en minä kai niin kovin paha tapaus ole :)

malli: Elena by minä
lanka: Sandnesgarn Sisu, tasan 100 g
puikot: 2,0 mm
muuta: Ravelryssa täällä

Onnenvinkaisuja aiheuttaa myös uusi hattu johon sain viimein jopa ohjeen kirjoitettua! Ensimmäinen myssy valmistui jo kaksi vuotta sitten, joten ottihan se aikansa. Raah.

Tämäkin myssy piti luonnollisesti neuloa kahteen kertaan, sillä Floricasta neulomani ensimmäinen versio neuloutui ihan liian piukaksi. Tänä syksynä tykkään tällaisista melko lörtsyistä myssyköistä. Jou! Ja hei, ruskeaa sen olla pitää näköjään vuodesta toiseen ;D

Vitsit että ollaan saatu nauttia ihanasta syksystä! On ollut tosi aurinkoista ja kuivaa, tämäkin vilukissa on pomppinut hameessa melkein päivittäin. Kauhulla kuitenkin odotan pitävätkö ennustukset paikkansa ja talvesta tulee jäätävä. SiisMäEnKestä :P

vanhan koiran uudet temput

2010-09-18T15:13:00.011+03:00

Voivatkohan aivot ylikuumentua? Olen viime viikon aikana opetellut/opettelemassa niin montaa uutta eri asiaa, että suorastaan tunnen aivokuoren rutisevan järkytyksestä. Kai se kroppa yritti pistää vastaan ja sain oikein kunnon flunssan, jonka kourista alan vasta nyt nousemaan kunnon kuumepäivien jälkeen. Pöh, typerä elimistö ei ymmärrä hyvän päälle!

Merkittävin aivosolujani kutkuttava asia tällä hetkellä on kamera, kaunis ihana kamera, jonka vuosien himoamisen jälkeen vihdoin pystyin ostamaan :) Käyttäähän sitä en vielä osaa, välillä tuntuu opinko edes, mutta toivonkipinän antaa perusopintojeni valokuvauskurssi joka alkaa tietääkseni vuodenvaihteessa. Ehkäpä sitten saatte nähdä hieman parempia kuvia vaasista, jota piristin äitini virkkaamilla pitsiliinoilla! Vaasi nimittäin on ihana vaikken saanutkaan sen pintaa vangittua vanhalla pokkarillani.

Neulomisrintamallakaan en ole päässyt helpolla! Yritin neuloa perusbaskeria omalla pitsikuviollani pää täynnä räkää, ja purkuparkufestiksihän se lipsahti.. Päätin rauhoittaa tilanteen aloittamalla jonkun to-do-jonossa olevista neuletakeista, ja onnistuin valitsemaan ohjeen, joka on varmasti näistä kaikista se haastavin :D Neuleessa on kavennuksia ja lisäyksiä joista en ole koskaan aiemmin kuullutkaan, ja ensimmäiset kierrokset olivan melkoista nyhertämistä. Nyt onneksi sujuu jo huomattavasti jouhevammin, ja olen varma että takista tulee lumoava :)

Koulu antaa oman lisänsä aivokuormaan (daah, luonnollisesti), tämä vuosi on melko teoriapainotteinen. Tunnustan huonouteni Rhino 3-D-mallinnuksessa ja yritän oppia pitämään vektorigrafiikasta odottaen kuitenkin samalla salaa, että koska päästään itse asiaan eli Photoshopin opiskeluun ;D Vaivun nirvanaan kulttuurihistorian luennoilla, ja kemiapainotteisella lasitekurssilla yritän epätoivoisesti palauttaa mieleeni oppeja, joita olen käyttänyt viimeksi kymmenen vuotta sitten. Olin edellisen kerran opiskellessani hyvä matematiikassa, kemiassa ja fysiikassa, mutta joinain päivinä sitä ei ihan heti uskoisi. Kyllä se tieto vaan päästä häviää jos sitä ei käytä!

Uuden oppiminen on hauskaa. Kun sitä voisikin oppia joka päivä jotain uutta ilman tunnetta, että jotain valuu toisesta päästä sitä mukaa ulos :D Mikään ei ole mielestäni hienompaa kuin ihminen, joka kehittää itseään vielä eläkkeelläkin, voi kun itse pystyisi samaan!

kuvat pesuainemainoksista, uusi headeri sitä surullisenkuuluisaa vektorigrafiikkaa

suloinen sunnuntai

2010-09-12T17:36:00.004+03:00

Jossain vaiheessa viime kesää sattui sellainen ihmetys, että löysin sisältäni uinuvan ompelijattaren. Ommelluthan olen koko ikäni, mutta touhu on ollut aina enemmän tai vähemmän ryppyotsaista, stressaavaa ja osittain jopa vastenmielistä. Oi sitä pilalle leikatun kankaan määrää, niitä keskenjääneitä tekeleraasuja, noita primitiivisiä kiukkukohtauksia sovitushetkinä! Olenkin ollut melko ihmeissäni, kun ompelu on rullannut viime aikoina kuin unelma ja koittanut repiä ilon irti ompelemalla kesän aikana mahdollisimman paljon.

Tämä mekko on ollut himotuimmat-listallani jo keväästä, ja löysin siihen vihdoin täydellisen kankaan Eurokankaan alelaarista pilkkahinnalla. Kangas on täyttä viskoosia, superlaskeutuvaa (ja -purkautuvaa), jonka ompelu ei ollut sitä kaikkein miellyttävintä touhua. Ja silti onnistuin! Voi riemu!

Kaavan olen muokannut niin monesta hyväksihavaitsemastani mekosta, että se on oikeastaan omani. Tällä kertaa siirsin vetoketjun selästä kylkeen ja lisäsin helmaan volyymia reippaasti viime versiosta poiketen.

Alushame on muokattu kirpparilta löytämästäni morsiuspuvun tyllihameesta, löytö jonka jälkeen pompin iloisesti päivätolkulla :D Lyhensin tyllihametta puolella ja kiinnitin sen lyhyeen alushameeseen, jotta sain sen pituuteen jolla on minulle eniten käyttöä.

Nyt kun saisi ompeluunsa vielä lisää nopeutta. Että voi ihminen olla hidas :D Mä en sitten ollenkaan ymärrä, miten Muodin huipulle- suunnittelijat vaan voivat ommella iltapuvun kahdessa päivässä, kun itse ompelen perusmekkoa valehtelematta kaksi viikkoa o_O

Noh, toisaalta sen pitääkin mennä niin, että ensin tulee taito ja varmuus, sitten vasta se nopeus. Voi kärsivällisyys, miun akilleen kantapääni, taas meitä koitellaan!

kinuskikissa

2010-09-04T18:41:00.008+03:00

Muoks. Emmäpä me ensi vuonna olekkaan vastuussa Habitaresta, pahoittelut vikailmoituksesta!

Paluu koulun penkille oli suloinen :) Perjantaina pääsimme Habitareen katsomaan messutarjontaa sekä koulumme omaa osastoa, jonka rakentaminen on ensi vuonna meidän vastuullamme. Hui.

Kaiken kaikkiaan haastava vuosi edessä. Toivottavasti kaikki sujuu samettisesti. Meinaa silti jännittää. Aika paljonkin :) Kun ei se elämä yleensä ole pelkkää silkkiä.

malli: Cherry by Anna Bell (Ravelry)
lanka: Dropsin Cotton Viscose, ~400 g
puikot: 2,5 ja 3,0 mm
muuta: Ravelryssa täällä

Tämä oli oikeastaan ainoa kesäneuleeni tänä vuonna. Malli on roikkunut tekolistalla jo iäisyyden, nyt vasta sain sen puikoille. Ja ihanasta langasta vielä! Harmittaa vaan, etten hankkinut lankaa tarpeeksi pitkähihaista versiota varten. Lyhythihainen neule kun sopii pelkästään kesäkäyttöön, ainakin tällaiselle vilukissalle.

Langan kiilto on omaa luokkaansa. Mutta niin on sen neulomisen hankaluuskin.. kieli keskellä suuta ja sillee ;) Vähintäänkin kuitenkin vaivan arvoista. Kinuskinen väri on niin mun juttu!

malli: Lilja by minä, Ravelryssa
lanka: Dropsin Cotton Viscose, jämäkerä
puikot: 2,0
koukku: 2,5
muuta: helmiä

Minun viikonloppuni jatkuu laatuaikailulla äipän synttäreitä juhliessa :) Vähintäänkin yhtä kivaa viikonlopun jatkoa kaikille!!

Weeruska

2010-08-24T14:45:00.005+03:00

Mulla on LOMA! Vielä reilu viikko aikaa vain mulle itselleni, on tätä odotettukkin. Hitaita aamuja, rauhallista puuhailua, satunnaisia iltarientoja, kesän aikana boksille tallentunut viihde & innostavat neuleet.. tämä on sitä elämää :)

Mulla on miljoona keskeneräistä työtä, siltä ainakin tuntuu. Ja hirmuinen jono odottamassa pääsyä puikoille. Toisaalta, ainahan asia on ollut näin. Niin on hyvä ja minulle sopiva. Pitää olla aivoton työ sen älynystyröitä rassaavan rinnalla. Jos "joudun" katsomaan televisiota ilman neuletta, alan hermostuksissani syödä joko sormiani tai hiuksiani. Kyllä se neule vaan pitää olla kädessä koko ajan.

malli: Weeruska by minä ite
lanka: Novita 7-veljestä, yht 600 g
puikot: 3,5 mm ja 4,0 mm
muuta: Ravelryssä täällä

Se on ihana niinkuin ensimmäinenkin. Mutta voi siskot ja veljet miten lämmin päällä! Lupaa hyvää tällaiselle vilukissalle talvea ajatellen. Vähän kyllä kismittää etten köyhyydessäni raaskinut ostaa laadukkaampaa lankaa, mekko on karhea kuin teräsvilla. Puuvillaisen ja merinontäyteisen kesän jälkeen hienostunut hipiäni kutisi joka kohdasta jossa neule kosketti paljasta ihoa. Hurraa Jatan pohjaton alusmekkovarasto!

Harmittaa myös se, etten tehnyt mekosta kokoa pienempää, painoni kun pyrkii edelleen alaspäin. Se on silti onni ja ilo; vanhat vaatteet ovat taas käytettävissä eikä minun enää tarvitse pyyhkiä kiukunkyyneliä poskiltani vaatekaapilla, kun rakastamani vaatteet eivät mahtuneet päälle. Kyllä terveys on sitten tärkeä asia, jonka ihan liian helposti unohtaa. Terveenä.

Kohta tämä tyttö linnottautuu loppuillaksi sohvannurkkaan ja sytyttää kynttilät sadepäivän piristykseksi. Ja herkuttelee, neuloo sekä tuijottaa telkkaria silmät tapilla. Mun elämä ♥

Oikein ihanaa viikkoa kaikille!

vihdoin!

2010-08-08T17:15:00.007+03:00

Olen joissain asioissa aivan mahdoton vätys. Lykkään inhottavat hommat viime tippaan, ja vihdoin työhön ryhdyttyäni taivastelen miksen hoitanut asiaa aiemmin. Äiti aina sanoo etten minä laiska ole, vaan mukavuudenhaluinen.

malli: Millefiori Cardigan by Andrea Pomerantz
lanka: Novita Tennessee, 610 g
puikot: 2,0 ja 2,5 mm
muuta: Ravelryssä muistiinpanoja täällä

Tämä neuletakki oli valmis jo viime kesänä. Ohjeen mukaan tehdyt hihat vaan olivat aivan liian pienet. Ahdisti, puristi ja alle ei voinut laittaa sitten niin mitään. Tiesin, että hihat on pakko tehdä uudestaan jossain vaiheessa koska neule oli muuten täysi kymppi, mutta ottihan se aikaa..

Nyt sitten vaan mietin, miksi ihmeessä en tehny tätä aikaisemmin valmiiksi. Onko vähän ihana?

Tennessee on kyllä hyvä lanka. Jotain siihen Kotiväen ja Tennesseen paksuuksien väliin kyllä tarvittaisiin puuvillarintamalla.. Viimeiset ruskeat Tennesseen jämät varastoistani käytin kahteen kukkaseen. Niisk.

Napit neuleeseen on löydetty vuosia sitten kirpputorilta. Ne on i-h-a-n-a-t. Ja löysivät paikkansa, ne on kuin tehty tähän takkiin.

Mulla olis vielä kaksi viikkoa töitä. Koulu alkaa, jeeee!!! Kyllä on kuulkaa ollu kesä, pesulatyö näillä helteillä.. nice :P Nostan edelleen sitä hattua niille, jotka tuolla palkalla tekevät moista työtä vuodet läpeensä. Minä kirmaan kohta takaisin ihanaan uuteen elämääni :D

tulin, näin, ostin

2010-07-29T14:43:00.012+03:00

Ilmojen herran rikkoessa jälleen lämpöennätyksiä ulkona, viihdyn minä sisällä rikkoen omia sisäisiä lämpöennätyksiäni korvatulehduksen kourissa. Pakkovapaa. Pakkolepo. Mikä ihana tekosyy nettishoppailla!

Etsy on vaarallinen paikka. Sinne eksyy tunneiksi kuolanorojen valuessa pitkin rinnuksia.

Olisin ostanut tämän kaulakorun jollei se olisi kadonnut kuin pieru saharaan pelatessani joo-ei-joo-peliä pääni kanssa. Nopeat syövät hitaat, Etsyn korut ovat usein uniikkeja. Korun myyjä Tuttifruiti.

Kauniit hartsiset kukat kuuluvat usean myyjän valikoimaan monessa muodossa, myynnissä on valmiita koruja, esineitä sekä muotteja kukkien kotona valmistamiseen. Yllä olevat korvakorut ovat Blacksburg Belle Boutiquen valikoimaa, alla oleva sormus taas Intelligent Designsin kaunokainen.

Mopo pysyi hallinnassa viime metreille, kunnes törmäsin myyjään kirevi8. Sitten keulittiin ja Visa vingahti. Just kuulkaa tämmösen takia en ikikuunapäivänä uskalla hankkia luottokorttia :D

Ne on MINUN. Olen ihan varma että kuumekin laski useita kymmenyksiä, ostosten parantava voima! Tai sitten se oli se Finrexin :P Joka tapauksessa olen ihan pähkinöinä! Kerään voimia (lue: ropoja) etsiäkseni vielä jonain päivänä himoitsemanlaiseni kamee-kaulakorun. Etsystä sekin löytyy, olen ihan varma. Koko maailman käsityöläiset niin lähellä, samaan paikkaan kokoontuneena. Ihana Etsy ♥

verkligen vackert Stockholm

2010-07-13T16:56:00.009+03:00

Kaupunkimatkailu on parhautta! Ihan kaikki siinä. Kohteen valinta, siihen tutustuminen ja "pakko nähdä!"-paikkojen valinta, karttoihin raapustelu.. perillä uuden ympäristön ja ilmapiirin tunteminen sekä sen itseensä kerääminen, tuoksut ja ruoka.. ah! Voi miksei pääse useammin reissuun! Kyllä minä vielä aion käydä vaikka missä. Ihan varmasti.

Ihastuttavassa puistossa SoFon laidalla oli aikaa kuvata eräs valmistuneista neuleista.

malli: Whisper Cardigan by Hannah Fettig
lanka: Zwerger Garn Opal Uni Solid 4 ply, 237 g
puikot: 2,0 mm sekä 2,5 mm
muuta: Ravelryssa täällä

Whisper numero kaksi. Ja kyllä, kolmas on jo puikoilla. Toistan itseäni (monellakin tapaa :D), mutta malli on ihan nerokas.

Selän "gathering" osuus sai tällä kertaa jäädä eikä kaduta kyllä yhtään. Ja tämä lanka on niin paljon parempi vaihtoehto neuleelle kuin Florica, olkoot kuinka sukkalankaa oikeasti tahansa. Ohuet langat on mun juttu. Vielä ku raaskis tilata niitä 2,0 milliä ohuempia puikkoja. Joo-o, hullu se on :D

Saako veilä hehkuttaa? Se on niin ihana! Ja ihanaa on sekin, että saa pitää joka päivä mekkoja ja kerrankin en palele!

Paskartelin myös tyllikukan - tuon resuisemman näköisen. Ohjeen siihen ja niin moneen muuhun ihanuuteen löysin Disneyn blogista. Olen ihan kamalan pettynyt että nainen päätti lopettaa bloggaamisen lähes välittömästi kun löysin blogin. Kamala pahanilmanlintu :P

Tulihan sitä jotain osteltuakin, mies seurasi huolestuneena sinkoiluani vintage-liikkeissä ja huokasi laivalla "onneksi et ostanut mitään kamalaa" päivän päätteeksi. Voi muah :D Olisin kyllä ostanut jos olisin löytänyt! Mieleenpainuvin liikkeistä oli ehdottomasti Beyond Retro, jonne olisin unohtunut tunneiksi jollei mukanani olisi ollut Marge Simpsonmaisia murahduksia päästelevää miestä.

Koirat saivat tuliaisiksi Monkin tyynyt, vaikka eivät nuo tainneet lahjasta kovin innostua. Pointti kun oli se, että niillä nukutaan, ei revitä minuutin sisällä vanuttomiksi. Vähemmästäkin sitä masentuu kun ei saa tehdä muppet-murhaa ;)

Äidilläni on ollut iät ja ajat ranneketju, jonka lenkeissä roikkui kauniita riipuksia. Turha kai mainitakkaan, että onnistuin hukkaamaan joka ikisen riipuksista kun äippä korun minulle sinnikkään ruinauksen jälkeen lahjoitti. Onneksi jäi ketju.

Päätin kerätä ketjuun arvoisensa koristeet uudestaan. Bjørgin riipuksessa on kiteytys miehekkeen ja itseni kuusivuotisen taipaleen alusta. Se oli menoa se :)

purrr..

2010-07-01T23:12:00.012+03:00

Kun on huomenna lähdössä minilomalle Tukholmaan, on saanut nauttia upeista ilmoista jo yli viikon ja viettänyt viime viikonloppuna ihastuttavan mökkijuhannuksen, niin kuinka sitä voisi muuta kuin kehrätä silkasta tyytyväisyydestä? En varmana suostu ajattelemaan sitä kuinka tietokoneeseemme tuli hermoja repivä virus ja pesukoneemme poksahti eilen. Mietin niitä sitten joskus myöhemmin. Huomenna. Kuin Scarlett konsanaan :D

No mutta. Olen taas ommellut. Ja neulonut. Ja otimmehan me kuviakin. Harmillista, että valokuvissa puseroni näkyi irstaasti läpi ja neulomus on kropalleni epäsopivaa mallia, mikä ei kyllä valitettavasti näy kovin hyvin ainoasta julkaisukelpoisesta kuvasta.

Malli on oma, lanka Kotiväkeä ja pitsit virkattu All Fall All Shawl-reunuskartan mukaan. Purkuun meni. Kuvasta voi nähdä aavistuksen hihojen epäistuvuudesta ja paitapuseroni läpinäkyvyydestä. Höh!

Olen minä tehnyt jotain onnistunuttakin. Koulussa. Vähänkö mulla on koulua ikävä! Olen jo päättänyt lopettaa kesätyöt "etukäteen" ja osallistua valinnaiselle intensiivikurssille elokuun lopussa, saisin opastusta luonnosteluun ihan brittiammattilaiselta ;)
Yhtenä kouluprojektina meillä oli toimia luokkatovereittemme toimeksiantajina sekä työntoteuttajina, kaikki onnelisessa sekamelskassa ja arvonnan kautta. Valitsimme ennakkoon jokainen kuvan arvottavaksi, joka merkitsee meille jotain ja josta meillä on tarina kerrottavana, tämä kuva toimi pohjana suunnittelulle kun toteutimme lyijylasityön mielemme ja "asiakkaan" eli kuvan omistajan mielen mukaisesti. Toivoin salaa etten saa kuvaa pönöttävistä lemmikkieläimistä.

Lemmikkieläimiä sain, pönötyksestä ei onneksi ollut tietoakaan.
Tein yli kolmekymmentä luonnosta, yritin tajuta lyijylasityön rajallisuudet ja päädyin seuraavaan.

Kissojen Ying ja Yang. Klisee mutta ei ihan kuitenkaan. Itteni näköinen ja oloinen.

Toteutus oli nihkeää. Halusin käyttää pelkkää kirkasta ikkunalasia eli floatia ja hiekkapuhaltaa siihen kuvioita. Palat olivat vaikeita leikata ja hiekkapuhalluksessa naarmuuntui aina se ihan väärä puoli. Kasaaminen oli hidasta. Lyijykisko yhteistyökyvytöntä ja sotkevaa. Kaikki tämä kuitenkin perverssillä tavalla ah niin kovin tyydyttävää.

Valmista tuli!

Loppukatselmuksessa ehkä eniten lämmitti kommentti johon jokainen yhtyi: työ on tekijänsä näköinen ja mulle on kehittynyt ihan oma tyyli joka on tunnistettavissa. Harmi ettette ole montaa työtä viime vuodelta nähneet, mutta valtaosa valmiista projekteista on edelleen koululla opettajien arvostelua odottamassa. Ne on nää taidealan aikataulut aika liukuvia :D Esittelen ne kyllä jossain vaiheessa kunhan saan ne vihdoin kotiin.

Tasolasikurssi antoi aika mahtavan tietopaketin lyhyessä ajassa tästä maailmasta. Näin sitä huomaa kuinka raapaisten meillä on aikaa perehtyä asioihin jotta kaikki saadaan varmasti käytyä läpi neljässä vuodessa. Eipä lopu tieto maailmasta ihan äkkiä!

Älykivaa viikonvaihdetta kaikille, itse yritän käppäillä Tukholman paahteisilla kaduilla rakkolaastareiden voimalla niin kauan kuin vain pysyn pystyssä :D

hups!

2010-06-12T22:30:00.011+03:00

Aika karkasi käsistä kun suoritin koulussa lukuvuotta kunnialla päätökseen ja aloitin kesätyöt samaan syssyyn. Kouluvuodesta jäi älyttömän hyvät tunnelmat viimeisen intensiiviviikon ansiosta, jonka pitkiä koululla vietettyjä päiviä juhlistimme luokan kanssa nostamalla kannat kattoon. Mun uus elämä on niin ällöihkua ;)

Kesätöihin suuntasin jo valmiiksi päätä riiputtaen, ja sainkin aikamoisen shokin ensimmäisellä viikolla kropan huutaessa hoosiannaa sekä pitkän pyöräilymatkan että työn raskauden ansiosta. Pitihän siinä parit kyyneleetkin tirauttaa kun niin ketutti, onneksi ystävien ja äipän tuki nostaa syvimmästäkin suosta :) Seuraavalla viikolla töihin marssi ihan uusi Jatta musiikkisoitin täyteen pakattuna ja hymy huulilla! Kyllä se kliseinen asenne ratkaisee aika paljon, ja onhan se aina hankalaa aloittaa uudessa työssä ennenkuin sitä löytää sen oman paikkansa.

Kesä se saa aina kaivamaan ompelukoneen esille. Ensimmäistä palkkapäivää odotellessa innostuin tuunailemaan jo olemassa olevia vaatteita, jotka ovat syystä tai toisesta jäänet kaappiin homehtumaan.

Alkutilanne: liian pienet farkut, muutama liian lyhyt teepaita sekä loputtomat pitsi- että jämälankavarastot.

Tadah!

Teepaidoista toinen luovutti pituutta sekä aineksia rintamushörhelölle. Farkuista tuli farkkuhame (farkut olivat pienet vain reisistä, eivät vyötäröltä, elämäni ikuinen ongelma) jonka helmaan virkkasin pyörylöitä sitä koristamaan.

Teepaidan jämistä kursin kasaan myös kukkasen, joka on läntätty pinnillä hiuksia koristamaan. Vähänkö oon hip ja pop :P

Tykkään! Helppoa, nopeaa ja kivaakin vielä. Pitäis ommella useammin.

Oikein hyvää viikonloppua kaikille!

elämätä tätä elä elämättä jätä

2010-05-16T22:14:00.006+03:00

Tänä viikonloppuna kesä on räjähtänyt Hämeenlinnaan. Lehdet näyttävät kasvavan silmissä ja puistot ovat pullollaan iloisia ihmisiä. Täydellistä, ihan todellista autuutta minun mittapuuni mukaan! Itselleni paras hetki oli juuri äsken kun lämmin sadekuuro yllätti minut koirien kanssa iltalenkillä, kotiin juostessa näytti siltä että koiratkin nauroivat ääneen :)

Paljoa silti en ulkoillut ja nautiskellut ilmoista, olen ollut hirveän väsynyt ja nukkua nysvöttänyt kun siihen on kerrankin ollut aikaa ja mahdollisuutta. Pakko myöntää että silti harmittaa, tuntuu etten ole "hyödyntänyt" ilmoja nyt kun niitä on ollut. Onkohan se joku perisuomalainen luonteenpiirre, tuntea syyllisyyttä lepäämisestä? Miettiä pesemättömiä ikkunoita ja parvekelaseja lorvailunsa lomassa? Oi ihmisen typeryyttä :D

malli: Whisper Cardigan by Hannah Fettig
lanka: Novita Florica, 282g
puikot: 2,0 ja 2,5 mm
muuta: modauksia alkuperäiseen ohjeeseen jonkin verran, tarkemmat muistiinpanot Ravelryssa

Tämä malli on ollut toteutuslistalla jo siitä asti kun näin Vilman version mallista. Neule on yksinkertaisesti nerokas! Sen voi heittää lämmikkeeksi sellaisten vaatteiden päälle, jotka monista muista virityksistä menettäisivät muotonsa. Se ei peitä liikaa mutta sopivasti, toisin kuin hihattimet tai edestä napitettavat neuletakit.

Onhan tämä tämmönen hassu lärpäke, mutta oleellinen osa vilukissan garderoobia. Lankaa on hankittuna toiseenkin Whisperiin, tosin ei Floricaa tällä kertaa. Florican vanhan roosan sävy on todellinen täydellisyys, mutta lanka itsessään perkeleenmoista neulottavaa. Halkeilee ja eipä tuo nyt niin kovin pehmeääkään ole. Lisäksi inasen liian paksua tähän malliin. Hankauskestävyys jää vielä nähtäväksi.

Selän "gathering" osuus eli sauma lapaluiden välissä on mielestän turhahko, eri asia jos neulos olisi niin löysää että sen venymistä tulisi jotenkin kontrolloida. Taidan jättää osion seuraavasta Whisperistä pois.
Hassua muuten kuinka joka kesä palaan vaaleanpunaiseen pukeutumisessa. Se on sellainen niin kivan imelä väri ;)

Sain muuten töitä kesäksi vaikka olinkin haastattelussa hieman väsähtänyt ja hidas :D Olen älyttömän tyytyväinen, mutta samalla huolestunut siitä, että työ vastaa edellistä koulutustani eikä nykyistä käynnissä olevaa. Työtilanne vaan tuntuu olevan hurjan huono tällä hetkellä. Tiedän kuitenkin jo nyt jääväni kesätyöhön talveksi ekstraamaan, ja pelkään että.. noh että jumahdan sinne ja uusi elämäni jääkin säälittäväksi räpistelyksi juomalasissa.

Nonnih, nyt on möröt purettu sydämeltä. Helpotti. Huh.

sanoja joita unettomat kirjoittavat öisin

2010-04-30T05:54:00.006+03:00

Elämän ihmeellisyyksiä:

-Kärjestä avonaiset saappaat. Ei näin jurpo juntti vaan tajuu... Ihan yhtä pöljää kun pitää karvakenkiä kesällä.

-Miksiköhän olen taas moodissa jolloin heräilen keskellä yötä kukkumaan, katsomaan boksilta tallennuksia ja neulomaan. Julkisesti hävettävää realityhömppää luonnollisesti, no ehkä Daisy of Lovea ei ole tarkoituskaan katsoa päivänvalossa.

-Kuinka kummassa voin olla näin ihmeellisen huoleton ottaen huomioon, ettei kesätyötä ole vieläkään löytynyt eikä kuulunut? Toisaalta ehkä alitajunnassa kuohuu ja siksi potkin öisin peittoa, miestä ja koiria sängyssä pirteänä kuin peipponen. Hmm..

-Olen aina ihmetellyt, kuinka joskus Muodin Huipulle-ohjelmassa suunnittelija pitää vaatettaan upeana luomuksena vaikka sen nyt näkee tämmönen junttikin että rääsy on aivan kammottava. Enpä ihmettele enää. Kummasti sitä sokeutuu omalle kädenjäljelleen ellei saa aikaa olla siitä välillä erossa ja palata katsomaan työtä "uusin silmin". Mullekkin kävi Frankesteinit.. Kouluraportissa sitten lisää aiheesta, oikein opettava kokemus vaikka vähäksi aikaa kasvoikin miehinen elin otsaan :D

Maailman mukavuuksia:

-Löysin himoamani tyyliset kengät hintaan, johon minulla on varaa. Tarjouksesta! Viikon pelastus :)

-Ihmettelen kuinka helposti opin koulussa ns. pänttäysaineita nykyään. Ei se nuorempana ollut näin helppoa, omituista. Noh, nimimuisti on edelleen säälittävä. Pysyypähän balanssi.

-Rakastan kotiamme aina vaan enemmän nyt kun kesä tulee. Meidän melkein alakerrassa on kesäisin auki uskomattoman upea italialainen jäätelökahvila. Voikohan pelkällä jäätelöllä elää?

-Äippä saapuu tänään viettämään vappua meille. Repäisevissä suunnitelmissa on perunasalaatin ja nakkien mutustelu, kylpylässä lilluminen ja tentteihin luku. Siitä varmaan tietää olevansa vanha kun ihan into pinkeänä on odottanut näitä tulevia bakkanaaleja. Oikeasti, pitää varoa ettei vallan lonkka murru ku tälleen villiintyy.

malli: Virna by Minä ite
lanka: Novita 7-veljestä, 77 g
puikot: 3,0 ja 4,0 sekä 3,0 mm virkkuukoukku
muuta: Ravelryssa täällä

Tämä myssykkä valmistui oikeasti jo helmikuussa mutta ehti tänne blogiin vasta nyt. Kuvissa on vielä luntakin ja ihan hillitön pakkanen :D

Jos ei nyt ihan pakkasta tälle päivälle kuitenkaan vaikka sää vaikuttaa kaikkea muuta kuin lupaavalta. Hyvää vappua kaikille!

ohhoh!

2010-04-24T16:54:00.004+03:00

Kuulen jo sieluni korvin (?!?) kuinka väki kopsahtelee näppiksiensä edestä pyörtyneinä lattialle huomatessaan, että Jatta päivittää jo toista kertaa huhtikuun aikana. Tämmöistä luonnottomuutta ei ole nähty miesmuistiin, tuleekohan vallan tavaksi? Suosittelen paperipussin sijoittamista tietokoneen välittömään läheisyyteen hyperventiloimista varten, maailman (no ainakin Hämeenlinnan) laiskin bloggaaja voi hyvinkin olla kiristämässä tahtiaan.

..ja nyt kun menin noin sanomaan, niin varmana hajoaa tietokone/kamera/käsi/muu vapaavalintainen välttämättömyys.. hahaha.

Ihastuin Ravelryssa hirmuisesti Kristiinan Haruni-huiviin, tarkemmin sanottuna Kristiinan omaan versioon huivista. Pakkohan se oli heti ottaa työn alle, vaikka toivon mukaan näin rouheaa villahuivia ei tänä keväänä enää tule pahemmin käytettyä.

Älyttömän kiva malli neuloa ja pitkä sileä osuus takasi taivaallisen aivottomuuden. Ette usko kuinka sitä välillä kaipaa täysin ajatusvapaata neulomista!

malli: Haruni by Emily Ross
lanka: Idena Raggegarn, 400 g
puikot: 4,0
muuta: Ravelryssa täällä
en jaksanut pingottaa huivia vaan ainoastaan höyrytin sen ankaralla kädellä

Lanka on aikamoista teräsvillaa tunnultaan, mutta ostin sitä halvan hinnan ja kauniin sävynsä vuoksi. Olen niiiin kyllästynyt "luonnonvalkoisiin" lankoihin jotka näyttävät suoraan sanottuna kusenkellertäviltä. Yäks :P Onko se luonnonvalkea niin vaikea taittaa mielummin sinne kakka-kuin pissa-osastolle?

Huivin kanssa käsikynkkää valmistui myös pitkän ompelutauon jälkeen kevättakki vanhan korvikkeeksi. Ruskea edeltäjä on ollut mulle hirmuisen rakas mutta alkaa olla jo aika pidetyn näköinen, reppana. Kaava oli tässäkin takissa sama, huppua muokkasin vähän jotta kauluksen saa tarvittaessa napitettua pystyyn.

Kangas on Eurokankaasta (kiitos vaan vielä myyjälle!) ja tikkivuori jälleen Madridista. Nyt tikkivuori on lähes loppu, ja näköjään luonnonkuituista vastaavaa ei kotimaasta saa. Nyyh :(

Viime viikonloppuna paistoi ihanasti aurinko, saas nähdä koska saadaan kauniit ilmat takaisin. Pitäis vaan tosiaan muistaa kuvata vähän pilvisemmällä säällä, nyt saatte nauttia vaihteeksi sikkurasilmäisistä kuvista. Niin ja jos miljöö vaikuttaa kummallisen tutulta, niin paljastettakoon että kuvat on räpsitty Vilman pihassa.

"Aurinko armas, kippuravarvas, käsillänsä käveli ja heiniä söi!"

se paras aika vuodesta

2010-04-09T16:44:00.007+03:00

Muutama päivä sitten heräsin päiväuniltani kamalaan mörinään joka kuului sisäpihaltamme. Vilkaisu ulos kertoi että lakaisukoneet olivat heränneet talviuniltaan :) Kuljin loppupäivän vinksahtanut virne naamallani ja ajattelin että kyllä voi ihminen olla pöljä kun ilahtuu niin paljon noin typerästä asiasta. Puhdas kuiva asfaltti, polkupyörä ja pikkukengät, oi onnea!!

Kevät tuli aika haipakkaa, hirveä määrä lunta hävisi reilussa viikossa että hups vaan! Ulkona on lämmin ja lempeä tuuli lupaa vihreyttä. Puuhakkaasti olen pessyt surimman osan talvivaatteista kesäteloille ja nyt mietin sormi suussa että mitä sitä sitten pukisikaan päällensä kun ei tarvitse enää palella huulet sinisenä. Himoitsen tunikoita. Neulemekkoja. Leninkejä.

malli: Weeruska, oma malli
lanka: 7-veikka, yht. 585 g
puikot: 3,5 ja 4,0
muuta: Ravelryssa täällä

Paksuhko neulemekko valmistui hetkellisen vision&vimman johdosta pikavauhtia, paksuja lankoja on niin kiitollista neuloa! Onnistuin mielestäni tosi hyvin, tosin jos jaksaisin niin purkaisin ja aloittaisin kirjoneuleen himppasen alempaa enkä sitten kun tissikin on jo alkanut. Mutta njää, melkööt.

Mietin tuossa kuinka hirvittävän paljon kaapistani löytyy ruskean sävyisiä vaatteita. Kyllästynköhän niihin koskaan? Luokkakaverini inhoaa ruskeaa mutta on sanonut ettei ällöä sitä minun päälläni lähes ollenkaan. Jos ruskea vaan on mun värini? Vaatekaupoissakin käsi hamuaa aina maanläheisiä sävyjä. Ei kai tästä ole pakko parantua :D

No kohta ei tarvitse hamuta vaatekaupoilla enää yhtään mitään jos pikkuhiljaa ei ala kuulumaan kesätyöpaikkaa.. Jos jotain stressiä pitää elämästään löytää niin aina se on se raha! Tuntuu olevan kiven alla työpaikat nykypäivänä, kun viimeksi olin koulussa niin koskaan ei ollut vaikeuksia asian suhteen. Pitäkää peukkuja!

hyr-hyr

2010-03-20T13:33:00.006+02:00

Pitkät yöunet, siisti koti ja suttuinen ulkoilma muodostavat oivallisesti yhtälön jonka ansiosta Jatta istahtaa vihdoin koneelle ja polkkaa :D Mainiota, eikö?

Olen aivan kouluni lumoissa, viimeinen pisara joka taisi tehdä kuplastani puhkeamattoman taitaa olla mieletön lasinpuhalluskurssi Nuutajärvellä, jonne pääsemme vielä kahdeksi viikoksi oppimaan tätä hc-ammattia. Kesäleirimäinen yhteismajoitus, 1100 asteinen uuni ja "käsissä" muotoutuva lasimassa tekevät yhdessä aikamoisen combon joka saa kyynisimmänkin luokkatoverin vinkumaan onnesta. Miih!

Kun aikatauluni kesän tullessa täyttyy pelkästä työnteosta (tylsää..), lupaan tehdä muutaman postauksen koko vuoden koulutöistäni jotka ovat vielä aika onnettomia mutta ihan itte tehtyjä ;D Kehitysvauhti on huimaa, mutta materiaalit joiden parissa työskentelemme, ovat täysin vieraita ja vaikeita hallita, joten mitään upeuksia on turha odottaa. Ehkä vielä joskus kuitenkin. Toivoa on!

Neulomisesta on tullut herkku, palkinto ja epäonnisten päivien itsetunnon palauttaja. Ikäänkuin "kyllä minä jotain sentään osaan" :D Rakastan neulomista tällä hetkellä varmaan enemmän kuin koskaan aiemmin elämässäni, se on se mun oma juttu. Ihan vaan mun.

malli: Plain and Simple by Veera Välimäki
lanka: Novita Luxus Alpaca, 400g
puikot: 3,0 ja 3,5
muuta: Ravelryssä täällä

Tein malliin "muutamia" muutoksia mulle ah niin tuttuun tyyliin; pituutta lisää, vyötärömuotoilut ja nappilistan modaus. Muuten oikein oiva ohje joka pääsi puikoille melkein välittömästi kun näin Vilman toteutuksen mallista.

Hovikuvaajan puuliiteri toimi aurinkoisen päivän kuvaustaustana loistavasti, kameraa kohti katsominen tosin oli täysin mahdotonta, miten voi kevätaurinko paistaakkin niin kirkkaasti! Silmät muljui päässä ja naama vääntyi ummetusmaisiin irvistyksiin aina kun yritin, no ainakin kuvaajalla oli hauskaa :D

Napit osuivat silmään kaupassa ja ne oli ihan pakko saada pyörryttävästä hinnasta huolimatta. Höh, olisi pitänyt räpätä vielä yksi makrokuva, napeissa on kaunis kelttiläisen oloinen kaiverrus. Tai siis ulonnus. Ha ha.

Tällaisia sukkia olen neulonut Seiskaveikasta ja Isoveikasta useassa värissä saappaisiin lämmittämään paukkupakkasille. Ohje on oma ja peruskauraa, mutta varsin toimiva sellainen.

Oikein hyvää viikonloppua kaikille! Vaikka koulussa on kivaa, niin kyllä tämä vapaa-aikakin on aika namia :D Pus!

snap crackle pop!

2010-02-09T05:54:00.020+02:00

Kyllä se vaan on ihanaa kun asiat taas rullaa! Olo paranee jatkuvasti ja ainoa motkotuksen aihe on nykyinen unettomuus joka saa välillä olon tuntumaan aika pökkyräiseltä. Täällä on menossa elämäntaparemontti nyt kun kortisonilääkitys on alkanut paremmin puremaan ja voimia moiseen taas löytyy. En enää kovin mielelläni "päästä" itseäni samaan tilaan kuin syksyllä, ja aion tehdä terveyteni eteen enemmän ja lujemmin töitä jatkossa. Uskottava se on, kun ikää tulee lisää niin ei se terveys ole mikään itsestäänselvyys enää.

Paino on lähtenyt hiljalleen putoamaan, malttamattomalle vauhti vaan tuntuu puuduttavan hitaalta.. Blogiin kuvaamisesta on tullut mörkö kun en meinaa tunnistaa valokuvista itseäni ja pulleroposkiani, luulen että aika moni voi samaistua tähän, vaikka se onkin ihan typerän pinnallinen ja hassu mörkö se :)

malli: Bubbleroy by Vilma Vuori

lanka: King Cole Merino Blend DK, 438g
puikot: 2,0 ja 2,5
muuta: Ravelryssa täällä

Lanka on Biketex Oy:ltä (Piikkopirta? sekoilen näiden kanssa aina) ja aivan mun lempilankaa tällä hetkellä! Samasta langasta 4-ply versiona on jo kaksi neuletta puikoilla tulossa kovaa vauhtia. Tummanruskea sävy on just mun makuuni mutta kamalan vaikea kuvata tummuutensa vuoksi. Jää neuleen nätit kuplat ihan pimentoon, mutta kyllä ne luonnossa näkyy. PLOP!

Vilman ohjeessa ei ollut paljoa modattavaa, tämä emuselkä lisäsi ainoastaan resoriin pituutta ettei kumartuessa tarvitse huolehtia kalsareiden vilahtelusta. Ja pisteeksi i:n päälle neuloin rusetin (jonka saa myös irti) omalla ohjeella. Katselin ja löysin melkein vastaavan ilmaisohjeen rusetista täältä kiinnostuneille, meikäläisen ohjeenkirjoittelulupaukset kun ovat niin kovin pitkillä "toimitusajoilla" :P

Meidän koululla on sellaista kuplamuovia jonka kuplat on isompia kuin pingispallot. Siitä muovista tulee väkisinkin mieleen tämä slipari!

Kuplamuovin poksauttelussa on jotain kamalan addiktoivaa ja arvatkaa vaan kuinka himoitsen sitä jättikuplamuovia päivittäin. Nykypäivänä sitä voi onneksi poksautella näin virtuaalisestikin ;) Oi aikoja..

uusi, uljas vuosi

2010-01-06T07:13:00.008+02:00

Te kaikki ihanat ihmiset, kiitos kaikista kommenteista joita edelliseen postaukseen suorastaan tulvi! Jos voisin, niin kiittäisin jokaista oikein kädestä pitäen, katsoisin silmiin ja hymyilisin, niin paljon tuki on auttanut ja lämmittänyt. Ette uskokkaan.

Postaaminen on ottanut aikansa, koska olen ollut niin pohjattoman väsynyt ja myös kiireinen koulujuttujen vuoksi, etten ole vain yksinkertaisesti jaksanut kirjoittaa. Olisitte ansainneet uutisia jo aiemmin ja olen tuntenut itseni ihan kakkiaiseksi kun ole saanut potkittua itseäni näppiksen ääreen.

Niin niitä uutisia? Kuulkaa, kaikki on aika hyvin :) Kasvaimet ovat hyvänlaatuisia eikä niitä ainakaan vielä poisteta, ja vajaatoiminnan lääkitystä yritetään rukata kohdilleen. Olo on vielä aika nuuppa ja oikean lääkityksen löytäminen vie varmasti aikaa, mutta olen silti niiiin onnellinen siitä etten joudu leikkauspöydälle! Kyllä tämä tästä. Ilouutisten jälkeen olen nauttinut joulunajasta jotenkin aivan erilailla, mieli on kevyt ja pienetkin asiat saavat hymyn huulille. Välillä uupumus vie voiton, mutta olen nukkunut PALJON joululomallani, tehnyt kaikkea mielestäni ihanaa ja antanut itseni olla väsynyt.

malli: Snapdragon Tam by Ysolda Teague
lanka: Novita Isoveli 153g
puikot: 4,0
muuta: Ravelryssa täällä

Joululahjoja tein tänä vuonna todella vähän, näitä Ysoldan suunnittelemia hattuja kuitenkin syntyi niin minulle, äipälle kuin mummillekkin. Ihastuin malliin palavasti kun näin Liinan toteutuksen hatusta, Ysoldan omissa kuvissa hattu on jotenkin lötkölätty :P

Joinain päivinä kortisonilääkityksen turvottamat posket saavat alahuulen väpättämään, onneksi mieheke lohduttaa. Silittää poskesta ja sanoo söpöksi. Ja että kaikki kääntyy vielä parhain päin.

Onneksi lähelläni on niin paljon upeita ihmisiä joilta saan tukea, te kaikki mukaan luettuna. Kiitos!!

hei se postaa sittenkin!

2009-11-23T00:52:00.006+02:00

Ihanaa että olette kaivanneet :) Tämän päivityksen julkaiseminen on ollut todella kiven takana, lähinnä siksi etten ole tiennyt mitä kirjottaisin.. ja miten.

Elämä on hassu juttu. Se heittelee, testaa ja muotoutuu alati. Joku uskoo Jumalaan, toinen kohtaloon tai molempiin, ja kaikki me olemme mielestäni oikeassa uskoissamme niin kauan kun se noudattaa kaikkea sitä mitä itse koemme tärkeimmäksi elämässä. Tämä ihmisen elo on niin kovin lyhyt, se on ohi ennekuin huomaammekaan, ja kaikki se mitä eläessämme saamme aikaiseksi jää joko kaikumaan ikuisuuteen tai haihtuu kuin uni.

On melko irvokasta, että kun vihdoin tunnen löytäneeni polun jota haluan kulkea ja josta nautin, niin olen myös fyysisesti hauraampi kuin koskaan. Vasta muutettuani Hämeenlinnaan lääkärit ovat ottaneet sairasteluni vakavasti ja minulta on uuvuttavien tutkimusten jälkeen löydetty kilpirauhasen kasvain vajaatoiminnan lisäksi.

Olen sairastellut jo vuosia, mutta tässä asiassa kiltteyttä ei palkittu, olisi pitänyt osata lyödä nyrkkiä pöytään jo aikoja sitten jatkuvan sairasteluni johdosta. Mietin kauan mitä blogiin asiasta kirjoitan vai kirjoitanko mitään, mutta päivitysten pihtaaminen tuntui luonnottomalta itsestäni, ja vielä kamalampaa olisi ollut leikkiä onnellista pikku opiskelijaa vaikka pää ja olemus tuntuvat räjähtävän kauhusta.

Koepalojen tulokset tulevat viikon sisällä ja vaikka vaikutan seesteiseltä ulospäin, huudan kauhusta sisälläni tuloksia odotellessa. Että sellaista tänne kuuluu :) Ja se koulu, se on ihanaa, mielenkiintoista ja parasta tähänastisessa elämässäni edelleen. Häpeän sitä, etten jaksa seisoa kaikilla oppitunneillani vaan etsin aina penkin enkä ole oma aktiivinen itseni, häpeän sitä, että lääkkeitten takia olen lihonut yli 10 kiloa pikaisesti eikä minulla ole rahaa ostaa uutta toppatakkia vanhojen kiinni menemättömien tilalle, ja häpeän sitä että minulla on "vapaapassi" kun olen sairas. Suoraan sanottuna voi VITTU.

malli: Tanged Yoke Cardigan by Eunny Jang
lanka: Gjestalin Maija, 600g
puikot: 2,5
muuta: Ravelryssä täällä

No tämä neule on ollut to-do-listalla jo vuosia, langatkin oli jo ostettu, mutta toteutus antoi odotella itseään. Onneksi tein sen nyt pahimmassa pömppövatsavaiheessani, sillä koko olisi voinut olla pienempi. Aika monella on ollut ongelmia TYCin kokojen kanssa, ja suurin osa on neulonut liian suuren takin.

Malli on uskomattoman kaunis ja voin suositella sitä ihan kaikille!

Hiuksissa oleva kukka on virkattu mututuntumalla jämälangoista ja kuvastaa aika hyvin omaa tyyliäni tällä hetkellä; tyttömäisen tyttömäinen :D

Koulussa tulee sotkettua aika lailla, savi lentää tai pelti paukkuu, kovin kummoisesti ei siis oppitunneille pukeuduta :) Yritän paikata asiaa aina kun harrastan jotain muuta, esimerkiksi valokuvausta Hovikuvaajan kanssa vesisateessa!

oh dear!

2009-10-11T18:08:00.006+03:00

No johan sitä soraakin niin auvoisaan eloon on vihdoin löytynyt :) Enää ei siis tarvitse pelätä kosmisten voimien kostoa, jotta jokin karman tasapaino säilyisi Jatan elämässä. Jipii?

Jokainen päivä on edelleen ihana ja iloinen, mitä nyt yhtenä päivänä sain itkupotkuraivarit pudottaessani hartaudella tehdyn lasityön betonilattialle palasiksi. Oi onneksi olen niin jäärä, että uusi työ on jo tekeillä kahta kauheammalla hartaudella ja pienillä parannuksilla varusteltuna. Taidot on vielä luonnollisesti olemattomat uusia materiaaleja työstäessä.. kyllähän se kismittää kun on tottunut vaatimaan itseltään tietynlaista työnjälkeä, kädet ovat pökkelöt ja sormet ihan nakit :D Malttia, malttia!

Kaikkein "hirveintä" on kuitenkin se että olen onnettoman hidas ja huono piirtäjä! Kauhulla katsoin kun Muodin Huipulle-ohjelmassa luonnosteltiin puolessa tunnissa iltapuku, minä saisin siinä ajassa piirrettyä ehkä hieman vartalon mallia paperille. Piiperrän ja piiperrän, piirrän yhtä kuvaa tuntitolkulla enkä silti saa kovin kummoista lopputulosta aikaiseksi. Muotoilun opiskelijat ovat järjestään todella hyviä piirtäjiä, taidetunnilla yritän aina paeta johonkin nurkkaan työskentelemään katseilta piiloon.. muiden luomukset on niin upeita!
Mutta ehkä minäkin opin, tämä piirtämisen jalo taito on tapetilla joka ikisellä kurssilla, ja niinhän se on ettei harjottelematta mitään osaakkaan.

Luonnostelua painotetaan koulussa myös tooosi paljon. Koko prosessi tuotteesta ideatasolta valmiiksi asti pitäisi olla jotenkin dokumentoituna, alussa piirroksin ja myöhemmin esim. valokuvien muodossa. Kannatetaan! Juurikin tämä asia on minulla ollut todella heikoilla kantimilla, yleensä blogissa näkyy vain valmiita juttuja eikä prosessikuvia lainkaan, jotka ovat kuitenkin mielestäni melko mielenkiintoinen ja oleellinen asia.

Yllä olevassa luonnoksessa suunniteltiin siis kuljetusarsenaalia koulutarvikkeille joita on PALJON.

Peurakangas pääsi vihdoin arvoiseensa käyttöön! Johan sitä kolmatta vuotta haudottiinkin, hyvin oli marinoitunutta :) Kukkarokehykset on ostettu Sinellistä ja liimattu Gütermannin tekstiililiimalla (joka on ihan paras liima ikuna).
Lieriössä kannan kodin ja koulun väliä kaikkia kauniita piirroksiani (möhhöh), lieriö on vahvistettu tukihuovalla.

Virkatut kukkaset koristavat luonnoskirjaani joka on vielä tällä hetkellä pelottavan tyhjä. Kahden viikon päästä sitä täytyisi jo esitellä opettajalle, iiks!

Vaatetusrintamalla on jo aikaa sitten valmistunut syksyinen pitsibolero jonka kuvaaminen on melkoisen hankalaa kun en ole koskaan päivänvalon aikaan kotosalla. Pitäis vissiin palkata joku luokkakaveri räpsimään kuvia koululla, hmm..

malli: Short and Sweet by Angela Best
lanka: Finlayson Karoliina
koukku: 2,5
muuta: nappi katajaa ja kalakoru markkinoilta, kukkanen omasta piästä
Ravelryssa täällä

Nyt taidan kaivaa vesivärit esille ja komentaa niitä käyttäytymään paremmin kuin viime kerralla, vesivärit on niin hirmuisen hankalat käyttää!

Viikonalkuja!

sääntö on, ettei sääntöjä ole

2009-09-11T21:40:00.006+03:00

Ensimmäiset kaksi viikkoa koulua takana ja olo on ylitsepursuavan onnellinen. Jokainen päivä on uusi ja haastava, täynnä mielenkiintoa ja oivalluksia. Tuntuu kuin voisin läkähtää ilosta! Tällaisesta en oikeastaan osannut edes uneksia, tehdä päivittäin rakastamiansa asioita polttavalla innolla ja herätä aamuisin hymy huulilla, voiko näinkin elää?!? Ja todellakin, voiko näinkin elää ilman köyhyysrajoilla kituuttamista, se jää nähtäväksi. Nyt haluan vain nauttia ja rypeä omassa onnessani niin monen vuoden etsikkoajan jälkeen.

Solahdin kouluun hyvin kaikesta panikoimisestani huolimatta, luokkani keski-ikä on 25 vuoden yläpuolella ja porukka tuntuu osaavalta ja napakalta. Odotin äärimmäisen boheemeja persoonia, mutta me ollaankin kaikki melkomoisen "taviksia" ja jollain kummallisella tavalla niin kovin samanlaisia.. Tottakai olen onnistunut määkimään viisauksiani väärissä kohdissa ja hihittelemään yksikseni, mutta sellainenhan olen, ylläripylläri :)

Nii-in, täällä leijutaan.

Kaiken ällöttävän hehkutuksen päälle uusi asuntomme on ehkä maailman paras ja maailman parhaalla paikalla, niinpä pesimisviettini ajamana innostuin vihdoin virkkaamaan erään ikuisuusprojektini loppuun. Puolitoista vuotta se otti, sekä käsittämättömät 2200 grammaa lankaa, mutta kyllä kannatti.

malli: Easy Ripple Afgan by Susan B
lanka: Novita Tennessee, yhteensä hieman alle 2200g
koukku: 3,0
muuta: huoliteltu ympäriinsä "tasaiseksi" virkkaamalla, koko 170cmx150cm
Ravelryssä täällä

Näinä hetkinä sitä on onnellinen siitä, että on niin jääräpäinen että tekee aloittamansa asiat loppuun asti. Tämä torkkupeitto vainoaa jäljelle jääneitä vielä vuosikymmeniä oman poismenoni jälkeen!

Kaikille oikein ihanaa viikonloppua ja miljardi siirappisen imelää halausta!! Yritän palata takaisin maan pinnalle ensi postaukseen mennessä ;)

nyrjähtänyttä

2009-08-10T23:59:00.004+03:00

Niin paljon asioita joita pitäisi tehdä, niin vähän aikaa! Ihmekkö tuo jos käyn ylikierroksilla, uni ei meinaa tulla öisin vaikka olen kuolemanväsynyt. Yöpöydällä on pikkuinen vihko johon raapustelen sängyssä pyöriskelyn välillä älykkäitä mietteitäni kuten "paljon joutsen painaa?" "ruuvimeisseli" ja "jakkara mukaan". Käytin toissapäivänä kaksi tuntia aikaa etsiessäni netistä, mistä saisin vielä vakkarihiusväriäni jonka maahantuonti lopetettiin. En edes löytänyt vastausta tähän naurettavaksi paisuneeseen ongelmaani, voi surkeus mitä ajantuhlausta! Plää. Oliskohan mulla jonkinlaista muuttostressiä? Muutosstressiä? ...höm :D

Onneksi on neulominen. Kuinkahan monta kertaa tänä kesänä olen vaeltanut tukka pystyssä unettomuuteen suivaantuneena sohvalle neulomaan ja rauhoittumaan? Jaa-a.. kai sitä huonompiakin vaihtoehtoja olisi, niinkuin Ostos-TV.

malli: Two-Tone Ripped Shrug by Stefanie Japel
lanka: Novita Aino, 410g
puikot: 2,5 ja 3,0
muuta: kukka virkattu mututuntumalla, neule löytyy Ravelrysta täältä

Tänä kesänä oli yhdet häät, joihin tuunasin mekon sekä neuloin tuollaisen hihattimen lämmikkeeksi. Kyllä, mulla palelee AINA. Lanka on purkuparkaa ja oli muuttunut ressu niin ohueksi, että jouduin ottamaan melkomoisen pienet puikot saadakseni peltipintaa, jota niin rakastan ;)

Mekko on tarttunut vuosia sitten mukaan Vero Modan alennusrekistä kuosinsa vuoksi ja lojunut kaapissa odottamassa tuunaajaansa. Alkuperäisessä oli kammottava kuminauhaviritteinen v-kaulus ja kummalliset liehuhihat, yritin korjata tilannetta kirpputoripitseillä ja satiininauhoilla. Tuli ihan kelpo! Ainoa miinus on mulle ihan liian lyhyt helma, istuessa ei kangasta riittäny persiin alle asti ja kuulkaa, kirkon penkki tuntui tosi kylmältä!

Jospa se jo viikon päästä nukuttaisi kun muuttorumba alkaa olla voiton puolella! Nyt taidan vielä pakata vähän enkä mieti yhtään sitä, että kello pirisee alle seitsemän tunnin päästä.. Hauassa ehtii makkaamaan!

sinne ja takaisin

2009-07-21T16:02:00.011+03:00

Voi KIITOS kaikille kannustavista kommenteista uuden elämän suhteen! Tulevaisuus jännittää välillä niin paljon että pitää hyperventiloida paperipussiin, mutta kommenttien lukeminen on mukavasti toiminut rauhoittavien korvikkeena :) Oi kirjoitetun sanan mahti!

Juu-u, kyllä syksy jänskättää. Kovasti. Mitä jos en osaakkaan? Mitä jos koulu on ihan turha? Eniten pelottaa kuinka sovellun itseäni kymmenen vuotta nuorempien joukkoon kummallisen persoonallisuuteni kanssa. Puhun hermostuneena liikaa ja vähän asiaa, möläyttelen epäolennaisuuksia ja hihitän ihan väärille jutuille. Painajaisissa olen luokan pulumummo joka istuu ja jupisee yksikseen takapulpetissa, murisee uhkaavasti kaikille jotka lähestyvät sohvakankaasta tehtyä nyssykkää joka on täynnä ilmaisia shampoonäytteitä. Jostain syystä unissa mulla ei ole koskaan etuhampaita, mutta monta mukavaa kallokaveria sen sijasta kyllä.
Stressiä? Paineita? No ehei :D

Ajattelin vähän kerroskella miten sinne kouluun sitten haettiinkaan ja pääsykokeiltiin, jos tämä vaikka olisi se ensimmäinen kouluraportti seuraavasta neljästä vuodesta.

Ennakkotehtäviä tein kaksi, sekä nuorisopuolelle että aikuispuolelle. Portfolioon käytin eniten aikaa ja ette kyllä arvaakkaan kuinka suuri apu blogin pitämisestä oli asiassa! Kuvat ja jutut olivat koneella valmiina, joten sain keskittyä lähinnä leikkaamiseen ja liimaamiseen. Jei!

Nuorisopuolen ennakkotehtävässä piti suunnitella huonosti muotoillulle esineelle parempi uusi muoto, ja tein koko homman lankahenkarista. Ihan plää juttu, meni mun osalta melkoisesti penkin alle.. pakko sanoa että aika loppui kesken kun väänsin kahdessa viikossa kolmen hakupaikan ennakkotehtäviä.

Ja ne pääsykokeet.. Ensinnäkin minä en oikeasti osaa piirtää! Joten yrittäkää ymmärtää ja antaa armoa :D Piirrän älyttömän harvoin mikä on toisaalta ihan typerää, sillä nautin pääsykoepäivinä tuhertamisesta niin että ajantaju katosi täydellisesti. Noh, tähän asiaan on luultavasti tulossa korjaus, koulussa ymmärtääkseni piirretään aika lailla.

Ennen luokkiin siirtymistä meille näytettiin auditoriossa kuvia erilaisista hotelleista sekä sisältä että ulkoa, luokissa päästiin sitten itse asiaan. Tiesin heti että haluan kuvata hotellin kylpyhuonetta ja hotellin pitää olla ihan vinksahtanut Liisa Ihmemaassa-tyyliin.

Tehtävissä yleensä vaikein asia oli ajanhallinta, mulla oli ainakin koko ajan kamala kiire. Ihaninta oli se, että saimme liikkua luokista ulos ja sisään vapaasti. Ympärilleen ei paljoa kannattanut katsella, auditoriossa meninasin oksentaa kauhusta kun näin kaikki 700 hakijaa sulloutuneena samaan tilaan.

Siinä se loppullinen huone sitten on, kaikessa vääristyneessä perspektiivissään. Ha ha.
End of day one.

Seuraavana päivänä pääsimme takaisin omille paikoillemme jossa odottivat sekä uusi tehtävä että jo arvosteltu edellispäivän paperipino. Söin pähkinöitä, join vissyä ja luonnostelin päässäni seuraavaa tehtävää. Halusin siihen lapsia pakomatkalla sekä hevosen, mutta kun en ollut koskaan ennemmin piirtänyt hevosta. Jaiks.

Että sillee. Ja tuli meinaan kiirus! Koska päivälle oli vielä yksi tehtävä jäljellä.

Laveerasin papereita, leikkasin ja liimasin vain huomatakseni että KAIKKI MUUT käyttivät valkoista paperia ja abstrakteja muotoja. Tunsin itseni askartelukerholaiseksi mutta päätin pitää kiinni ideastani, vaikka kuvittelin jo mielessäni kuinka arvosteluraati nauraisi kippurassa kyhäelmääni. Hmph.

Poistuin luokasta ja ajelin kotiin melkomoisen tyytyväisenä itseeni, kaikesta itseruoskinnasta huolimatta. Ja tässä sitä nyt ollaan :) Tyytyväisenä vieläkin. Ja kauhusta kankeana.

running up that hill

2009-07-04T20:31:00.006+03:00

Olen vihdonkin varma. Sen mäen nouseminen jonka huipulle ei halua päästä, on turhaa. Elämä on liian lyhyt, on uskallettava laskeutua ja etsittävä uusi rinne jota todella haluaa nousta, vaikkakin samalla joutuisi luopumaan kaikista saavutuksista joita siihen asti on saavuttanut. Nollatilanne. Uusi alku. Pitkä matka kuljettavaksi.

Olen melko muutosvastarintainen ihminen. Turha muutos on tarpeetonta.. vai onko? Olen tuskaillut jo kolmisen vuotta nykyisessä ammatissani, ja vihdoin keväällä sain kunnon potkun persuksilleni ja tein asioille jotain, hain kouluun. Ja piru vie, pääsin! Lähipiirini kauhistukseksi minusta tulee taas nuudeleita popsiva opiskelija joka istuu luennoilla ja tekee läksyjä, laskee kolikoita kaupassa ja irvistelee kampaajarahan puutteessa ylikasvaneelle letilleen peilin edessä. Mutta voi siskot ja veljet, on se sen arvoista!
Katson tulevaisuuteen pitkästä aikaa toiveikkain silmin, mahanpohjassa lentelevät perhoset ja askeleisiini on tullut hassua lentoa. En malttaisi odottaa, toivottavasti koulutus on juuri sitä mitä odotan, ja enemmänkin. Työllistymistä en halua vielä ajatella, keskityn asiaan kerrallaan.. enkä halua ihan vielä ajatella tulevan työelämän raakoja realiteetteja.

Minnekkö? No tänne. Miksipä sitä salaamaan, kuukkeli kertoo asian syksyllä kuitenkin :)

Läpäläpä sano joku joka halusi kuulla käsitöistä :D Eli niihin siis!

Olen virkannut melkomoisen läjän pikkuliinoja nailonnarusta, jota käytin myös näissä pikkukoreissa. Unelmissa olisi tehdä niistä suuri kori jonka kovetan natriumsilikaatilla ja käytän makuuhuoneessa päiväpeiton ja koristetyynyjen yöpuuna. Mut mut.. homma on ollut suunnittelupöydällä jo yli vuoden, joten valmistumisesta ja sen ajankohdasta en yllättäen osaa sanoa juuta enkä jaata :P Osviittaa rakenteesta ja ideasta voi kurkata Vilmalta jonka ihastuttava lampunvarjostin on tehty samalla periaatteella.

Kauniita ne ovat noinkin, mallit ovat Mary Oljen Kauneimmat Käsityöt kirjasta. Kesällä vaan pitää virkata!

Olen läähättänyt kuin koiranpentu Katrin ideoimia Kelefantti-tuotteita ikuisuuden, ja viimein rohkaistuin ja ruinasin almua suoraan Katrilta. Ja mie sain sellaisen, ihan oman Kelefantin! Aarre. Kestokäytössä. Niin mua!

Prahan matkalta mamma bongasi loistokkaasti pienet sakset jotka olivat alunperin kirjanmerkki. Kaulaanko? No totta mooses! Taidan olla sellainen omituisten killuttimien keräilijä koko tyttö. Ja aika omituinen noin muutenkin.

Tänä kesänä on reissattu niin että kotona ei ole oikein edes ehtinyt pyörähtää, mutta kouluun pääsemisen kuuleminen on jyrännyt kaiken muun alleen lopullisuudellaan. Joten se niistä reissuista, nyt tähyillään ihan muihin suuntiin :) Käsitöitä olen silti tehnyt ihan maan mielettömän paljon ja postauksia on luvassa, tämä kevät/kesä on vaan ollut ihan hullua aikaa. Kaikki on mullaantunut sekaisin ja blogi on jäänyt paitsioon mistä olen oikeasti suruissani. Kun onhan tää kuitenkin se mun rakkain "juttuni". Pus!

Wilhelmiina

2009-05-28T09:58:00.005+03:00

Elämme jännittäviä aikoja. Loppuviikoksi on luvattu unelmieni säätä jota kuitenkin varjostaa tieto siitä, että kaikki kesähameeni tuntuvat kutistuneen talvella. Voi plääh! Kinnaa, kiristää ja ahistaa. Eipä tässä tarvitsisi karistaa kuin muutama hassu kilo mutku.. on se harmi että ruoka on niin hyvää :D

Tarvitaan nopeita ratkaisuja, ompelisko uutta vai eikö ompelisko. Pomppisko helteillä miehen vaatteissa kunnes mahamakkara vähän pienenee, vai hankkisiko isompaa kolttua suosiolla ja possuilisi jäätelöä vanhaan malliin? Ja jos ongelmat ovat oikeasti tällä tasolla, niin eikö asiat ole aika hemmetin hyvin :)

Nonnii, sitten muihin asioihin! Kukapa muistaa tämän ihanan mekkosen, jonka kanssa langan loppuminen johti sydäntäsärkevään purkupäätökseen? Lanka löysi paikkansa maailmassa.

malli: Mohairmetsän Nejan ihanainen Wilhelmiina
lanka: ONline Linie 155 Supercool, 700g
puikot: 2,0 ja 2,5
muuta: Ravelryssa täällä

Älyttömän kaunis malli joka on roikkunut to-do-listalla ilmestymisestään asti. Ihan mieletön!

Jouduin muokkaamaan ohjetta melkoisesti, koska ensinnäkin olen puolet isompi kuin siro Neja, ja toiseksi tiheyteni oli ihan kamalan paljon pienempi kuin alkuperäisessä. Sommittelin palmikot yläosaan uusiksi ja laskin kaiken muutenkin isommaksi samalla. Kyllä kannatti, istuu kuin unelma!

Kaula-aukkoon ja hihansuihin tein huolittelun i-cordina, hiiiidastaaaa mutta somaa. Antaa neuleelle todella huolitellun ilmeen, aion kyllä käyttää tätä tapaa toistekin.

Ainoa juttu joka harmittaa on se, että purkulanka oli niin pirhanan kippuraista ja minä niin kerpeleen laiska, että neulepinta on ällöttävän epätasainen. Jospa se pesussa rentoutuisi. Kai se on pakko uskoa että purkulanka on pakko kastella ja roikottaa ennen neulomista :P

Kukkuu! Nyt mulla haluttaa Wilhelmiina-keksejä. Ihanan laihduttavaa :D

lentoon lähdössä

2009-05-11T17:28:00.012+03:00

Tämä kevät on ollu ihan rautaa! Jos viime keväänä olinkin koko ajan kipeänä ja väsynyt, niin tämä vuosi on maksanut kalavelat tuplaten takaisin. Että kiitos vaan kaikille kosmisille voimille siitä, toivottavasti korkeapaine kestäisi mahdollisimman pitkään :)

Onhan se niin, että elämässä pitää olla jonkinlaista aaltoliiketta jotta osaisi enemmän arvostaa niitä hyviä hetkiä. Joskus kun maailma murjoo oikein kovalla kädellä sitä on vain niin kovin vaikea muistaa.. Nyt kun asiat tuntuvat soljuvan kuin itsestään voisin kirkua silkasta onnesta!

malli: Laminaria by Elizabeth Freeman, suurempi koko
lanka: Grignasco MerinoSilk kaksinkertaisena, yhteensä 125g
puikot: 3,5
muuta: Ravelryssa täällä

Ei, täällä ei ole enää lunta. Kuva on otettu pääsiäisenä mumpan synttäreillä johon neuloin myös itselleni juhlahuivin, jonotuslistalla kauan roikkuneen Laminarian. Hitto että on kaunis huivimalli, mun ehdottomia suosikkejani! Mallista ei voi sanoa ihan samaa, aurinko paistoi niin kirkkaasti silmiin että pisti irvistämään :D

Kengät kruunaavat tyylin, ha ha.. Talvitöppöset eivät kuuluneet sisäpukeutumiseen :D
Mekko on omatekemäni, harmi etten saanut siitä kunnon kuvia. Puhvihihat, paljon kirpparipitsiä ja leveä helma = niiiiiin mua! Tähän mekkoon tuli tuherrettua kunnon kaavat ja ajattelin ommella kesäisemmän version helteitä varten.

Taidan tästä liihotella ripustamaan pyykkiä, ällöttävän iloisella mielellä. Pus!!

silimäni terhän!

2009-04-14T16:08:00.010+03:00

Heippatirallaa! Vietin pääsiäisen lapissa mummoni luona jossa riitti aurinkoa, lunta, naurua sekä kyyneliäkin. Mummi täytti 80-vuotta, ja merkkipaalun kunniaksi järjestettiin oikein mahtijuhlat pitopöytineen :) Tätykkäni oli laittanut juhliin herkulliset ruuat sekä leiponut suolaista ja makeaa niin paljon, että pöydät suorastaan parkuivat taakkansa alla. Sanomattakin lienee selvää että päivä oli menestys, ja juhlaväen määrä oli liikuttavan suuri.

Mumppa otti vieraita vastaan ja seurusteli heidän kanssaan kuin vanha tekijä, minä hyydyin paaaaljon ennen mummia joka jaksoi viihdyttää vieraita aina pikkutunneille asti. Ihan uskomaton se meidän mummi!

Mummi ja vauvamaha kuvassa, meiän matriarkalla on seitsemän lasta yhteensä! Lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia en jaksa edes laskea, me ollaan sikiävä suku. Mummi sano että pappa ku häntä kattokin niin heti oli taas maha pystyssä :D

Pitihän se mummia jotenkin muistaa, ja huiviahan sitä sitten neulottiin. Joululahjahuivi teki tepposet ja päästi räntäsateessa väriä mummin valkealle takille, olen asiasta tosi näreissäni enkä varmasti osta enää ikuna Dropsin Alpacaa. Tämä huivi oli sitten ikäänkuin korvikkeeksi :)

malli: Moonlight Sonata Shawl by Shui Kuen Kozinski
lanka: Wetterhoff Sivilla, vajaa 3 kerää
puikot: 4,0
muuta: Ravelryssa täällä

Mallia oli ihan kiva neuloa, mutta aloitustapa oli ihan typerä. Joten tuskin neulon mallia enää toiste.. Lisäksi huivin muoto oli omituinen joka teki pingotuksesta melko haastavaa, hermo meinasi palaa!

Mummilla ei pokka meinannu pitää kun kuvasin sitä pihassa, voi että on ihanaa kun se nauraa niin paljon!

Rintarossi oli alunperin tarkoitus tehdä itse alusta loppuun, mutta taitojen vähyys kävi kömpelöissä yritelmissä tuskaisen selvästi ilmi.. Tyydyin ostamaan valmiin korupohjan johon kiinnitin makeanvedenhelmiä. Tykkäsi se mummi siitä silti :) Minen vaan muistanu ottaa lähikuvaa!

Loppuun vielä kuva mummin omasta taidonnäytteestä 60-luvulta, mummi neuloi joka talvi lapsille uudet villapuserot.

Kuvassa oikealla on minun oma äippäni joka oli myös lapissa mukana. Ja jolle tein myös juhlahuivin. Ja joka EI suostunut kuvattavaksi. Pöh ;)

kaikki hovikuvaajani hoidokit

2009-03-25T19:28:00.010+02:00

Minä en tainnut olla paikalla kun äidillisiä vaistoja jaettiin. Leikin pienenä vain nalleilla, ja nuket, jotka minulle erehdyksessä joku parka meni ostamaan, heitettiin milloin sateenvarjoon sidottuna katolta tai kokivat Hurjan Muodonmuutoksen Jatan kokeellisessa kauneushoitolassa. Lopputulos yleensä muistutti Picasson kubistisen kauden maalauksia tai Marilyn Mansonin musiikkivideorekvisiittaa, riippuen siitä oliko nukke kenties kauneusleikkauksen vaiko pelkän öljyvärimeikin tarpeessa. Oi noita aikoja, ihme ettei äippä kiikuttanut kallonkutistukseen :D

5.3 hovikuvaaja, paras ystäväni, sai pojan. Haluaisin olla mukana kamuni The Projektissa mahdollisimman paljon enkä vieraantua tämän suuren muutoksen myötä. Harmittavan usein lapsellisten ystävien kanssa yhteydenpito on muuttunut epäsäännölliseksi ja nyt aion tehdä työtä jotta niin ei taas kävisi. Harmi ettei tähän asiaan ole oppaita tarjolla ;)

On se sitten söpö! Hampaaton vanhan papan mutrusuu ja otsa koko ajan rypyssä. Hymyilee paljon, ihmekkös tuo kun jatkuvasti pierettää. Enempi tukkaa ku isällään, äitinsä leukakuoppa.

Pojalle oli ihan pakko-pakko tehdä jääkarhumyssy nyt lopputalveksi! Onneksi varastoissa oli vanhaa kunnon Novita Tangoa (sitä unelmanpehmeää) ja Bambinoa. Tää sitten nitkuteltiin omasta päästä samana iltana kun kuulin synnytyksen menneen hyvin. Asianmukaisesti vetistellen :) Voi NIISK!

Vilman (kiitos!!) avustuksella muutin riipukseksi kristallinallen, jonka olen saanut suunnilleen poijan kokoisena mummiltani. Käsikorun sain häneltä tänä jouluna. Pitihän nämäkin tähän mukaan ympätä ;)

HoviKissan, Santun mielestä jääkarhulakki oli ihan parhautta. Santtu on seurallisin kissaherra jonka olen koskaan tavannut ja siitä tulee varmasti HoviPojalle monen naurun aihe :)

HoviKoira Sissi taas osasi arvostaa enemmän uutta neuletakkiani, joka on niin perusmallinen, että siitä lisää Ravelryn puolella. Sissin tehtäväksi jääkin sitten kävelytukena oleminen ja kuolaus sekä ruuanmurujen imurointi.

Jospa ne minunkin äidilliset vaistoni alkaisivat tässä heräillä tämän projektin myötä! Yhtä pihalla tunnutaan olevan vieläkin, Hovikuvaaja ja minä, ei ole hössöttävintä sorttia meinaan hänkään. Jospa se siitä :)

ihan pöllöä!

2009-03-15T07:52:00.006+02:00

Niin menin minäkin liittymään tuohon surullisenkuuluisaan NaamaKirjaan, vaikkei mun pitänyt hankkia itselleni enää yhtään enempää aikasyöppöjä nettijuttuja. Senkin sopuli.

Kun on muuttanut niin usein kuin minä ympäri Suomenmaata, on sieltä löytynyt unohtunut tuttu jos toinenkin.. Sliipatulla, punaposkisella ensi-ihastuksella on nykyään hamppupaita ja rastat, ensimmäinen poikaystävä ei näytä muuttuneen viidessätoista vuodessa ulkonäöltään tahi sarkastisilta jutuiltaan, eikä se kadehtimani pisamanenäinen rinnakkaisluokan tyttö ole vieläkään yhtään sen vähemmän suloinen kuin ensimmäisellä luokalla.
Olen muistojen aikakoneessa, hihittelen ja haukon henkeäni vuoron perään. Mietin kenelle kaukaiselle ystävälle, kaverille tai tutulle on soveliasta lähettää kaverikutsuja, ja hieron harmaita aivosolujani saadessani kutsun ihmiseltä joka on vajonnut jonnekkin aivopoimujen uumeniin.
Voinko loukkaantua mikäli kaveripyytöni hylätään, ja vastavuoroisesti, miten hylätä kohteliaasti kaveripyyntö ihmiseltä jota en muista ja ilmeisesti siis tunne? Hmm..

Ymmärrätte varmaan miksi päivitys on vähän viipynyt, näiden tärkeiden syvällisten pohdintojen vuoksi siis. Ha ha ha.
Oikeasti tarvitsisin vähän piiskaa. Päivitykset laahaavat jäljessä, töitä on valmiina pinoksi asti, ja mulla on jopa KUVAT lähes kaikista koneella valmiina. Joululta asti. Olen saamaton :P

Silti haluan seuraavaksi postata uusimman tulokkaan koska se onnistui niiiiin hyvin. Jookoskookos?!

malli: Owls by Kate Davies
lanka: SandnesGarn Sisu 2-kertaisena, yht. 900g
puikot: 3,5 ja 4,0
muuta: Ravelryssa täällä

Tämän kanssa sain laskea, kääntää ja vääntää kaiken uusiksi, kiroilla, purkaa ja mököttää. Mutta kyllä se sisukkuus palkitaan aina vaan!

Kuten näkyy, neulepuserosta tuli jälleen näpeissäni neuletakki sekä kaarroke muuttui istutettaviksi hihoiksi. Pöllöt saivat suipommat korvat (sarvet?!?) sekä ilmettä huovasta, napeista sekä muliinilangasta.

Modauksia ohjeeseen on miljoona ja kaikki tajunnanvirralla toteutettu, mikäli haluatte ihan välttämättä kuulla hengästyttäviä muistiinpanoja tarkemmin, niin suosittelen pistäytymistä Ravelryn puolella. On meinaan kuivaa tekstiä :D

Koko neule on neulottu yhtenä kappaleena ilman saumoja, siitä olen aikas ylpeä! Vaikka onnistunut lopputulos vaatikin neljä purkua pöllökuvioon asti ja päätään raapivan miehen ihmettelyt päälle, niin opinpahan senkin jipon oikein perusteellisen perusteellisesti. Huh!

Heti kun näin neuleesta ensimmäiset toteutukset netissä, alkoi päässä soimaan Twin Peaksin tunnusmusiikki ja koko projekti muotoutui päässä valmiiksi. Pöllöille piti saada naamat ja omat ilmeet, vinksahtanutta porukkaa tanssimaan tissien päälle ja pari kuollutta yksilöä kainaloihin.

Tämä neule on omistettu David Lynchin pöllöille, tanssivalle kääpiölle, huonoryhtiselle jättiläiselle, paksuille punaisille samettiverhoille, Pölkkynaiselle ja piirakkaa popsivalle etsivälle. Sekä tietty Bobille.

painajaisia ja unikuvia

2009-02-12T15:49:00.007+02:00

Olen nähnyt vallan kummallisia unia viimeaikoina. Uneni ovat aina olleet värikkäitä ja eläväisiä, mutta viime aikoina olen useasti herännyt otsa rypyssä yhtenä kysymysmerkkinä. Unet eivät haihdu mielestä koko päivänä, ja huomaan pyöritteleväni yön filminauhaa päässäni yhä uudestaan ja uudestaan.

En pitkästytä teitä unieni juonikuvioilla, toisten unien kuunteleminen on vähintäänkin yhtä mielenkiintoista kuin muiden nenänkaivelun katselu; mielenkiintoista kaivelijalle mutta tympeää sivustaseuraajalle.

Omituisten unieni siivittämänä syntyi (kerrankin) tarpeeseen luonnonvalkea huivi, joka poiki puolivahingossa seurakseen myös myssyn ja tumput. Huivi on virkattu enkä virkatessa oikeastaan koskaan osaa katsoa telkkua, vaan kuntelen äänikirjaa tai vain mietiskelen itsekseni syntyjä syviä.

malli: All Fall All Shawl by Doris Chan
lanka: Novita 7 Veljestä, 507g
koukku: 4,0
muuta: Ravelryssa täällä

Ihastuin huivin reunuspitsiin ihan mahdottoman paljon, ja halusinkin käyttää pitsiä myös tumpuissa ja pipossa jollain tavalla. Pienen mietinnän jälkeen virkkasin pitsistä ympyrän ja sille pohjaksi Mariomyssyn.

malli: Mariomyssy
lanka: myssyssä Katia Peru 110g, koristeessa Novita Nalle
puikot: 5,0 ja 1,5 koukku

Näinhän ne hommat tehdään: ensin koriste ja sitten vasta myssy johon se kiinnitetään. Ehh.. ;)
Puolustuksena voin kertoa, että ihan oikeasti tarvitsin myös luonnonvalkoisen pipon. Ai mullako pipoja liikaa, eeei kai.. pitää olla joka värissä!

Tumpuissa malli on peruskauraa suolattuna tuolla pitsi-ihanuudella. Pitsi onpi taasen tehty Nallesta ja itse tumppu Dropsin Alaskaa. Nämä kädessä on ihan hurjan romanttinen olo!

Hovikuvaajan kanssa oli jättekivaa kuvia otettaessa. Kai sen ystävän tuntee siitäkin, että se jaksaa aina kuunnella mun unia. Eikä mua hävetä kyllä kaivella sen näkösillä nenääkään.

niisk

2009-01-18T17:38:00.015+02:00

Ette kyllä usko kuinka mykistynyt ja otettu olen edellisen postauksen kommenteista! Ootte kaikki niin ihania että oikein itkettää! Oli ihanaa saada kirjoittaa jostain niin rakkaasta asiasta kuin oma kultainen mummini, ja että vastaanotto oli vielä tällanen, voi mua onnekasta :)

Harmittaa että viime postauksessa jäi yksi iso käsityö esittelemättä, kuvissa mummin takana nimittäin näkyy mummolan portti, joka on mumpan suunnittelema ja yhdessä pappapuolen kanssa tekemä.

Portin toinen puolikas kuvassa sekä mummolan päärakennusta taustalla. Aatelkaa, portti on vasta muutaman vuoden ikäinen, voi kun minäkin olisin yhtä touhukas tuon ikäisenä!

No touhua mulla vielä ainakin riittää, joskus tuntuu että pää räjähtää ideoista :P Joululahjoja tehdessä pääsi oikein "piru" irti kun huomasin suunnittelevani ja tekeväni aina vain enemmän ja enemmän lahjoja. Että joskus näinkin :D

Kuvassa lahjuksia monenmoisia. Työkamuille avaimenperiä ja jollekulle vauvanvaatteita. Jollekulle? Hovikuvaaja lisääntyy!! Jei, mäkin pääsen neulomaan minipieniä juttuja hyvällä syyllä :D

Malli on Top Down Bonnet ja funktio vaavinpäähine. Ja arvatkaa onko puikkokokoa tahi langankulutusta missään ylhäällä? Nojooei :( Lanka on Tennesseetä, sen sentään muistan!
Tämä malli on aivan ihana, ajattelin pitää tulokkaan hatuissa niin pitkään, että Hovikuvaajalla palaa käpy.

Pikkuiset avaimenperät on tehty huovasta ja täytetty vanulla, ideoita touhuun Flickristä. Merwing on näissä huopahommissa ihan pöllöguru. Pöllöt on ihania!

Serkkusiskokset saivat pupuja. Isompi pikkusiskolle reppumaskoksi ja pienempi isosiskolle vaikka työavaimiin. Tikkarit mukaan ja ylimääräinen mulle, eikös joo?

Viimeisenä esittelen ihan hassuntyhmän jutun, mutta pistetäänpä idea kiertoon mikäli jollakulla olis niin huumorintajuisia lahjansaajia ku miun kummipoikani on ;)
Kummipoju pyysi kummitädiltä vaatimattomasti lahjaksi miniläppäriä. Huh huh, aika pieni pyyntö! Yleensä toiveet on ollu suhteellisen järkeviä ja toteutettavissa, nyt tuli kummitätille pieniä paineita.. Hikoilin ensin muutaman tunnin ajan kunnen kaverin kanssa välähti:

Vähän pahvia, työläppäri, kopiokone ja pokkaa. Tuli oikeasti ihan aidon näköinen, naurettiin "konetta" porukalla ihan pissat housussa!
Läppäri on tungettu kopiokoneeseen toimistoväen pällistellessä hiljaa pöytiensä takana, kopiot liimattu pahville ja päällystetty piirtoheitinkalvolla "näytön" kohdalta. Koneen saa kiinni ja kun kummipoju sen avasi, paljastui sisältä rahaa "säästä rahat koneeseen ite"-periaatteella :D

Kyllä tuota on naurettu. Vieläkin naurattaa :) Eipä taida tulla enää epärealistisia toiveita, tai jos tulee niin ens vuonna sitten i-podia vääntämään..
Vähänkö olen julma kummi!

arki sukkaa

2009-01-11T15:21:00.005+02:00

Onpas ilmoja pidelly! Pakkaset paukkuu ja vettä sattaa, ottais nyt tästäkin sitten selvän.. Sohvannurkan imua on vaikea vastustaa, sen verta on saatu sentään aikaiseksi että on suoritettu pölypunkkien joukkotuho tuulettamalla kaikki kodin irtoavat tekstiilit pihamaalla. Mikä voi olla ihanampaa kuin yöunet vastatuuletetuissa petivaatteissa?

Jatan mieli vetää koko ajan jouluun takaisin, oli niin ihanaa kun arkiasiat pyykinpesuineen ja kaupassakäynteineen olivat kuin unta vaan.. Joskus sitä haluaisi vain taantua lapseksi takaisin ja elää vailla vastuuta aikaa, jolloin riita naapurin Ellun kanssa oli maailman vakavin asia :)
Kaikkea ei voi saada, joten odotan innolla huomista reissua äipän helmoihin sekä syön lapsuuden lemppariruokaani pizza Bolognesea lautaskaupalla. Nam!

Tänä vuonna halusin muistaa mummia "suurimmalla" lahjuksella kiitokseksi ihan koko joulusta.

huivin malli: Lily of the Valley Shawl by Nancy Bush
lanka: GarnStudio Alpaca, 247 g
puikot: 3,5
muuta: neulottu pidemmäksi kuin ohjeessa, Ravelrylinkki täällä

myssy, tumput ja kukka
malli: oma
lanka: Garnstudio Alpaca kaksinkertaisena, myssy 122g, tumput 85g ja kukka 30g
puikot: 2,5
muuta: koristeltu helmillä ja kukkaan ohje tulossa :)

Mummi on varsin viehko 79-vuotias joka tykkää puhtaista väreistä sekä bling-blingistä ;) Siksi kaikki muu paitsi huivi on koristeltu helmillä sekä setin väriksi valikoitui joulunpunainen.

Huivi oli varsinainen lankasyöppö varsinkin kun halusin tehdä siitä tarpeeksi ison lämmittämään mumpan hartioita myös sisätiloissa. Tuolla lankamäärällä ja neulonta-ajalla olis tehny kaksi kolmiohuivia, onneksi älysin tänä vuonna ajoittaa lahjavalmistelut ajoissa! Muuten olis taas paketista paljastunut "valmistuupi piakkoin" kortteja.

Mutta kaunis malli, en tosin suosittele mikäli Swallowtailin "nupp"it aiheuttavat hammastenkiristelyä.. Muuta ei meinaan tästä huivista löydykkään!

Mummi tykkäs kovasti, yksikin aamu istu myssy päässä puuropöydässä :D Voiko kauniimpaa kiitosta saada ahkeroinnista kuin aidosti onnellisen lahjansaajan?

Mummi on niin kaunis, pieni ja pehmeä. Ja tuoksuu aina ihanalle. Nauraa lujaa, touhuaa paljon. Käsityöihme ja niin kovin rakas mulle. Ikävä!!

lapin tuiman tuntureilta

2008-12-30T17:22:00.005+02:00

Joululoma ohi, yöksi töihin. Voi nyyh!

Akut on ladattu piripintaan ja vaikka hässäkkää riittikin, oli henkinen elpyminen lomalla huipussaan. Lapissa on niin puhdasta, raikasta ja ..eläimellistä! Voiko noin edes sanoa? Luonnonläheinen olisi varmaan oikeaoppisempi sana, mutta ei ihan yhtä kuvaava, sanon mie :)

Mummolan leveyspiirillä on valloillaan kaamos joka tuuditti lomailijaa, mutta vaikeutti joululahjojen kuvaamista. Aurinkoa ei tähän aikaan vuodesta näy ja valoisaa aikaa voisi kuvata paremmin sanonnalla "sininen hetki". Miun rutkukameralla ei valaistusta saatu vangittua, mutta yritystä löytyi :D

malli: huivi Swallowtail Shawl by Evelyn A. Clark, kukka Lilja, oma malli
lanka: huivissa SandnesGarn Sisu, 115g, kukassa 40g Novita Nallea kaksinkertaisena
puikot: 2,5 kummassakin, lisäksi 2,5 virkkuukoukku
muuta: kukassa tukirakenteena rautalankaa ja koristeena lasihelmiä sekä taustassa rintaneulakiinnike

Kukkanen on tehty Espanjantädille joka myös lensi viettämään joulua kotikotiinsa, näitä kukkasia tuli väännettyä aika monessa värissä, joten lisää samaa luvassa vielä k-a-u-a-n ja m-o-n-e-s-t-i. Ei kai haittaa, mun mielestä tää on mun parhaita innovaatioita vuosiin :D Siis mikäli pyörän nyt ylipäätänsä VOI keksiä uudelleen..

Huivi on lahja äipälle, äitiressu on toivonut puhtaanvalkeaa pitsihuivia jo vapusta, no nyt vasta sai :P Kaulassa miulla on miehekkeen lahja mulle, Kalevala Korun Runoratsu. Arvatkaa haluanko sarjan rintaneulankin, no juu!

Yksi mummolan ihkuimmista jutuista on Tessu, pihan väsymätön porovahti. Olisin halunnut että Tessu on koko ajan sisällä rapsuetäisyydellä, mutta eihän se malttanut.. ja kuumakin taisi tulla :)

Tessun pusuttelu auttoi mukavasti eroahdistukseen, mies ja koiruudet jäivät Tampereelle töiden takia.

Kello 22.30 jännätään mahtuuko työvaatteet enää päälle, on meinaan syöty niin mahottoman paljon ja hyvää! Tuhosin yksin varmaan 5 rieskaa pyhinä, maha kiittää (prööt!!)

Lahjakavalkadi startattu, paljouteen löytyy syy ahkeruuden puuskasta sekä siitä, että tyhjin käsin on nolo mennä kyläilemään joulusaikaan. Vaikkei siis kukaan mitään ootakkaan ;D

Hyvvää Uuttavuotta!

Räps!

2008-12-17T17:13:00.004+02:00

Kohta on joulu ja saa yölläkin syyä :D Täällä on tehty niin paljon joululahjoja pukinkonttiin, että ranteet on aivan hemmetin kipeät. No riittääpähän ainakin blogattavaa ensi vuonna ja toivottavasti lahjan saajatkin ovat ees vähäsen iloisia! Vielä olisi vähän nykerrettävää mutta pitäähän se itteänsäkin ilahduttaa siinä välissä, eikö?

malli: MarioMyssy Jessica Trompin norsuilla kuten sliparissa, inspiraatio Särmän upeasta mössasta ja tumput omasta päästä
lanka: Katia Peru, myssy 115g, tumput 85g
puikot: 5,0
muuta: löytyy myös Ravelrysta

Tämä on ollut työn alla jo viime keväästä, nyt vasta sain homman loppuun. Huh! Mut tykkään, ja lankakin on ihanaa *smack*

Ihania, säikähtäneitä salamakuvia tarjolla, ulkona on niiiiin pimeää! Ja harmaata :( Onneksi matkaan lappiin jouluksi, jos siellä ei ole lunta niin saan primitiivisen kiukkukohtauksen ja heittäydyn lattialle potkimaan ja parkumaan :P Jatta haluuuuu!

Kotona on jouluiltu maltilla, monen esimerkin innoittamana innostuin minäkin lasisista lumihiutaleista.

Nää on niin ihania! Mut olipa homma, ei ihan heti olis uskonu mikä näprääminen moisissa on. Ei taida minusta olla korujen tekijäksi.. Vaikka voishan näitä lisääkin tehdä, ovat niin nättejä. Jos vaikka ensi jouluksi sitten.

Joulukuusta meille ei tänäkään vuonna tule, yleensä se on hankittu vain jos vietämme joulun kotosalla. Mutta puu kuitenkin tuli. Tai siis sen oksat!

Kauankohan tätä kehtais pitää esillä, ei yhtään haluttais heittää vielä loppiaisena mäelle. Huhtikuuhun? Kattoo ne naapurit muutenkin jo höynäksi :D

Oikein ihanaa joulunaikaa kaikille, älkää hössöttäkö liikaa ja muistakaa levätä, viettää aikaa rakkaiden kanssa ja tietenkin syödä! Palaan uusin kujein taas vuodenvaihteen aikoihin. Halirutistus!

sormet sanoo soo soo soo, kengänkannat koo koo koo

2008-11-28T18:02:00.019+02:00

Takkikuvia? Noup, ei vielä :( Juu-u, Jatan kohta voi olla kaikkea päivästä kahteen kuukauteen, mutta joskus ne asiat kuitenkin tapahtuvat. Joten älkee hermostuko, kyl mie tässä ku joudan :)

Muutaman viime päivän aikana olen ollut melko tunteellisessa tilassa, ja haluaisin jakaa tunteen myös teidän kanssanne jotenkin. Vilma heitti minua K-kirjaimella pyynnöstä, joten täältä pesee! Katsaus pääni sisälle ja elämääni, megatylsistymisvaroitus on annettu.

kutominen
Mulle kutominen tarkoittaa joko puikoilla neulomista tai sitten loimen ja kuteen sitoutumista. Viittaan sanalla kumpaankin! Harrastuksena ah, niin rakas ja addiktoiva, mutta ironista kyllä olen kutoja myös ammatiltani. Paukuttelen teknisiä tekstiilejä vuorotyössä jo kahdeksatta vuotta ja kaikesta narinasta huolimatta työ on ihan kivaa. Välillä tuntuu että ihan kiva ei ole sitä mitä työltäni haluan, mutta onhan mulla tämä armas harrastukseni :)

koti
Rakkain paikka maailmassa. Oma koti ei tietenkään ole ainoa kotini, äitini oma koti sekä mummola ovat ihan yhtä "koteja" minulle. Ja "melkein koteja" on tädeillä. Kyllä, meillä on melkein rasittavan tiivis suku :D Luojan kiitos siitä, jos äitini puolen suku olisi yhtään vähemmän tiivis, olisin varmasti onnettomampi ihmisenä Häippä-Isin puuttuessa sukuineen kuvioista.
Eniveis, koti on paras paikka maailmassa. Siellä on aina hyvä olla :)

Äippä, minä ja mummi Inarinjärvellä

Äiti ja mie äipän synttäreillä

koirat
Ylläripylläri, meidän karvaiset lapsemme Papu ja Laku pääsivät mukaan listalle! Olen aina ollut eläinihminen ja en osaisi elää ilman koiruuksia. Ne tuovat aina hymyn huulille ja tarjoavat pyyteetöntä rakkautta sekä seuraa päivänä kuin päivänä. Mieheke sanoo usein: "Kuinka joku voi elää ilman eläimiä?" Niinpä. Ellei ole sitten lapsia. Tai allergia ;) Kuvassa muuten minun peba ja mie valmistautumassa yövuoroon.

kirjat/kirjallisuus
Olen aina ollut kova tyttö lukemaan. Onneksi äipällä oli sopimukset monen kirjafirman kanssa kun olin pieni, ja useita kirjoja kannettiin suoraan kotiin. 80-luvun nousukautena, jolloin rahaa tuntui olevan kaikkeen ei niin välttämättömään, hyllymme täyttyivät kirjakerhojen valitsemilla niteillä. Jossain vaiheessa minäkin löysin tieni kirjojen luo ja olin täysin myyty!
Yläaste oli vaikeaa aikaa massasta poikkeavalle tytölle, kirjat ja muutama ystävä, jotka jakoivat saman intohimon kanssani, kantoivat minut tämän vaiheen ylitse. Jumankekka, silloin minä osasin vielä neuloa ja lukea samaan aikaan! Lukioajan villitys ja elämäni murrosvuodet ovat tehneet sen, etten enää osaa :( Tai sitten neulon nykyään huomattavasti haastavampia malleja :)

Minä luen vieläkin, paljon, ja laidasta laitaan kuten pienenä. Kerään kirjoja jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen, en osta opusta tietämättä mitä se on syönyt. Sitä varten on olemassa kirjastot! Viimeisin hankintani on Richard Adamsin Ruohometsän kansa. Valitsin sen aikoinaan koti-kotini hyllystä kannen perusteella, luin sen yhden yön aikana, ja katsoin lopetettuani ulos ikkunasta josta näkyi kaksi jänistä (kirjan pääolennot). Itkin hysteerisesti kunnes äiti tuli kysymään mikä on hätänä; yritä siinä nyt sitten selittää! Saas nähdä onko teos säilyttänyt tenhonsa 16 vuoden ajan ;)

Kaikkien aikojen lempikirjani on kuitenkin Sinuhe. Mitä enemmän opin elämästä, sitä enemmän kirja minulle antaa (luen Sinuhen muutaman vuoden välein uudestaan). Ja jotta ei mentäisi liian "kylttyyriselle" tasolle, niin kyllä minä luen ihan perusdekkareitakin, ja Sidney Sheldonin Sydänyön tuolla puolen oli teinille upeuden upeus, pitäis lukea uudestaan :) Sitäpaitti Kingillä on muutama ihana kirja. Että se siitä kulttuurista, nih!

kännykkä
Miten sitä ilman on voinut joskus elää? Kun muutin pois kotoa kuudentenatoista syntymäpäivänäni, elin lähes viisi vuotta ilman TVtä ja melkein saman ajan ilman kännykkää. Ei ollut rahaa ja lama oli vienyt viimeisetkin auttajilta. Hyvinhän sitä pärjäsi, käveli jopa viisi kilometriä todetakseen ettei tavoittelemani ystävä ollutkaan kotona, enkä edes osannut olla ärtynyt. Mutta nyt? No voi apua :D Jos luuri jää kerran vuodessa kotiin, on ihan raajaton olo. Pimennossa. Hukassa. Hyi!!
Kännykkä on minulle myös musiikkisoitin, olen ladannut sinne yli 300 kappaletta levyiltäni joita vaihtelen ja varioin tarpeen mukaan. Pidän siitä että kaikki tarvittava kulkee samassa paketissa, ei erilliselle MP3-soittimelle sekä kännykälle siis minulta.

kauris
Horoskooppimerkkinä siis. Elävää moista en ole tainnut koskaan edes nähdä :)
Jostain kosmisesta syystä kaikki parhaimmat ystäväni ovat aina olleet kauriita. Itse olen leijona. En edes oikeastaan usko horoskooppeihin, harvoin luen ne lehdistä ja kapinoin vastaan ajatusta, että samana aikakautena syntyneet olisivat samankaltaisia. Mutta kuten todettua, parhaimmat ystäväni ovat aina olleet horoskoopiltaan kauriita. Tai hyvin, hyvin lähellä merkin vaihtumiskohtaa.

kotiseutu
Olen syntyjäni ja asunut ensimmäiset vuoteni reippaasti napapiirin pohjoispuolella. Olen muuttanut useammin kuin muistan, ja sen vuoksi tunnen edelleen itseni todella juurettomaksi. Kadehdin ihmisiä joilla on hiekkalaatikkotoverinsa edelleen mukana elämissään, koska itse en tunne enää ainuttakaan. Elämä vie, elämä kuljettaa.. Tämän irrallisuuden jakaa aika moni lapista kotoisin oleva ihminen, koulutuksen ja työn perässä on muutettava satojen kilometrien päähän rakkaista jos haluaa selviytyä eikä jäädä vain olemaan.

Olen tyytyväinen elämääni. Silti joskus yön unettomina tunteina leikittelen ajatuksella, jos olisinkin jäänyt taksikuskin (tms) vaimoksi ja asuisin vielä siellä. Onnellisempi? En tiedä. Mutta huolettomampi? Varmasti.

kontaktit
Ihmisellä tulee olla tukiverkko. Ihmisiä joihin nojata kun asiat eivät mene hyvin, ystäviä jotka auttavat muuttopäivänä tai lapsenlikkauksessa. Koskaan ei saisi aliarvioida sitä mitä läheiset sinulle merkitsevät ja ovat. Ei ikinä.

Monesti ei osaa arvostaa asioita ennenkuin ne on menettänyt.

kesä
Ihme jos joku blogia seuraava ei sitä tiedä, olen kesäihminen! Niin kuumaksi ei kotimaassa sää pääse että tämä likka valittaisi :D Aurinko.. sitä minä palvon! Rusketun auringossa nopeasti, talvella minusta tulee vampyyri (btw, vampyyrit olivat mun idoleita alle kymmenen vanhana, senkin Christopher Lee!!)
En ikuna valita kuumaa. Koskaan ei ole liian kuuma! Paitsi ehkä sitten jos tarjoaisimme elinolosuhteet roska-auton kokoisille ötököille. Iiks!

Jatta heinäkuussa...

...ja Jatta maaliskuussa!

kilot
Neljä vuotta sitten painoni nousi 20 kiloa elämänmullistuksen myötä. En ole edes yrittänyt saada sitä takaisin alas, tunnen että energia eikä mielenkiinto moiseen riitä. Mutta asia vaivaa minua jatkuvasti :( Hemmetin hemmetti, oikeasti; voiko olla typerämpää murehtimisenaihetta?! PÖH!

Siinäpä se, tässäpä tämä. Olisin tietty voinut vielä lisätä käsityöblogit, sillä te kaikki ihanuudet olette tehneet minusta "johonkin kuuluvan", henkilön jona olemista olen kaivannut. Olen aina halunnut sopia johonkin lokeroon. No nyt sovin, hemmetti!

nam nam

2008-11-19T01:12:00.009+02:00

Se huutaa hep! joka jaksaa vielä yhden messupostauksen. Noh laitanhan mää sen kuiteski vaikkette jaksaiskaan :P

Kässämessut olivat taas aivan ihanat! Budjetti paukkui ja kassi imi ostoksia. Mukavia ihmisiä ja vähemmän mukavia töniviä ihmisiä.. Mihin ihmeeseen on niin kova hätä ja hoppu?

Keskityin tällä kertaa hankkimaan muiden tekemiä käsitöitä enkä niinkään materiaaleja omiini. Kammoksun edelleen kaikenlaisia pätkä/liukuvärjättyjä- sekä efektilankoja, ja ikävä kyllä monella myyjällä oli juurikin näitä tyrkyllä. En myöskään osaa ostaa lankaa ilman funktiota, yksinäiset orpokerät saavat minut ihan ahdistuneeksi. Minkäs teet kun pää sanoo "hyi en syö".

Löyty sitä lankaa silti :)

Läjässä alimmaisina messuvaatteet, ronsuslipari ja Evening Stockingsit. Ne ovat kuvassa vähän niinku selittämässä miksi käteen tarttui kaikkea kamalan samantyylistä. (öhöm..)

Kartiot ovat tweedtyyppistä Yeoman Yarnsin lankaa Biketex Oy:ltä, ihan ku mua varten hommattu (kiitos Andra!!) . Pikkuiset napit sekä pienempi maatuskapussi on Peikonpojalta, isompi matuskapussi Art Tiinalta. Joymarin ötökät, Tirppa ja Kettu veivät mun sydämeni ja hihitin Tirpalle varmaan viis minuuttia vielä kotona yksikseni. Ihku! Lakritsalompakko on Makeen tytöiltä, siinä oli kyllä kaks energiapakkausta, oikein hiki tuli katsellessa.

Katia Perut myöskin Biketexiltä, tumppua ja Mariomyssyä tulossa kunhan joululahjoista selvitään (Vilma oli taas ääntä nopeampi). Siilipussukka Art Tiinalta, hulvaton lehtileikepussukka Atelje Auli-Kristiinan tuotantoa. Hirnuin lehtileikkeitä (mm. Ostetaan tekohampaita) niin lujaa että työkaveri löysi minut kaukaa pelkän äänen perusteella. Minun kaunis, vieno nauruääneni. Kuin sumutorvi yössä :D

Käsityösaralla on vilkasta. Ripple edistyi taas puolisen kiloa ennenkuin nakkasin sen vaihteeksi telakalle.. voi juma että siitä tulee painava! Papun mielestä lattialle laitetut pehmukkeet on makoilua varten. Ilman vastaväitteitä.

Takkikuvia muuten luvassa piakkoin! Heti kun vaan aurinko, minä ja kuvaaja ollaan samassa paikassa samaan aikaan ;)

everything's eventual

2008-10-22T12:10:00.004+03:00

Mä tein sen taas, tattadaa.. Kellertävää pukkaa ja hipistelyinto väriä kohtaan sen kuin kasvaa. Ehkä minun tarvis vähän hillitä itteäni ennenkuin sekottavat kurpitsaan..

malli: oma, Miss Marianne II (ykkönen täällä ja uudempi täällä, Ravelrylinkkejä)
lanka: Novita Helen, 500 g
puikot: 5,5 mm
koukku: 4,0 mm
napit: ite tehty, katajaa

Väri on täysi kymppi ja sorrutti mut Tapion kaupassa ostamaan lankaa akryylista huolimatta. Mutta voi yäks minkämoista tätä oli neuloa (nitkunkitkun) ja pingotus lörähdytti neuleen kummallisen veltoksi. Pöh. Arvatkaa lämmittääkö kylmällä ja hiostaako kuumalla? Hmph :P

Napit ovat neuleen "juttu". Katajaa hovikuvaajan talon tieltä ja paljon santapaperia sekä parafiiniöljyä. Se tuoksu, se tuoksu..

Selästä näkyy hyvin langanpäiden päättelyjälkiä. Nätti nätti!! Oppiikohan sitä koskaan päättelemään kauniisti? Pörröisellä langalla tulos ei näy oikeastaan ollenkaan, mutta tämmöinen lirulanka ei antanut paljon anteeksi. Ei se mittää!

Kuvista tulee varmasti tuskaisen hyvin ilmi meikäläisen lempivärit nykyään: ruskeaa ja kellertävää. Maastoudunpa ainakin mainiosti!

Syystakkiprojekti koki kolauksen. Ompelukone hajosi kertaa kolme ja mulla meni hermot. Olin jo ostamassa uutta kunnes päätin hommata rutkuun ulkoisen ylälangankiristimen.. saas nähdä. Koeajelu suoritetaan syys-talvitakkikankaalla joka kiilasi puna-valkoisen takkikankaan edelle jostain ihmeellisestä syystä. Miksiköhän? Öhm.. Jos se toinen kangas sitten keväällä?!

jumpin' pumpkin

2008-10-03T21:31:00.004+03:00

Hyväksyttävä se on. Syksyisen kesän jälkeen on virallisesti syksy. Ah mikä tekosyy neuloa lämmintä viimoihin, kyllä vuodenajat ovat ne parhaimmat inspiraation lähteet neulonnalle!

Keltaisen innostus on täällä karannut totaalisesti lapasesta, lankaa on hankittu ja neulottu pääasiallisena värinä jo pari kuukautta. Jotenkin en osaa sanoa väriä leijonankeltaiseksi, kuulin nimityksen vasta tänä syksynä ensimmäistä kertaa, vaikka neuleblogeissa tummaa keltaista on vilahdellut jo viime kesästä. Lankafirmat myivät vielä vuosi sitten ei-oota, onneksi asiaan on saatu korjaus :) Kun joku vaan tekis mulle vielä tennarit tummankeltaisena..

malli: oma, Elena
lanka: Garnstudio Alpaca kaksinkertaisena, tumput 80g, mössa 120g
puikot: resori 2,5, muuten 3,0

Alpakkaa oli ihanaa neuloa pitkän puuvillakauden päätteeksi! Tämä setti valmistui jo elokuun alussa, mutta päättelykeijulle se pääsi vasta vähän aikaa sitten.. ehh.. Neule-elämäni tarina: valmiita töitä kyllä löytyy (ja MONTA), mutta kukaan ei viimeistele niitä :P Ja kuulkaa, jos tätä blogia ei olisi, niin saisinkohan niitä koskaan käyttöön asti :D

Mallineule on poimittu jostain netin syövereistä vuosia sitten ja vahvistaa epäilyni: rakastan Japanilaisia neulemalleja! Monimutkaisia, mielenkiintoisia, piperrettyjä. Nam!

Kollektiivinen rutistus kaikille ja oikein ihanaa viikonloppua!

ohjeet ja takaisku

2008-09-05T23:10:00.005+03:00

Ny on sukkaohjeet sivupalkissa niistä kiinnostuneiden ulottuvilla, lontooksi sekä kotisuomeksi :) Hurja homma, nostan entistä enemmän hattua heille jotka saavat näitä ohjeita kirjoitettua tuosta vaan. Mulle neulominen ei ole ongelma mutta sanalliseen muotoon pukeminen on h-i-d-a-s-t-a ja hankalaa :P Mutta kovin opettavaista :)

Arpajaisvoitot ovat paketeissa tuossa pöydällä. En ehtiny heittämään niitä postiin tällä viikolla joten malttakaa vielä vähän!

Sitten se takaisku. Babydoll dress on valmis mutta täysi susi. Siitä tuli tissipaita, utareet tunkee liikaa esille ja istuvuus nolla. Purkuun!! Meinasin etten edes laita kuvaa nettiin mut jos yhden kuitenki.

Tämä kuva ei ole pahimmasta päästä. Booobz!!

Bintje pattern

2008-09-05T22:52:00.015+03:00

This is/was my first attempt to write and publish a sockpattern in english, and oh boy it was hard! I apologise allready if someone get’s grey hair of my errors and hope it’s written mainly understandable. Phew!

yarn: Novita Kotiväki 130 grams. You can use any yarn that has approximately same gauge.

needles: cuffs picot edging is knitted with 2,0mm needles, oherwise sock is knitted with 2,5mm needles

gauge: 26sts/10cm in stockinette stitch

else: 1,0cm wide elastic band for the cuffs and some satin ribbon or other "neat" stuff to decorate your socks :)

Cuff:

Cast on 78 sts on 2,0mm needles loosely. You will need that loose starting round later on.

Join in the round, being careful not to twist stitches. Place stitch marker to indicate start of round.

knit 6 rounds
7. round *k2tog, yo* repeat *-*
8.-13. round knit
14. round knit and attatch cuff on first round right side up. You can allso attatch cuff afterwards by stitchin with a needle. I tried to make a examble picure how cuff is supposed to knit, I hope it helps a bit. Examble picture is knitted flat for clarity.

Leg:

Knit with stitchpattern. It repeats itself totally 7 times and in the end there's one extra sts. Cast it off on first round as you like.

Keep knitting until sock is as long as your leg before your calf starts to shape. Then it’s time to do some calfshapings!
Notice: In picture theres brown dots to mark shaping places. I hope that clearifyes my hazy instructions.

Calf shapings:

Start shapings on first round of the pattern. Knit in first pattern repeats second purled stitch with first knitted stitch -> k2tog. Try to keep stitches on “right position” on the needle, that will make decreases look much prettyer. Knit rest of the round in pattern, by the end of it you have decreased ONE stitch in whole round (76sts).
Round 3 on pattern repeat you will do decrease again, now in patterns second repeat (you still have 7 of them in round). In whole round you will lose one sts, 75sts total.
Continue this way every other row untill your sock has purled stripes that all have 3sts. Now you have 70sts total.

Straight away when you have decreased those 7 sts, start "new" decreases. Now you knit the ninth sts of pattern (the knitted one) together with tenth sts (the purled one) -> ssk. Knit the rest of the round in pattern. Now you have decreased one stitch more, you have 69sts.
Repeat these decreases untill you have totally 63 sts and purled stripes has 2 sts/each.

Continue decreasing now with first descriped way untill you have totally 56sts; calf shapings are then ready.

Notice: You can allso make calf shapings with decreasing stitches some other way, but I find this tricky way of decreasing best of them. Decreases are less noticeble and just better looking :) (imo)

Try the sock on and if there’s need, keep knitting in pattern untill sock is “long enough” (heel flap is approx 6cm long) Try to quit with last row of the pattern.

Heel:

Heel flap is knitted on stockinette stitch, the first and the last stitch on needle is allways knitted, even on ws.

Start knitting the heel on the start of the round. Take the last sts of last round to heel flap too.
Knit 33 sts. Leave the rest 23 sts waiting, they will be knitted in pattern allmost ‘till the end.
Turn, purl the next round. Keep knitting on rs and purling on ws untill you have knitted totally 30 rounds.

Heel decreases:

ws: k1, p16, p2tog, p1, turn
rs: k5, ssk, k1, turn
ws: k1, p5, p2tog, p1, turn
rs: k7, ssk, k1, turn
....

Continue like this until all the sts of the sides have been decreased. The last row with decreases is worked on the right side.

Gusset:

Pick up and knit tbl 24sts along edge of heel flap (this is now needle 1) , knit now sts that have been waiting in pattern (needle 2), pick up and knit tbl along the other side of heel flap, knit those heel decreas sts on same needle (needle 3).

Next round: knit to the last 2 sts on needle 1, k2tog; work all sts on needle 2 in pattern as set; ssk and knit rest of sts. Now there’s 2 sts decreased.

Next round: k all sts on needle 1, work all sts on needle 2 in patt, k all sts on needle 3.

Repeat these 2 rounds untill you have 56 sts remaining total.

Instep:

Continue knitting in pattern, working sts on needle 1 and needle 3 in stockinette stithc and sts on needle 2 in pattern until foot is 4 cm less than desired lenght. End with round 8 of the of stitch pattern.
My foot is size 38-39 and I maded 4 pattern repeats after gusset decreases before toe.

Toe:

Knit 5 rounds.

Next row: Knit to last 3 sts on needle 1, k2tog, k1; k1, ssk, k to last 3 sts on needle 2, k2tog, k1; k1 ssk k to end of needle 3. In total 4 sts decreased.

Next row: Knit all sts

Repeat these 2 rounds untill you have 30 sts total left.

Cast off in way you desire, kitcheners stitching etc.

Finishing:

Weave all ends and thread rubber band trough cuffs. They stay up without a fight like that :) Decorate as you wish and.. tadaa!

Bintje

2008-09-05T22:34:00.011+03:00

Tämä ohje on kirjoitettu enemmän tai vähemmän kieli poskessa ja hyvin vähäisellä taidolla. Toivon kuitenkin että kehityn hommassa vielä eikä raapustus aiheuta kenellekkään kohtuutonta päänvaivaa. Puuh :D

lanka: Novita kotiväki 130 grammaa. Lankana voit käyttää mitä tahansa lankaa, kunhan haluttu tiheys vain saavutetaan

puikot: sukan nyppykäänne on neulottu 2,0 puikoilla, muu sukka 2,5 puikoilla

tiheys: sileää neuletta 2,0 puikoilla 26s/10cm

muuta: 1,0 cm levyistä sukan väriin sopivaa kuminauhaa, satiininauhaa tms mieltymyksen mukaan, muut tarvittavat päättelyvehkeet

Sukan suu:

Luo 2,0 mm puikoille 78 silmukkaa melko löyhästi. Tarvitset löysähköä aloituskierrosta myöhemmin.

Neulo pyöröneuleena 6 täyttä kierrosta oikein.
7. krs neulo *2 o yht, lk*, toista *-* kierros loppuun
8.-13.krs neulo oikein
14. krs neulo kierros oikein kiinnittäen samalla neule kaksinkerroin kujaksi kuminauhalle. Voit kiinnittää taitoksen myös myöhemmin ommellen käsin

(kts kuva, olen yrittänyt siinä ohjeistaa sukan suun muodostumisen vaiheittain. Huom! Sukka neulotaan pyörönä, mallikuvissa on havainnollistamisen vuoksi neulottu tasona).

Sukan varsi:

Aloita neulominen mallikuvion mukaan (klikkaa kuva isommaksi). Mallikuvio toistuu yhteensä 7 kertaa jonka jälkeen jää yksi ylimääräinen silmukka. Kavenna se pois ensimmäisellä kierroksella haluamallasi kohdalla ja tavalla.

Neulo mallikuviolla sukkaa kunnes pituus on jalkasi siinä kohdassa, jossa pohje aloittaa kaventumisensa. Aloita silloin sukankin kaventaminen seuraavasti (Huom! Alemmassa kuvassa on yritetty ruskeilla täplillä osoittaa kavennuskohdat sukasta)

Pohjekavennukset:

Mallikuvion ensimmäisellä rivillä neulo mallikerran ensimmäisessä toistossa nurjalla osiolla nurjista toinen silmukka ensimmäisen oikean silmukan kanssa oikein yhteen. Käännä silmukat puikoilla ”oikeaan asentoon” niin että jäljestä tulee mahdollisimman siistiä. Jatka kierros normaalisti loppuun jolloin tällä rivillä vähenee YKSI silmukka. Mallikuvion kolmannella rivillä toista kavennus mallikerran toisella toistolla, jolloin vähenee jälleen vain yksi silmukka/kierros. Jatka näin kunnes nurjia silmukoita on jokaisessa mallikerran toistossa enää kolme/mallikerta eli yhteensä 70 silmukkaa.

Jatka kavennuksia kaventaen nyt nurjan raidan toisella laidalla neuloen mallikuvion yhdeksännen (eli oikean silmukan )ja kymmenennen (eli nurjan silmukan) yhteen ssk-silmukalla. toista nämäkin kavennukset joka toisella kierroksella koko sukan ympäri jolloin silmukoita jää 63 kpl.

Kavenna vielä kertaalleen yhteensä seitsemän silmukkaa ensiksi kuvatulla tavalla; jää 56 silmukkaa.

Kavennukset voi myös tehdä neulomalla nurjissa raidoissa keskellä kaksi silmukkaa yhteen nurin joka toisella kierroksella, mutta kavennusjälki on tällöin melko näkyvä ja muhkurainen. Piilottamalla kavennukset mallikuvion reunoille ne eivät näy kauas.

Kavennusten jälkeen voi olla tarpeen jatkaa neulontaa mallikuvion mukaan ennen kantapäätä, sovita sukkaa jotta olet varma sukan sopivasta pituudesta. Kun sukan varsi on mielestäsi tarpeeksi pitkä (kantalappu on noin 6 cm pitkä) ja mallikuvio neulottu kokonaisuudessaan, niin aloita kantapään neulominen.

Kantapää:

Kantapää neulotaan sileällä neuleella, jokaisen kierroksen ensimmäinen ja viimeinen silmukka neulotaan oikein.

Aloita neulominen kierroksen alusta mutta ota edellisen kierroksen viimeinen silmukka mukaan. Neulo 33 silmukkaa oikein. Loput 23 silmukkaa jäävät odottamaan apupuikolle/-langalle. Käänny ja neulo seuraava kierros nurin. Jatka näin kunnes olet neulonut yhteensä 30 kierrosta ja aloita sitten kantapään kavennukset.

nurja kierros: neulo 1 o, 16 n, 2 nurin yhteen, 1 n, käänny
oikea kierros: neulo 5 o, ssk, 1 o, käänny
nurja kierros: neulo 1 o, 5 n, 2 nurin yhteen, 1 n, käänny
oikea kierros: neulo 7 o, ssk, 1 o, käänny
.....
jatka näin kunnes sivuissa ei ole enää silmukoita kavennettavaksi ja neulo vielä seuraava oikea kierros loppuun.

Jalkaterä:

Poimi kantalapun sivulta 24 silmukkaa puikolle, neulo odottaneet silmukat (23s) mallikuviota noudattaen, poimi kantalapun toiseltakin sivulta 24 silmukkaa puikolle.

Neulo kaikki poimitut silmukat ensimmäisellä kierroksella kiertäen oikein reikien syntymisen estämiseksi. Neulo koko ajan odottaneilla silmukoilla mallikuvion mukaan ja pidä silmukat omalla puikollaan.

Aloita kantalapun kavennukset seuraavalla kierroksella. Ne tehdään joka toinen kierros seuraavasti:

Neulo ennen mallikertapuikkoa edellisen puikon kaksi viimeistä silmukkaa oikein yhteen ja mallikertapuikon jälkeisen puikon kaksi ensimmäistä silmukkaa ssk. Toista kavennukset joka toinen kierros kunnes silmukoita on yhteensä jäljellä 56 kpl.

Neulo jalkaterää eteenpäin neuloen mallikertapuikolla mallikertaa ja muilla puikoilla sileää neuletta. Jatka näin kunnes sukka on jalassa ollessaan n. 4 cm lyhyempi kuin jalkateräsi yhteensä. Kokoon 38-39 neuloin kavennusten jälkeen 56 silmukalla neljä kokonaista mallikerran toistoa. Kun sukka on tarpeeksi pitkä on kärkikavennusten vuoro.

Kärki:

Neulo kaikilla puikoilla sileää neuletta yhteensä viisi täyttä kierrosta. Pidä mallikertapuikon silmukat (23s) omalla puikollaan.

6. sileä kierros: neulo mallikertapuikon 1 s oikein , ssk, neulo puikon silmukat oikein kunnes puikolla on 3 silmukkaa jäljellä, neulo 2 oikein yhteen, 1 o
seuraavan puikon alussa (pohjapuikko) neulo 1 o, ssk, loput silmukat o
kolmannen puikon alussa (pohjapuikko 2.) neulo oikein kunnes puikolla on 3 silmukkaa jäljellä, neulo 2 o yht, 1 o

7. sileä kierros: neulo kaikki silmukat oikein

Toista rivejä 6 ja 7 kunnes sinulla on yhteensä 30 silmukkaa jäljellä: mallikertapuikolla 15 silmukkaa ja pohjapuikoilla yht 15 s.

Päättele jäljellä olevat silmukat ”kitcheners stitch”eillä tai kolmen puikon päättelyllä nurjalle.

Loppuhommat:

Päättele langanpäät ja pujottele sukansuun kujaan kuminauha. Ompele kuminauha sopivalle kireydelle, lisää haluamiasi koristuksia ja vedä sukat jalkaan. Tadaa!

kaikki yhessä koos

2008-08-25T16:39:00.005+03:00

Hip! Arvonta suoritettu. Onnettarena toimivat sekä hovikuvaaja että työystävä, jotka pelästyttivät minut puolikuoliaaksi synttäripäivänä kaappaamalla viattoman koiranulkoiluttajan syntsäpäivälliselle namiravintolaan :)

Kaikki voittajat siis arvottiin, sillä voittajaviestin valinta osottautui ylivoimaiseksi. Lepytykseksi tästä valittiin kolme arpalippua, hovikuvaaja sai tehdä extraonginnan.

Pitemmittä puheitta, Pirre ja Tupuna, pistaisittekö sähköpostiosoitetta kommenttilootaan! Lisäksi linkki Ravelryprofiiliin mikäli sellainen löytyy, uteliaisuuteni ei tunne rajoja..
Bonusvoittaja on.. Tikru! Tää taitaa olla Tikrun vuosi :)

Sitten neulonta-asiaa!

Edellisten sukkien kakkosversio pääsi kuvattavaksi asti ja tällaiset niistä sitten tuli. Ohjeen lupaan ja vannon saavani aikaiseksi kahden viikon sisällä, on niin hyvät muistiinpanot olemassa. Ainoa miinus on että meinasin tehdä ohjeen pelkällä lontoolla silkkaa laiskuuttani.. jooko?

Sukkien nimeksi tuli koruttoman karusti Bintje. Kerroin Vilmalle, että mallineule muistutti työystävän mielestä pottupeltoa, jolloin Vilma totesi nimen olevan sitten ihan selkeä Bintje! Se on siis pottulaji, en minäkään sitä ennen tienny.. Ei sentään Siikli :D

Sukan suulla on nyppyreunus kuminauhan pujottamista varten, pysyvät ylhäällä kovemmassakin menossa! Ja pitihän sinne rusetti lisätä.. helppo ottaa kuitenkin pois jos tökkii :)

Kantapää on perusranskalainen, lempparini.

malli: Bintje, oma
lanka: Novita Kotiväki. 130 g
puikot: 2,0 ja 2,5
muuta: Ravelrylinkki, satiininauha kirpparilta

Sellaista kaikkea tänään! Hienoa viikonalkua kaikille :D

piip piip!

2008-08-18T15:59:00.006+03:00

Kiitos aivan miljuunasti ihanista kommenteista! Niitä on ollut tosi hauska lukea ja ihmetellä, kuinka monenlaista koulutusta ja unelmaa blogin kävijöiden keskuudesta löytyy. Vau :D

Ilmoitan "voittajat" loppuviikosta, haluan vielä rauhassa miettiä arvonko kummatkin lahjukset vai antaisinko toisen mieluisimmalle vastaukselle vaiko mitä. Koittakaa malttaa!

Puikoilla tapahtuu edelleen, ja ajattelin vilauttaa teille prototyyppiä ensimmäisistä itsesuunnitelluista polvisukista. Näissä on kovasti virheitä joten joutavat purkuun, mutta kakkosversiotkin ovat valmiina kunhan saisin ne viimeisteltyä..

Olen näistä aikas innoissani, anteeeeeksi surkeaakin surkeammat kuvat laatuineen! Toivottavasti sukkasista saa kuitenkin jotain käsitystä.

Lankana sukissa on mystinen kirpparilöytö, 100% puuvillaa, pehmeää ja.. haisevaa :P

Semmottii! Kiitos vielä kerran kommenteista kaikille. Oikeasti.

onko sittenkään hyvä näin?

2008-08-14T17:53:00.007+03:00

Jatta 3 vuotta

Jatta 30 vuotta

Yksi vuosi lisää ikää tänään ja olo on melkoisen pölähtänyt. Ei ulkonäkökriisiä. Ei parisuhdekriisiä. Urakriisi kylläkin. Poljen vettä paikallani enkä ole menossa minnekkään. Apua! Kai mie olen iso jo enkä vieläkään tiedä mitä haluan tehdä isona. Voi peppu :P

Käsityöt ovat rakkain harrastukseni ja blogi on tehnyt yksinäisestä pipertämisestä ihanan yhteisöllistä. Muisku kaikille siitä hyvästä! Ajattelin pistää maagisen kolme-nollan ylittämisen kunniaksi arpajjaiset pystyyn.. palkintona ei ole mitään maanmullistavan upeaa, mutta kahdelle Fortunan suosikille lähtee jotain kivaa syksyn iloksi :)

Nakatkaapa kommenttilootaan kaksi faktaa itsestänne: ammattisi ja unelma-ammattisi. Tähän tapaan: "Hei, olen Jatta ja olen ammatiltani kutoja (oikeasti!!). Isona haluaisin olla työssä josta aidosti nautin, mikähän lie se sitten olis.."
Tarkempaa tietoa ei tarvitse antaa. Jos opiskelet niin sitten olet opiskelija!

Vastailla saapi maanantaihin saakka, uteliaana täällä jo odotellaan ;) Terveisin "vanha käpy"

Bianca's jacket

2008-08-10T09:43:00.005+03:00

Edellisen postauksen kommenttilaatikko on ihan jumissa. Kaikki kommentit tulevat kyllä sähköpostiini mutta eivät ilmesty blogiin, en ole useista yrityksistä huolimatta saanut vastattua niihin. Kerpele! Toivottavasti onkkelma on postauskohtainen eikä toistu, muuten menee herne sieraimeen. Kiitos kuitenkin kommenteista, kaikki on luettu hymy huulessa :)

Vaikka sää näyttääkin välillä siltä että syksy on kohta ovella, mulla on vielä muutama kesäneule tuloillaan. Yksi jopa valmistui ja säiden suosittua kuvasimme sen hovikuvaajan kanssa pian arkistoon. Mulla on edelleen valmistuneita töitä kuvaamatta aika monta..

malli: Bianca's Jacket, Interweave Knits, Fall 2006 (Ravelry)
lanka: Novita Sofia, 800g
puikot: 3,5
muuta: napit 13 kpl

Mallia on muokattu aika paljon, lisäsin mm. yhden toiston pitsikuviota sekä hihoihin että kaarrokkeeseen. Pitsikaavio oli virheitä pullollaan ja muokkailin niitä pois mieleni mukaan samalla kun neuloin menemään. Ja arvatkaapa onko mistään mitään muistiinpanoja..

Kaarroke "kurttaa" jotenkin hassusti mutta ei mielestäni rasittavuuteen asti joten annoin olla.

Helmasta poistin kaarevat reunat jotta sain napit alas asti. Malli istuu mun kropalle paljon paremmin ilman kaarevaa helmaa. Lisäksi se on mielestäni monikäyttöisempi näin. Vihdoinkin mulla on valkoinen kesäneule!

Jalassa mulla on muuten Hederat muutaman vuoden takaa, kovassa käytössä edelleen :) Piti neuloa uudet pitsinilkkikset tälle kesälle jostain räväkästä väristä mut niin se vaan jäi. Saako lisäaikaa ostettua jostain kilohinnalla?!

Neuleesta tuli melkoisen raskas ja paksu, mutta eikös se ole vilukissalle ihan hyvä homma? Ja kun kerran lankaa on tullu ostettua niin kai se täytyy käyttää poiskin (tarinoi hän ja perusteli samalla itselleen..)

Kuvat on räpsitty Arboretumissa jossa ruusujen kukinta on parhaimmillaan. Nurmikko siellä on jotenkin luonnottoman tiivistä, ihan kuin kävelisi matolla. Ei ihme että mieron tielle joutuneet pötköttelevät ja nukkuvat mielellään pitkin poikin puutarhoja. Ei mun sänkykään ole niin pehmeä!

Hitto kun ruusussa ei ollut nimeä. Se tuoksui ihanimmalle mitä koskaan olen kukista haistellut. Nuuh!

vötky

2008-08-03T19:47:00.004+03:00

Kiitos kaikille edellisen postauksen kommenteista, niin rakas kuin neuletakki onkin niin kyllä se on aina ilo ja riemu jakaa onnistuminen muiden kanssa :) Ihanaa että olette myös kaipailleet postauksiani, minä sontiainen en vaan ole saanut päivitettyä jo niin kovin tutuiksi käyneistä syistä..

Kesäloma oli ja meni, kaikkiaan neljään viikkoon mahtui upea reissu Madridiin äipän kanssa sekä kaksi antibioottikuuria sisältäen 14 kuumepäivää. Whii, kyllä tämä vuosi jää muistojen historiaan vuotena jolloin Jatta oli aina pipi! Kurjaahan se on, mutta asiat voisivat olla niin paljon huonomminkin, kuitenkaan mistään vakavasta kun ei ole kysymys.

Pidin lomalla aikamoisia taukoja käsitöistä ihan oman terveydentilan takia, ja keskityin sen sijaan intohimoisesti toiseen lempiharrastukseeni eli lukemiseen. Mies sanoi etten osaa tehdä mitään puoliteholla; kun aloitan jotain niin en vain osaa lopettaa. Totta. Mutta olisipa se nähnyt minut yläasteella kun kävin suihkussakin kirjan kanssa! Suihkussa en sentään ole koskaan neulonut. Vessassa kyllä, mutta silloin oli rapatauti.

Odottamaton puheripulini (haahahaa) kertoo ainakin sen, että onpa mullakin tainnut olla teitä ikävä. Pitänee postata useammin jotta palaudun taas omaksi lyhytsanaiseksi itsekseni. No ja sitä neulontaa!!

Kesä on ollut loppujen lopuksi melko viileä, joten sain taas hyvän tekosyyn vaatettaa toista "lastani" viileyttä vastaan. Neuleesta tuli melko napakka, selkeä harjoituskappale, mutta ajanee asiansa. Ja ehkäpä nyt kaikki näkevät että Papu on tyttö jolla vaan sattuu olemaan pojan nimi :D Miten vielä saadaan ihmiset uskomaan että koira on 7 vuotta eikä pentu.. hmm..

malli: oma
lanka: Novita Tennessee, 136 g
puikot: 2,5

Neule on oikein soma, mutta aikaisempi pusero on huomattavasti toimivampi ja koirastakin mukavampi päällä. Onpahan ainakin varapaita jos toinen kastuu yllättävän uimahypyn seurauksena!

Korun alla lepäilee tulevan syystakkini kangas. Hartaan harkinnan jälkeen päädyin valkopohjaiseen kankaaseen vaikka takkia täytyy varmasti pestä sekä suojasuihkuttaa jatkuvasti, mulla kun on tapana pudotella kaikki ruuat rinnuksille tai hinkuttaa itseäni jokaiseen likaiseen seinään. Kankaan houkutus oli kuintenkin ihan liian suuri..
Hauskinta tulevassa takissa on mielestäni se, että tarpeeksi ohutta VALKOISTA vuoritikkiä löytyi vasta Madridista. Hohoo.

Koru on myös saalis Espanjan reissultamme ja jo nyt niin kovin rakas.

Jotain oleellista tämän kesän kulusta kertoo myös se, että "punainen vaiheeni" iski kunnolla käyntiin vasta nyt syksyn lähestyessä. Vähän myöhässä mennään.. Toivottavasti ei sekoiteta kärpässieneen syksyllä.

Kuvassa myös sukkaa joka on jo toinen tuleva pari omalla ohjeella. Olen aika into piukeana mallin suhteen :)

Kattokaa ny ku mää löysin Aarikan korusetin kirpputorilta kahdella eurolla! Kuminauhat piti vaihtaa ja spraylakkasin helmet myös uudelleen, mutta muuten ihan priimakunnossa. Jei!

Ruusun tahdon ojentaa äipälle kiitokseksi upeasta ja ikimuistoisesta matkasta sekä tädilleni, joka on asunut Madridissa jo yli kymmenen vuotta. Kiitos! Ensi kesänä uudestaan vähän vähemmillä kuumepäivillä :D

vieläkö muistatte mun

2008-07-03T10:07:00.005+03:00

Vähän venähti. Tuo postaaminen näet. Voisin kertoa "mielenkiintoisia" tarinoita nukkumisistani, lääkärikäynneistä ja siitä kuinka olen virallisen lausunnon mukaan terve kuin pukki - vaikka hemoglobiini ei nousekkaan ja on nykyään 95. Säästän teitä :D

Sen sijaan voin kertoa että neulottu ja virkattu on, ihan mahottoman mahottoman mahottomasti. Kunhan saan nyt lomallani (jei!) itseäni vähän ruoskittua, niin eiköhän blogikin palaa reaaliaikaan käsitöiden osalta.

malli: Henley Perfected by Connie Chang, Interweave Knits Winter 2007
lanka: Garnstudio Cotton Viscose 530 g (väri 06)
puikot: 2,5 ja 3,0
muuta: 10 nappia ja 2,5 m satiininauhaa

Väri on ihan täydellinen. Niin Elizabeth Bennetiä kun vaan voi. Onneksi himoamaani sävyä ei löytynyt kuin Cotton Viscosesta, sillä se pakotti minut tutustumaan melkoisen haastavaan mutta ihanaan lankaan. Tätä vielä joskus lisää! Mikä kiilto!

Suurin muutos alkuperäiseen ohjeeseen oli se, että muokkasin neuleen takiksi. Ohjeen oma nappihalkio oli neulottu pelkällä sileällä neuleella ja sepä se vasta rullaa nätisti. Apuun saapui satiininauha jonka tikkasin käsin nappilistojen taakse ryhtiä antamaan.. Karmea homma mutta toimii! Ja antaa neuleelle aikamoisen luksusfiilingin ;)

Ohjeesta poiketen tein myös kaikkiin käänteisiin pykäreunat, alkupereisessa on sileät käänteet. Tyksin juu!

Pituutta neuleeseen on lisätty reippaasti niin hihoihin kuin helmaankin (orankirakenteeni lankaa syövä tragedia).
Tiheyteni oli myös vallan väärä, paljon pyyntiä pienempi, mutta "paikkasin" ongelman neulomalla suuremman koon silmukkamäärillä.

Satiininauhaa jäi vielä juuri sen verran yli, että sain väkerrettyä ylijäämästä pinnirusetin. Mies sanoi että näytän ihan vauvalta. Siis täh, eikö rusetin sanoma olekkaan "täytän syksyllä 30v"?

Ikuinen lapsi...

Henleytä hiomassa

2008-05-26T20:32:00.003+03:00

Siitä asti kun näin Jaanan puhviboleron olen halunnut itselleni jotain ruosteen väristä ja hohtavaa. Asiaa ei helpottanut yhtään että BBCn Ylpeydessä ja Ennakkoluulossa Lizillä on kaunis samanvärinen hattu päässään ihan jatkuvasti. Voi kuolaus!

Interweave Knitsissä oli kaunis malli jonka Liina on jo ehtinyt toteuttaa, mulla ruosteen väristä lankaa ostettuna, joten homma oli sillä selvä. Vaan ei sitten kuitenkaan..

Päätin jo alussa muokata ohjeen neuletakiksi koska käytän todella vähän pään yli vedettäviä neuleita, mutta malliin eivät (mielestäni) sopineet aivan tavalliset nappilistat. Halusin tehdä ne sileällä neuleella ja lisätä reunukseen vähän nypylää, mutta sehän rullaa näin liukkaalla langalla aivan hävyttömän rumasti. Voi pylly.

Neule odotteli myttynä yli viikon kunnes luovutin ja päätin, ettei hommassa muu auta kuin ommella nappilistojen taakse satiininauhaa tukea antamaan. Onko hidasta? Juu on. Kannattaako? Luulen niin :)

Satiininauhan kiinnittäminen käsin on todella aikaavievää mutta niin on ollut koko neuleen neulominenkin. Cotton Viscose on ehdottomasti haastavin lanka josta olen koskaan neulonut, mutta valmis pinta on kuin unta. Kiiltelevää ja pehmeää. Hurraa periksiantamattomuus :D

siitä se ajatus sitten lähti..

2008-05-16T13:15:00.005+03:00

Hamahelmivillitys valtasi muotiblogit ian aloittamana ja hurahdin muuten minäkin. Jossain vaiheessa tajusin mopon karanneen käsistä kun huomasin piipertäneeni Pacmanhaamuja kaikissa helmipurnukan väreissä. Koska näitä muka ehtii käyttää?

Noku. Ja eivätpä ole hinnalla pilattuja noin materiaalien puolesta! Rintaneulataustat löytyivät Sinellistä huomattavasti halvemmalla kuin Tiimarista, ovatpa vielä paljon laadukkaamman oloisia :)

Ia on tehnyt hamahelmikoruja blogissaan myyntiin naurettavan halvalla, jos joku kiinnostuu niin tilausta sisään. Ihme nurinaa tyttö saa kuulla kommenttilootassaan milloin ideastaan, "rahastuksestaan", ylpeydestään (?!) ja kaikesta siltä väliltä. Mie en tajua. Onneksi kässäblogeissa ei ihmeemmin näy anonillejä.

Haluaisin kiittää iaa vanhan idean elvyttämisestä ja muistuttaa että matkiminen on pelkästään kohteliaisuus eikä siitä kannata ottaa herneitä :)

pitsiä ja palmikkoa

2008-05-09T06:22:00.007+03:00

Heippa hei, en ole nukahtanut 100 vuodeksi kuin Ruusunen ikään, vaikka lähellä se on kyllä ollut :D Elän edelleen valtaosan ajastani peiton alla, mutta on ainakin toivoa paremmasta kun hemoglobiini on lähtenyt (tuskallisen hitaaseen) nousuun. Jei sille!

Neulomukset etenevät kaiken järjen vastaisesti tasaista tahtia, yksi herkkupala ehti jo valmiiksi asti.

malli: Katharine Hepburn Cardigan, Kathy Zimmerman, Lace Style
lanka: Novita Wool 500g
puikot: 2,5 ja 3,0
muuta: Neulottu pienimmän koon silmukoilla koska tiheys oli Woolilla pienempi,
napit Hakaniemen kauppahallista, 11 kpl yhteensä

Neule oli melkoinen tylsimys tehdä, palmikonkiertoa tuntui riittävän ikuisuuden verran. Mutta kuten yleensä, lopputulos palkitsi uutteran neulojan. Jos en paremmin tietäisi, haluaisin neuloa toisenkin.. Mutta siihen urakkaan en ole ihan vielä valmis ;)

Ohjeessa ei ollut moitteen sijaa, voin suositella lämpimästi!

Pidensin hihat "normaalimittaan" ohjeen 3/4-hihojen sijaan. Sain aikaiseksi melkein liiankin pitkät hihat, mutta se on mulle vain iloinen asia valmisvaatteiden hihasyndrooman rinnalla. Orankien sukua tms :D

Loppuun vielä spesiaalikiitokset hovikuvaajalle. Onni on paras ystävä :) Ja kesäkin. Pus kaikille toivoopi vihreyden huumaama Jatta!

voih

2008-04-25T19:11:00.009+03:00

Minusta on tullut varsinainen unihirviö. Nukkusin aina, koko ajan ja loputtomasti. Ennätys parin viikon sisällä on 21 tuntia unta yhteen pötköön.

Syykin selvisi, mulla on jostain syystä paha anemia. Hemoglobiini huitelee 102 paikkeilla vaikka se mulla on pahimmillaan ennen ollut 115. Olen anemiaan taipuvainen, mut tää on jo aika suolesta.

No rautaa naamaan vaan niin eiköhän se unetus hellitä!

On täällä silti jotain tapahtunut käsityörintamallakin. Taas tehdään peittoa, tällä kertaa mallina ihanainen Babette, Solgrim näyttää mallia. Lankana pahamaineinen Samos joka on yrittänyt käsissäni muotoutua moneksi siinä onnistumatta.. Jokohan nyt lanka on löytänyt paikkansa maailmassa?

Valmistakin on, keväinen neuletakki :) Eiköhän se tästä. Hyvää ja aurinkoista viikonloppua kaikille!!

oih

2008-04-17T19:09:00.003+03:00

Mie osasin. Oikeasti osasin.

malli: on se kai oma, muokattu kolmesta eri kaavasta
kankaat: 2m verhokangasta KodinYkkösestä, kankaan nimi "Eiffel", 2m tikkivuorta Eurokankaasta
muuta: 65 cm vetoketju ja tukikangasta

Se on kyllä.. pakko sanoa että oon ihan sanaton. Onneksi otin riskin ja päätin tehdä takin itse vaikken kovin hyvä ompelija olekkaan. Aikaa homma vei ihan pirusti mutta ei kai kukaan ole seppä syntyessään.

Kankaiden leikkuu oli tuskaa, kuvioiden kohdistamisesta ei meinannu tulla mitään. Noh, parempaan en pystyny ja kyllä ne kuviot ihan kivasti meni sitten loppupeleissä :)

Harmituksen aihe oli etten löytänyt mistään ruskeaa resoria, olisin halunnut huolitella sillä taskunsuut, hihat ja hupun. Ja sitten vetoketju, se on liian lyhyt :P Ensi kerralla sitten.. Kun ajattelin tehdä vielä toisen takin, onhan mulla nyt täydelliset kaavat!

Takissa pitää olla huppu. Olen huppuhullu! Sen saa sateella päähän ja sillä voi peittää kyttyrän. Ha ha..

On mulla uus tämmönenki. Fimo on oiva juttu!

Onko vähän ylpeä olo! Voi olla että kuvittelen, mutta tuntuu että takki kerää kovasti katseita. Eilen kysyttiin mistä ostin, "vähän" reteenä kerroin tehneeni itse :D Kyllä tää päällä kelpaa nyt kipitellä ja odotella kesää.

tuhlaajatyttö ja ompelun tuska

2008-04-08T17:32:00.007+03:00

Kotiuduin juuri Helsingistä jossa olin viettämässä laatuaikaa äipälläni. Käytiinkö lankakaupoilla? Käytiin. Ostinko mitään? No että ostinko!

Mulla on langanostokrapula. Lähti niin sanotusti lapasesta :D Harrastan itseruoskintaa ja taputtelen välillä lankakeriä sekä mahaani, jonne ahdoin ruokaa kolmessa päivässä täysin käsittämättömän määrän. Ahne tyttö, niin monella tapaa..

Mut on ne ihania, eikö olekkin? Ja kaikelle suunnitelmat valmiina, en malttais odottaa että saan langat puikoille!

Olen yrittänyt opetella paremmaksi ompelukoneen käyttäjäksi viime viikkona. Homma ei vain luonnistu multa kauhean hyvin, tuskastun moniin eri vaiheisiin ja siihen, että purkamalla ei paljoa pelasteta. Tiina lähetti virtuaalisesti kärsivällisyyttä mutta ei tainnut paljoa auttaa..

Jaa mitäs minä ompelen? Työn alla on kevät/kesä/syystakki johon olen saanut inspiraatiota lukuisista blogeista sekä Paola Suhoselta.

Nämä takit ovat Ivana Helsingin tämän talven mallistoa, ihania mutta liian arvokkaita minun kukkarolleni.. Kiana on tehnyt kauniita takkeja lapsille ja aloinpa ajatella josko vaikka aikuiselle voisi näillä taidoilla saada jotain yhtä ihanaa aikaiseksi..

Kun syksyllä näin Isoimmanpapun ompeleman talvitakin olin jo ihan myyty. Nyt mulla on kaavat, kankaat ja vetoketju. Kappaleet leikattu, saumurointi menossa. Pitäkää peukkuja, ite oon ihan kauhuissani että munaan jotain tapani mukaan ja takki on käyttökelvoton. Iiks!!

kevättä rinnassa

2008-04-04T16:46:00.004+03:00

Voi että ulkona on ollu kauniit ilmat! Mieli virkistyy, tuntuu kuin heräisi syksyn ja talven horroksen jälkeen taas henkisesti eloon. Kroppa ei vaan vielä pysy perässä, nukuttaa ihan vietävästi edelleen. Mut mut, sitä taitaa olla liikkeellä näin keväisin :)

Koska Laura tässä taannoin pisti taustamusiikkia bloggaukseensa niin ajattelinpa minäkin kokeilla.. Juutuubista hyvänmielenmusaa, olkaatten hyvä (tai vastaavasti: olen pahoillani :P)

Talvitakki on jo joutanut telakalle mutta iltaisin löytyy vielä käyttöä pipoille, tumpuille ja huiveille, vilukissa kun oon. Näin syntyi tämän talven viimeinen setti, nyt annan itselleni luvan neuloa kesää varten!

Zetor-huivi:
malli: löytyy täältä
lanka: Scoeller+Stahl Fortissima Socka 115g
puikot: 4,5
koko: 75x200cm

Mariomyssy:
malli: löytyy täältä
lanka: SandnesGarn Easy, 120g (kiitos Johanna!!)
puikot: 5,0
muuta: koriste virkattu, kevyesti käsinhuovutettu, iso lasienkeli tätini tekemä

Tumput:
malli: oma
lanka: SandnesGarn Easy, 80g
puikot: 5,0
muuta: koristeet virkattu, kevyesti käsinhuovutettu

Lasienkeli hatussa on tätini minulle tekemä, tilasin sen kaveriksi kaulassa killuvalle lasienkelille jonka ostin Kangasalan markkinoilta vuosia sitten. Onneksi enkulin ei tarvinnut odotella sille tarkoitettua pipoa kuin.. ömh.. vuosi :D

Zetori on neulottu sukkalangasta, härregyyd! Mutku. Lanka ei olis riittäny sukkiin ja sitäpaitsi sain itseäni miellyttävää pintaa aikaiseksi vain 1,5 puikoilla. En ole tarpeeksi masokisti niin pienille puikoille. Kai mulla on sitten löysä käsiala.. tai tykkään peltineuleesta.. tai jottain.

Kiitos muuten kaikille palmikkotakin kommenteista! Takki on ollut käytössä ja edelleen ihana :)

pehmeää palmikkoa

2008-03-30T18:04:00.005+03:00

Kuveja, vihdoinkin! Valmiina neule on ollut jo yli viikon mutta koko ajan oli jotain hässäkkää kuvaamisen kanssa. Töitä, neuloja, joka nukkuu kaiken vapaa-aikansa ja joku ihmeen lumimyrsky. Kaikkee sitä, hui hai..

malli: oma, työnimi "White as Winter"
lanka: Garnstudion Eskimo, kaikki 1300 grammaa lankaa korkattu ja neulottu (kyllä, minä oon iso tyttö mutta jotain rotia silti..)
puikot: 5,0
muuta: napit kirpparilta, neule kevyesti käsinhuovutettu

Neule on tarkoituksella neulottu pienellä puikkokoolla jotta pinta olisi napakkaa, venymätöntä ja huopumiselle ei olisi juurikaan tilaa. Halusin neuleesta takkimaisen, välikeleillä ulkona takin asemasta pidettävän.

No se on juuri sellainen, kylmä ei tule ja tuuli ei pure läpi huovutuksen ansiosta. Silti pehmeys on tallella joka onkin Eskimon paras puoli: ei kutita eikä ihan aina uskoisi villaksi. Pumpulilankaa..

Takin etäinen inspiraattori löytyy elokuvasta Holiday Cameron Diazin päältä. Täältä löytyy ainoa kuva jonka neuleesta olen onnistunut löytämään, harmi. Elokuva on muuten ihan kökkö ja plääh, mutta neuleen takia olen tuijottanut sen läpi pari kertaa. Mitäs se Tikru tästä sanoikaan..

Ohjeeksi asti tämä ei mun taidoillani väänny, ja se Mariannen ohje.. hyvin "hyvässä" vaiheessa. Ai mitennii 16 tuntia unta/vuorokausi on liikaa :D

uutta pohjaa perinteisellä soheltamisella

2008-03-13T19:21:00.005+02:00

Ihan vähän vaan piti tuunata.. Enää en saa sitä kuvaa otsikkopalkiksi joka sinne alunperin piti tulla, koska en saa palkkia koko sivun levyiseksi. Njää. Ei niin vakavaa, mää se kyllä osaan kämmiä :D

Loppuun vielä kuva uusimmasta rakkaudestani ja suosittelut kirjasta Crochet Me! jonka sorruin tämän mallin vuoksi tilaamaan.

Nyt meen säätämään jonnekki ihan muualle ennenkuin koko blogi häviää tai muuttuu vielä pöntömmän näköiseksi. Pai pai!

oodi talvelle

2008-03-07T17:47:00.005+02:00

Olen neulonut muhkeaa palmikkotakkia omalla ohjeella viime viikon. Jälkeä syntyy nopeasti ja lankaa palaa.. ihan ruokottomasti. Valmis neule tulee painamaan arvioni mukaan 1200 g. Hups..

Neuleesta tulee reisipituinen, hupullinen ja pehmeä :) Garnstudion Eskimo on unelmantuntuista lankaa, ainoa harmituksen aihe on 50g kerät jotka tuntuvat loppuvan saman tien kun ne korkkaa. Vaadimme jättikeriä ilman solmuja!

Tilasin lisää lankaa alkuperäisten laskelmieni mentyä pieleen ja viihdytin itseäni postipoikaa odotellessa muilla hommilla.

Tuunasin ruokapöydän yläpuolella roikkuvan lampun sopimaan vaasikokoelmaan jonka askartelin viime talvena. Mie niin tykkään valkoisen eri sävyistä!

Kai jouluvaloja vielä voi pitää esillä, eikös juu..

Papun mielestä talvella paras paikka on patterin vieressä lämmittelemässä, usein kun istun tässä koneella niin tungen vielä jalkani koiran kanssa samaan koppaan. Ihanan lämpöstä :D

Laku taas viettää aikaansa mieluiten seuraamalla pihan tapahtumia ikkunasta :) Niin erilaiset ja kuitenki samanlaiset!

Pahoitteluni vielä kummallisista haamuiluista joita blogi listalla aiheuttaa, en jummarra..

Hyvää viikonloppua kaikille!!

Miss Marianne

2008-02-28T17:37:00.004+02:00

Tämän työn valmistuttua olen tehnyt KAIKISTA messuostoksistani jotain. Hyvä minä! Toissavuotiset messuostokset taas.. kröhöm..
Ehkäpä olen oppinut ostamaan lankaa järkevämmin enkä vain haali sitä tietämättä käyttökohdetta. Ehkäpä en muumioidu lankaan. Ehkäpä ensi vuonna lankaa ei vyöry jopa keittiökaapeista kun avaa ovia varomattomasti. Ehkäpä...

Tämä neule sai alkunsa itse langasta. Alunperin lanka oli selvä Buttony, mutta katselukierros Ravelryssa paljasti etten oikeasti tykännytkään mallista. Kaula-aukko oli liian venemäinen, nappilista hassu ja ennenkaikkea raglanhihat olisivat olleet mun kapeat-hartiat-leveä persus-figuurilleni täyttä murhaa.

Jane Austenin Järki ja Tunteet taustalla pyörien piirsin, laskin ja neuloin mallitilkun. Projekti vaikutti niin lupaavalta että päätin tehdä neuleeseen napit itse sekä kirjoittaa ohjetta samalla muistiin.

No persiilleen meni. Neuloin ensimmäisestä versiosta kaksi kokoa liian pienen ja purkasin sen, mutten antanut periksi vaan neuloin uudestaan vaikka leukapieliä kiristi ja ketutti ihan koko ajan.

Kannatti se. Nyt neule on ihana!

malli: oma, Miss Marianne
lanka: Araucania Nature Wool, 620g
puikot: 5,0, koukku 4,0
napit: katajaa, sahattu ja muotoiltu sekä porattu puun ollessa märkää. kuivuttuaan hiottu ensin karkealla paperilla ja viimeisteltu hienommalla. käsitelty parafiiniöljyllä.

Ajattelin kirjoittaa ohjetta blogiin ihan oman oppimisen(kin) kannalta. Varmasti tulee tehtyä typeriä kämmejä ja sarjoittaminen pelottaa jo nyt, mutta yritetään edes. Tämä nyt ei maailman monimutkaisin neule ole tehdä, niin jos ei sitten ohjeistaakkaan.

Koru on tehty Fimosta, oon näköjään vallan innostunut näistä syötävistä riipuksista. Ja se on Marie-keksi jos joku ei tunnista, nih :D

Lanka. Tämä lanka on niin ihanaa! Ainoa miinus on ettei se kerstä konepesua huopumatta, mut njää, ei se mitään. Harmi että lankaa saa niin huonosti Suomesta :( Ensi messuja odotellessa..

Mietin tässä eilen että koskahan mun onneni näiden neuleiden suhteen kääntyy. Sitten tajusin että epäonnistuinhan tässäkin karusti ensiyrittämällä, en vaan osannut antaa periksi siinä vaiheessa. Jääräpäisyydellä onnistumisiin? Jotain hyötyä siis myös periksiantamattomuudesta :) Onneksi en ole ihan yhtä jäärä kaikissa asioissa, eihän mun kanssa vois elää..

Nyt tekis mieli vähän tanssia :D :D :D

uutta, vanhaa ja suunnittelua

2008-02-23T18:10:00.005+02:00

Olen pakertanut messulankojeni parissa viime viikon. Suunnittelin neuletakin, neuloin sen, purkasin sen, suunnittelin uudestaan ja neuloin taas. Nyt tuntuis onnistuvan.. lopputulos näyttää olevan upeampi kuin olisin uskaltanut koskaan toivoa.

Lanka on Araucanian Nature Woolia, samaa mutta asteen paksumpaa mitä käytin Bubbleen. Jostain syystä mitään muita nappeja ei voinut edes ajatella kuin puisia, joten taas Jatta sahasi, hioi ja porasi, tällä kertaa katajaa. Napit onnistuivat paremmin kuin viimeksi ja upean pinnan viimeisteli parafiiniöljy.

Valmiista neuleesta saan kuvia blogiin varmaan ensi viikolla ja voipi olla että ohjettakin olisi tulossa.. Yritän tosissani pitää kiinni uudenvuodenlupauksestani :)

Ripplekin on kasvanut. Luvassa karua matematiikkaa: yksi raita syö melkein koko 100 gramman kerän lankaa. Yhdessä raidassa on kahdeksan kerrosta. Yksi kerros vie aikaa n. 35 minuuttia intensiivistä virkkaamista. Huoh.. Ehkäpä se valmistuu sitten ensi talveksi :)

Uudet ihanuudet: Mokkasukkalankaa Villamokasta, Klementiini ja Nekku. Sukkamallit on jo katsastettu mutta en raaski ihan vielä neuloa. On meinaan herkullista lankaa.

Neuletyöpussukka ja neuletilpehööripussukka Lotalta. Nää on ihanat! Vanha tilpehööripussi lensi nurkkaan ja nää on päässy aktiiviseen käyttöön. Mikäli Lotta ottaa tilauksia vastaan niin ottaisin mielelläni neulakirjan samoista materiaaleista tehtynä, sit olis koko setti.

Uutta myllää mietintämyssyssä, kuva napattu jälleen Elloksen sivuilta. Jotain tämäntyylistä haluttaisi neuloa kevääksi. Tai sitten melkein samaa eri värissä, kuva jälleen Ellokselta.

Hakusessa tähän täydellinen lanka. Keväinen, pehmeä ja laskeutuva. Tips anyone?

Mario pattern

2008-02-23T16:21:00.008+02:00

This beret is a tribute for Magic Mushrooms from Super Mario Bros. Pow!

size: ~56 cm
needles: 5,0 or size needed to obtain gauge
gauge: 16 s/10 cm in stocking stitch
yarn: Bulky. You can use something like SandnesGarn Easy (107g~110m), SandnesGarn Alfa Glitter (100g~120m), Mambo, Katia Peru (110g~130m)...

Cast on 72 stitch. Join in the round, being careful not to twist stitches. Place stitch marker to indicate start of round.

Now work for the brim by knitting 2 and purling 2. k2 p2 for 7 rounds (or desired length).

rnd 8: *k1, m1, k1, p2* repeat *-* to end (90sts) make stitch by knitting throuh back loop (tbl)

rnd 9-15: knit

rnd 16: k9, m1, *k10,m1* repeat *-* to end (99sts)

rnd 17: knit and keep knitting until the main body of the hat (excluding the brim) measures approximately 17 cm.

start crown shapings:
rnd 1: k9, *k8, k2tog* repeat *-* to end
rnd 2: knit
rnd 3: *k7, k2tog* repeat *-* to end
rnd 4: knit

You are decreasing 10 sts per round. Keep going like this, with one stitch less between the decreases on each round until...

rnd 14: *k1, k2tog* repeat *-* to end
rnd 15: knit
rnd 16 AND 17: *k2tog* repeat *-* to end

Break yarn and thread through remaining sts and tighten to close. Weave in all ends, put beret in your head and make faces to the mirror :D

aurinkosukat

2008-02-20T08:41:00.005+02:00

Olen siis seonnut keltaiseen. Vii-vau-viurahtanu.

malli: Evening Stockings for a Young Lady by Nancy Bush, Knitting Vintage Socks
lanka: Novita Nalle 150 g, värjätty Dylonin kuumavärinapilla, väri Old Gold (28)
puikot: 2,5
muuta: pidennetty aika monella mallikerralla, pysyvät ylhäällä ilman kuminauhaviritystä, jei!

Eilen oli kaunis aurikoinen päivä ja minä vietin sen hovikuvaajani kanssa siivoillen heidän rakennuksellaan. Oli aika mukavaa touhua se siivoilu, kyllä rakennuspölyä mielummin putsailee kuin pinttyneitä pask- ööh kakkoja edellisten asukkaiden jäljiltä :) Tottamaar kuvia piti ottaa siivouksen lomassa kun aurinkokin paistoi niin nätisti! Hovikuvaaja kyllä protestoi ku ei kuulemma ollu kaikki listat vielä paikoillaan jne jne. Pyhhyh :D

Taustalla hovikuvaajan miehen suuri rakkaus: kaivinkone ;)

Sukat on tosi kauniit ja ihanat. Malli täysin aivotonta neulottavaa, Nancyn ohjeisiin voi uskoa sokeasti. Sukat valmistuivat jo aikapäiviä sitten mutta halusin välttämättä kuvata ne kunnon auringonvalossa. Kyllä kannatti odottaa!

Värjäsin sukat vasta valmiina ja pinnasta tuli hauskan eläväinen. Oikein mukava projekti kaikenkaikkiaan :)

Zetor pattern

2008-02-20T07:47:00.011+02:00

Scarf in the pictures is knitted by Neja from Mohairmetsä. Thank you yet again :)

Yarn
Grignasco merinosilk doubled, scarf in the pictures weights 85 gr. You can alter scarf size by making pattern 2 repeats as many as you want to.
You can use almost any yarn for this scarf; thinner yarn makes ligter scarf.

Needles and such
Pick needles as size 1 or 2 (mm) bigger that yarn recommended. If you are used to knit with stitch marks, you'll need them too. Scarf in pictures is knitted with 4,5 mm needles.

Size
As big as you want it to be. Scarf in the pictures is 194 x 68 cm. You can easily alter scarf size by makink as many chart 2 repeats as you want to.

Directions
I love to use always this same method to cast on. It's same style that Evelyn A. Clark uses for her scarfs.
Using crochet hook and waste yarn, ch 4, fasten off. With shawl yarn an knitting needles, pick up and knit 1 st in each of 2 nubs at back chain - 2 sts.
Knit rows 1-6. In row 7 K2, pick up and knit 1 st in each of 3 garter ridges along side edge; unzip waste yarn chain, putting the 2 exposed sts onto left needle; knit these 2 sts - 7 sts.

Work rows 1-16 of Neck Chart. (click for bigger view)

Work rows 1-18 of Pattern Mark chart 2 as many times as you want to. To make scarf as big as in the pictures, repeat chart 2 9 times total. You can make more or less repeats.

Work rows 1-14 of Edge chart 3 and bind off all stitches loosely.

Finishing
Weave in loose ends, leaving tails 2"–3" (5–7 cm) long; tails will be trimmed flush with surface of shawl after blocking.
Soak shawl for at least 20 minutes. Wrap in towel to remove excess water. Lay flat, and smooth into shape.
Pull out points along side edges at each “yo, k1 yo’’ in last row of edging and pin to finished measurements. Leave in place until thoroughly dry.
Carefully trim ends of tails.

aurinkosetti

2008-02-11T17:06:00.001+02:00

Tyhmä rapainen talvi. Talvi, joopa joo, tuntuu että marraskuu kestää nykyisin viisi kuukautta. Hmph.

Silloin pitää neuloa loskalle vastaisku!

kotsa: ohje oma, MarioMyssy, lisätty sivupalkkiin
lanka: Katia Peru, 110 g
puikot: 5,0

tumput: ohje oma
lanka: Katia Peru, 80 g
puikot: 5,0

Ene's Scarf, Scarf Style, Nancy Bush
lanka: Novita Florica, 150 g
puikot: 3,0
koko: 173 x 80 cm

Koristeet on taas virkattu tajunnanvirta-menetelmällä, pelkkä pyörylä ja vähän hörhelöä reunaan. Ketunpää on messuilta, samoin kuin unelmanpehmeä Katia Peru. Hitsi että on kivantuntuista lankaa!

Kyllä näillä vastustetaan voimakkaasti rapaisuutta ja kutsutaan aurinkoa, eikö?

Kiitos vielä kaikille edellisen postauksen kommenteista. Niisk.
Moni on kysellyt norsukuvion perään, en valitettavasti saa linkattua suoraan malliin sillä osoite vanhenee melkein saman tien. En tiedä miksi, ehkä Jessica Tromp ei halua malleihinsa linkitettävän. Kuviota en uskalla suoraan tänne laittaa, mutta pienellä työllä se kyllä Trompin sivuilta löytyy. Metsästysonnea, mutta muistakaa että ronsut on rauhoitettu!

Mariomyssyn ohje

2008-02-11T16:25:00.003+02:00

koko: ~56 cm
puikot: 5,0
tiheys: 16 s/10 cm
lanka: SandnesGarn Easy (107g~110m), SandnesGarn Alfa Glitter (100g~120m), Mambo, Katia Peru (110g~130m)...

Olen neulonut myssyä jo neljästä eri langasta joten langan oma tiheys ei ole kovin oleellinen, pääasia että haluttu tiheys saavutetaan.

luo 72 s

neulo pyörönä 2 o 2 n- joustinta 7 krs

8. krs: neulo 2 o 2 n koko kierron MUTTA lisää aina kahden oikean silmukan väliin yksi silmukka nostamalla oikeiden silmukoiden välistä lanka puikoille ja neulomalla se kiertäen oikein (72 s + 18 s = 90 s)

9. krs-15.krs: neulo sileää neuletta

16. krs: neulo 9 o, lisää 1 silmukka kuten kierroksella 8, *neulo 10 o, lisää 1 silmukka* toista 8 kertaa, neulo 1 o (90 s + 9 s = 99 s)

17.krs: neulo sileää kunnes työn korkeus on yhteensä 17 cm

aloita kavennukset:
1. kavennuskrs: neulo 9 o, *8 o, 2 o yht*, toista *-*
2. kavennuskrs: neulo kaikki oikein
3. kavennuskrs: neulo *7 o, 2 o yht*, toista *-*
4. kavennuskrs: neulo kaikki oikein

jatka näin kunnes..

14. kavennuskrs: neulo *1 o, 2 o yht*, toista *-*
15. kavennuskrs: neulo kaikki oikein
16. ja 17. kavennuskrs: *2 o yht*, toista *-*

leikkaa lanka poikki, pujota se jäljellä olevien silmukoiden läpi, kiristä, päättele ja irvistä sovitettaessa peilille ;D

on se. se on.

2008-01-31T10:48:00.002+02:00

Ja meillä on voittaja! Ehdottomasti lempityöni, ei ehkä tehdä, mutta lopputulos. Iih!

malli: oma, samoilla silmukkamäärillä kuin edeltäjänsä, pituutta hieman lisätty,
norsukuvio Jessica Trompilta
lanka: Novita Tennessee yht. 430g ruskea, valkoinen, roosa sekä dylonin kuumavärillä saatu kullankeltainen (28 Old Gold)
puikot: 2,5 resorit, 3,0 kirjoneule
muuta: tehty steekkaamalla

Mulla meinas mennä vallan hermot tämän neulomiseen, käsiala oli mun mielestä liian epätasaista vaikka oikea syy käsialan huonouteen löytyikin pitkistä langanjuoksuista. Mut mitäpä kastelu ja höyrytys ei pelastaisi, varsinkin kun kyseessä on puuvillalanka :) Se tunne kun veti liivin ensimmäistä kertaa päällensä valmiina.. varpaatkin meni kippuraan ilosta!

Mulla on myös uusi kaulakoru :) Idea jälleen-kerran-taas Flickristä. Tunnistaako sitä noin kaukaa? Pala Fazerin sinistä, tehty Fimosta. Tein ensin muotin tavallisella savella ja survoin Fimoa muotin täyteen. Irroitin levyn, tein pillillä nahkanarulle reiän ja purasin vielä kulmasta palasen. Oli muuten pahaa :D

Tässäpä tämä, siinäpä se. Onneksi puikoilla on paljon kaikkea ihanaa, muuten voisi iskeä työnvalmistumismasennus. Mutta voi jee että oon iloinen!

veeperi

2008-01-28T22:24:00.001+02:00

Viime viikon olen ollut supertouhukas ja jotenkin tosi epäJattamainen. Siivonnut laatikoita, kantanut vaatteita Uffille, saanut miljoona uutta ideaa ja polkaissut muutaman niistä jopa alulle. Omituista..

Tässä uudessa tehokkuuteni huumassa aloitin torkkupeiton virkkaamisen. Ihastuin näihin virkattuihin torkku/päiväpeittoihin ensimmäistä kertaa toden teolla kun näin Alician toteutuksen Ripplestä. Melkein vuosi siihen meni ennenkuin uskalsin aloittaa, ja uskoisin, että toinen vuosi vierähtää ennenkuin homma on saatettu loppuun. Virkkaan kun siltä tuntuu..

Noilla kolmella värillä mennään, oon niiiiiin tylsä ;)

Nopeasti valmistuivat 3,0 koukulla nailonnarusta virkaten nämä alla olevat säilytyskorit. Idea on saatu jo aikoja sitten Ikean kuvastosta, projekti antoi vaan odotella itseään ja innostustani. Nailonnaru tai oikeammin -nyöri on marinoitunut rahin uumenissa jo monta vuotta, nyt sai senkin käytettyä pois. Jei!

Korit ovat nyt kylpyhuoneessa organisoimassa peilikaapin piilolinssi-ripsiväri-pumpulihelvettiä, on muuten siistin näköistä! Vessassa käydessä täytyy aina kurkata kaappiin ja virnistellä kuin haljennut lanttu :D

Kuvausrekvisiittana toimii viimeaikaiset ostokseni:
Pellavaiset pitsit löytyivät kirpputorilta, samoin napit. Olen todella tyytyväinen löytöön koska yleensä poistun tyhjin käsin. En kyllä vielä tiedä pitseille mitään käyttötarkoitusta, ehheh..

Herkullisen väristä ankaa jolla on 9 kaveria. Näistä tulee neuletakki joka on kopioitu mallia myöten Jaanalta. Joillakin meistä ei vain aina ole mielikuvitusta.. Eikun oikeasti Jaanan takki on niin jumalainen, että totaalisen matkimisen houkutus on liian suuri. Sorruin.

Kangas on oikeasti keittiöpyyhe, KodinYkkösestä. Ei sovi meidän kotimme väreihin, mutta ajattelin ommella niistä jotain kivaa.. kangas on ainakin aivan ihanaa väreineen ja kuvioineen!

Papun kanssa vähän leikattiin sliparia, siitä lisää seuraavassa postauksessa ;)